Näytetään tekstit, joissa on tunniste luontokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luontokuvat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. joulukuuta 2021

Päivää ja yötä joulukuussa

 

Tämä ei ole oma ottamani kuten huomaatte. Kuva on PxHere kuvapalvelusta, josta kuvia voi vapaasti kopioida. Olisiko taustalla Alpit? Lumoavan kaunis kuva!
Jouluaattona avaruuteen lähetetään taas uusi avaruuskaukoputki "Webb". Paljastaako se meille viimeinkin, miten miljardeja vuosia sitten galaksit syntyivät? Saammeko tietää onko avaruudessa elämää ja millaista? 

Aurinko nousi tänään Kuopiossa 09:46 ja laski 14:25. Päivän pituus oli siis 4 tuntia 39 minuuttia. Lenkille on lähdettävä hyvissä ajoin, jos ei halua jäädä pimeään. Ilma oli tänään mitä parhain ehkä hivenen plussan puolella ja potkurilla pääsee täällä maaseudulla vaikka kuinka pitkiä lenkkejä. Näin ainakin närhen ja käpytikan. Tuo katkennut koivu oli mieluisa paikka nakutella koloa, johon saisi kävyn mahtumaan. Jäniksiä on paljon ja pupu oli tehnyt tihutöitä meidän puuvalolle eli purrut yhden säikeen poikki. Juottamalla johdon saimme valon taas palamaan ja nostimme alaosan valolankoja ylemmäksi. Olisi pitänyt kesällä kuivattaa heiniä pupusille. 

Tämä kortti lähtee Kiinaan. Toiveena oli mystiikkaa, taikuutta ja  kauhua
Daniela Franzelin kuvaama Stairway to heaven -kortti on jo matkalla Saksaan ja miehelle tietenkin. Siisti alastomuus on kaunista eikä ollenkaan paheksuttavaa ainakaan minusta. Esitin tuolla face:n postcrossing ryhmässä toiveen, että kortteihin kuvattaisiin enemmän myös ihmisiä. Maisemia, eläimiä, kukkia, satuolentoja, ajoneuvoja ym. kyllä löytyy mutta ihmiskuvaus on unohdettu. Olenkohan hassu harrastaja, kun en voi laittaa kortteja, joista en itse pidä? Vähemmän mieluisat kortit jäävät laatikon pohjalle. 

torstai 16. syyskuuta 2021

Syyslomakuvia ja kortteja

Bloggausintoni pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä, vaikka tuo sanonta on peräisin aivan muusta yhteydestä. Googletin...Sanonta perustuu ilmeisesti suomalaiseen legendaan, jonka mukaan ”Kristus pelästyi suurta pyytä ja tuomitsi sen jatkuvasti pienenemään, kunnes se mahtuu lentämään sormuksen läpi”. ... Kun pyy on niin pieni, että mahtuu sormustimen läpi, on maailmanloppu lähellä. Tai ainakin tämän blogin loppu. Totesimme kaverin kanssa yhtenä päivänä, että meistä on tullut vummeloita, vupeloita. Meillä menee jo kaikkeen tekemiseen kaksinkertaisesti aikaa kuin nuorempana. Vaan entäpä jos me nyt ehdimmekin kokea elämää syvällisemmin, kun ei tarvitse kiirehtiä ja voi tehdä vain sitä, mikä milloinkin huvittaa. Ihmetellä maailman pieniä ihmeitä lapsen lailla. 
Tämän Pierre Brissaudin La vie Parisien lehtikuvasta tehty kortti lähti minulta ranskalaiselle postcrossaajalle. Hänkin oli kiinnostunut vintage muodista kuten minä.
Ja tämä Johannes Vermeerin taidekortti tuli eilen minulle. Maalaus on The class of wine, c. 1658-1661. Kortin saapui mieheltä, joka on vuodesta 2005 lähtien lähettänyt yli 32.000 korttia.
Albert Edelfeltin 1881 maalaus Hyvät ystävät Bella ja Capri on niin suloinen ja lähti minulta Itävaltaan. Vain kuva jäi muistoksi.
Hauska vintage kortti meni Venäjälle.
Tämän kauniin balleriina kortin laitoin Suomeen.
Kuva omankodin pihan auringonkukista ennen lomaviikolle lähtöä. Nyt osa kukista on jo kuivumassa, jotta voin kerätä siemenet ensi kesän istutuksiin. 




















