Viikon takaisia jääkuvia - lopussa parhaat

Blogini laahaa jäljessä ja kuvat ovat viime viikonlopun jääretkiltä. Jään päällä on niin pehmeää kävellä, että matka taittuu huomaamatta ja onhan se helpompaa, kun on tasaista. En ottanut edes sauvoja mukaan ja hyvin pysyi pystyssä. Kaikki kuvat on otettu kännyllä.

Räpylälasku jäiselle kiitotielle

Jään, veden ja pilvien yhteensulautuminen. Aurinko höyrystää jään ja se siirtyy takaisin sinne, mistä on tullutkin. Eikö tunnukin hassulta vilkaista kevätaamuina ikkunasta. Lumipenkan reuna siirtyy ja koko kasa kutistuu kuin silmissä. Mielenkiintoista, piti googlettaa aiheesta lumien sulaminen "Toinen suosittu väärinkäsitys on, että melkoinen osa lumesta katoaa taivalle haihtumalla. Hydrologian toimisto tutki haihtumista lumesta 1970-luvulla Tuusulassa. Kuutena keväänä lumesta katosi haihtumalla keskimäärin 3 % eli aika pieni määrä. Eniten haihtuu aurinkoisella säällä, kun ilman lämpötila on noin -5...+5 ° C. Kun lämpötila nousee enemmän plussalle, ilman vesihöyrypaine kasvaa. Vaikka energiaa on tällöin enemmän saatavissa, ilmaan ei mahdu vesihöyryä ja haihdunta pienenee. Mutta sulanta on sitten sitäkin tehokkaampaa." (ympäristö.fi)

Kalansaalis ei ollut kummoinen mutta kahvit ja G:n leipomat konjakki-tuulihatut maistuivat (vai oliko ne rommi?). Kiitos nuorisolle! Oikeastaan me vanhukset juhlistimme syntymäpäiviäni etukäteen. Hassuja ollaan, eletään kuin pellossa, viimeistä päivää. Sehän nyt tässä iässä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki nautinnot ovat sallittuja :).

Illalla tuli muruselta kuva saaliista. Surkean pieni majavanpoikanen. Miehet lähtivät kolmeen pekkaan Lieksan suunnalle kolmen vuorokauden jahtiin ja silloin naiset jätetään armotta kotiin. Kyllä minä hiukkasen vinguin, kun sattui juuri minun syntymäpäivän aikoihin. On kuulema lahja ostettu matkan varrelta, puspus. Sillä välin kun miehet räpläsivät pyssyjään, karkasin ostoksille kaupunkiin. Alkukeväästä kaupunki näyttää likaiselta ja harmaalta, hiekka lentää autojen pyöristä ja markettien ympäristö kuohuu roskia. Onneksi ei tarvinnut käydä kuin huonekaluliikkeessä ja Jysk:istä hankin uusia peittoja ja tyynyjä ja sen jälkeen nopeasti ruokakauppaan ja kotiin.

Kun on kova nälkä, pöperöt kasataan lautaselle keoksi, ei kovin esteettiseltä näytä mutta hyvää oli ja maistui.

Marketmusaa ämyreistä

Hajanaisia ajatuksia, ei paljon muuta

Käykö teille usein niin, että on ollut jokin ajatuksentynkä mielessä, mistä kirjoittaa ja se häviää kuin tuhka tuuleen? Huomaat kohta seikkailevasi kymmenillä sivuilla, pomppaat toiselle mielenkiintoiselle ja sitä rataa. Puut hiipuvat sammua lämpökeskuksen uunissa, pyykit unohtuvat koneeseen rypistymään ja kaupallakin pitäisi käydä. Pimeyskö ja liika sisälläolo nuuduttaa, niin luulen. Olen uppoutunut neulomusten pariin ja lukenut kirjoja yömyöhään. Odotan niin lumihiutaleita antamaan valoa, ei paljoa kerralla, ohut vaippa vain peitoksi mustalle maalle.

Tilasin yrttiteelajitelmia ja suomalaista hunajaa Ruohonjuuri nettikaupasta. Kahvin juontia olen vähentänyt ja iltaisin maistuu tee. Aineosina on mm. valeriaanan juuri, kamomilla, humala, passionkukka, fenkoli, kaardemumma, kiinanruusu, sinimailanen, vadelmanlehti, ruusunmarja ym. http://www.luontoemo.fi/tiedonlahde/20 täältä voi lukea lisää eri yrttien käytöstä ja vaikutuksista.



 

Miehet ovat kulkeneet metsällä ja saaneet saaliiksi näitä eläimiä. Kuva on nettikuva. Olen nätisti pyytänyt, että josko ehtisi kuvaamaan edes sen kaadetun otuksen jahdin tiimellyksessä mutta ei metsälle voi ottaa kameraa mukaan ja kännylläkin kuvaaminen unohtuu.

 Hirvipeijaiskuvakin on viime vuodelta.



Ja kun hirvet on kaadettu niin ammutaan pieni, suloinen kauris. Nettikuva.

Ikävystynyt tonttu odottaa lunta

Ilta- ja yölukemista

Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte
heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he
eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita.
He eivät milloinkaan sano ”Minkälainen on
hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten?
Kerääkö hän perhosia?” Vaan he kysyvät:
”Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä
hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko
hänen isänsä saa palkkaa”

Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa. Jos
taas sanotte isoille ihmisille: ”Olen nähnyt kauniin,
punaisista tiilistä tehdyn talon, jonka ikkunoilla
kukkivat kurjenpolvet ja jonka katolla kuhertelevat
kyyhkyset”, niin he eivät osaa kuvitella tätä taloa.
Heille on sanottava: ”Olen nähnyt miljoona euroa
maksavan talon.” Jolloin he huudahtavat:
”Ah, kuinka kaunista!”
-Antoine de Saint-Exupery

- Beate -

ps. jotenkin tuntuu, että postauksesta tuli negatiivissävytteinen



Palaan vielä kesään ja lopussa metsästysjuttuja

Pääskyset pesivät omankodin ulkopuuvaraston orrella. Poika oli ottanut nämä mielestäni niin onnistuneet kuvat, että laitan ne tänne talteen.

 

 Muinainen kaunotar, on selkä köyrtynyt, hiukset harvenneet...

Ja kun katsotte edellistä kukkaa ja pyörälenkiltä just palannutta naista, niin huomaatte niissä yhtäläisyyksiä :). 

Oikeesti minun piti kirjoittaa metsästyksestä. Sorsastus jo alkoi ja 10.9. teeri, pyy, metso, riekko, kiiruna, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky, metsäjänis, kanadanmajava. Ja se tärkein eli hirvenjahti alkaa 28.9. Ei minulla ole mitään metsästystä vastaan. Se on tärkeää riistakantojen säätelyssä. Metsästys tarjoaa viihdykettä, luonnossa liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä. Suomen Metsästäjäliitto – Finlands Jägarförbund ry on Suomen suurin metsästäjien etujärjestö. Metsästäjäliittoon kuuluu yli 2 600 metsästysseuraa ja niissä yli 155 000 jäsentä.  Majavan olen nähnyt ensimmäisen kerran elävänä K:n kanssa Tetrijärvellä majavapassissa istuessa ja samalla reissulla hän ampui kaksi eläintä. Kiehtova kokemus istua iltahämärässä hiljaa, liikkumatta ja odottaa, jos eläin lähtee pesästään ruokailemaan. Majavahan on yöeläin. Se järsii tuoreita puunoksia ja lehtiä ja rakentaa niistä talvipesän. Valitettavasti nämä 'läpyskähännät' aiheuttavat metsätuhoja padoillaan, joita joudutaan jopa räjäyttämään.  

Kuvassa pikku puro ja majavien kaluamia oksia

 

Tässä on jo kaadettu järeämpiä puita pesätarpeiksi

Ensimmäinen saalis on saatu lammesta ylös koukun avulla

Nämä molemmat majavat kuolivat samasta laukauksesta

Ja pitihän minunkin kokeilla jaksanko eläintä riiputtaa edes hetkisen. Onneksi paikka ei ollut kaukana tiestä ja saimme yhdessä raahattua saaliit autolle. Kuvat ovat elokuulta 2007.

 Majava on rakentanut padon johonkin lähistölle ja vesi tulvii tielle

Toinen passiinlähtö vuoden 2008 elokuussa. Muistaakseni majava näyttäytyi mutta saalista ei tullut. Tuota autovanhusta ei enää ole. Mukavia muistoja mutta totuuden nimissä on kerrottava, että meikäläinen ei enää jaksaisi puronvarsia rymytä.

 

 

  

Kuunnellaanpa Vivaldin syksyä kolmatta osaa, jossa valmistaudutaan jahtiin. Koirien ja aseiden ääniä ja lopulta eläimen lentoonpyrähdys päättyy sen kuolemaan.

                                            - Beate -

Alkukirjaimet # 56 TÄ

TÄplikäs peto viimeiselle taipaleelle
lähdössä

TÄytettynä koristaa(ko)? metsästysmajaa

Hirvipeijaisaikaa!

Tuommoinen köriläs (taitaa olla naaras tai vasa) on köllähtänyt tänä syksynä metsämiehen saaliiksi. Seudun hirviporukalla alkaa olla kiintiö kaadettuna yhtä vasaa vaille. Lupia oli 14. Viikonloput ovat vierähtäneet tiiviisti passissa istuen tai koiramiehenä. Kaverini toimii hirviporukan vetäjänä ja vastuuhenkilönä. Tarinaa riittää jahdin päätyttyä. Vanhempi passimies saattaa leudossa säässä torkahtaa ja hirvi kävelee vain 20 metrin päästä ohi. Saalistuksen tiimellyksessä säännöt joskus unohtuvat ja mies saattaa luulla eläintä kuolleeksi, vaikka se onkin saanut vain osuman, josta lamaantunut hetkeksi etukäpälien varaan ja kimmahtaa siitä metsämiestä kohti. Eli koskaan ei pidä lähestyä eläintä etupuolelta vaan takaa. No, onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Nykyinen hirvenmetsästys on teknistynyt. Koirilla on geps-tunnistinpannat, joista niiden liikkeitä voi seurata, riistakameroilla seurataan hirvien liikkeitä ja ruhon nylky ja paloittelu sujuu näppärästi uudenaikaisessa nylkymajassa.

Pakastin täyttyy paisti- ja keittolihoista. Olen vähän pakon edessä joutunut opettelemaan lihankäsittelyä ja hirvikäristyksen laittokin onnistuu. Vanhalla käsin pyöritettävällä lihamyllyllä on melkeinpä yhtä nopea jauhaa kuin uusilla vempaimilla. Viimeksi teimme sankollisen mureke- ja pullataikinaa (siis hirveä), paistoimme ja pistimme pakkaseen. Tänä syksynä on saatu vielä kolarihirvilihaa muutamia paloja. Mies oli jäljittämässä loukkaantunutta eläintä ja aina mukavampi, kun se saadaan metsästä pois kitumasta. Niin, sitä jokasyksyistä herkkua, mykyrokkaa, en ole opetellut tekemään. Jotkut kuulema ottavat hirven kielenkin ruuaksi ja ennen päälihoista on tehty lihahyytelöä.

Jahas, pitänee vakkautua yöpuulle!