Olimme tutulla mökillä taas kerran 30.8.- 4.9.2021. Yksi sankollinen puuttuu kuvasta. Kuvissa on Haapavitjan ja Siikakosken riippusillat, jotka ylittävät Lieksanjoen, joka on ollut aikoinaan tärkeä puun uittoväylä. Ruunaan koskilla näkee niin kalastajia kuin koskenlaskijoita sekä tietenkin retkeilijöitä.Ruunaalla on yli 50 km merkittyjä retkeilyreittejä upeissa maisemissa. Matkalla voit ihastella kuohuvia koskia, tuntea suon  ja vanhan metsän tunnelman. Ruunaan reiteistä voit valita  sopivan päiväretkikohteen tai viipyä alueella koko loman ajan.  Merkityt reitit, hyvin huolletut taukopaikat ja monipuoliset palvelut toivottavat kävijän tervetulleeksi. Kosteimmat kohdat on pitkostettu ja Neitikoskella on esteetön reitti, jossa kosken kuohuja pääsee ihastelemaan läheltä. Reitit löydät täältä: www.luontoon.fi/ruunaa Kuvissa näkyvät nuoret tekivät pikkuisilla kajakeillaan ympäripyörähdyksiä koskessa. Meille tuli köpöttelyä vähän vajaa 10 km yhtenä päivänä. Ravintolassa oli noutopöytä ja söimme niin herkullisia kaalikääryleitä ja jälkkärinä lettuja+hilloa. 
Hyvä puolukkapaikka löytyi läheltä Siikakosken siltaa, josta keräsimme puolukat parina päivänä. Tuo laavu kuvassa on myös sillan läheltä ja sanoin isännälle, että ajattele, miten hyvin nukuttaisikaan kosken kohinaa kuunnellessa lämpimässä makuupussissa retkipatjalla. Haaveeksi se taas jäi.

maanantai 21. joulukuuta 2020

Tonttujen matkassa

Tontut ovat tunnetusti hyvin kotiseuturakasta väkeä ja voivat elää tutuilla asuinpaikoillaan jopa satavuotiaiksi. Hyvin usein ne asettuvat seuduille, missä luonto on lähellä, koska sieltä ne saavat puhdasta ruokaa. Tonttujen herkkua on luonnonkala kaikessa muodossa. Lohi maistuu graavattuna, lämmin- ja kylmäsavustettuna ja uunissa paistettuna. Kuha ja siika ovat herkkua samoin paistetut ahvenet ja muikut. Pikkukaloista isä valmistaa patakukkoa. Syksyisin kerätään porukalla mustikoita, puolukoita ja karpaloita, joista tonttumuori tekee piiraita ja hilloja ja osan pakastaa talven varalle. Taavi-tonttu kerää sienet. Kanttarellimuhennos on sen herkkua ja Bertta-muori valmistaa sitä joka syksy. Lapsetkin siitä tykkäävät.

Tontuilla on oma puutarhahalme, jossa kasvaa perunaa, sipulia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja joskus vahvassa maassa on kasvanut jättiläismäinen talvikurpitsa. Sen lapset Teppo ja Viivi käyttävät halloweenaskarteluun jättilyhdyksi. Vahva ja tuore ruoka takaavat sen, että tontuilla riittää virtaa vuoden tärkeimpään tehtävään - toimia joulupukin apureina. 

Ennen joulua joulukuussa ne vielä tekevät kotiseuturetken ja tarkastavat, että paikat ovat kunnossa. Joulun jälkeen ne vetäytyvät ansaitulle talvilevolleen. Sain tontuilta luvan julkaista täällä blogissani niiden retkikuvia. Suurkiitos tonttuperheelle. Kaikki kuvat löytyvät täältä KLIK.


Haapamäen näkötornista näkyy kauas. Mäen korkeus on 178 m merenpinnasta ja tornin korkeus 18 m. Torniin kiipeäminen on jokaisen omalla vastuulla ja pienin  Bertta-tonttu ei uskalla vielä kiivetä ylimmälle tasanteelle.
Äyskosken rannalla näkee perhokalastajia ja siellä voi ihailla kosken kuohuja ja majoittua viihtyisästi. 

Pirunpelto Talluskylän Tuppilahdessa on myös nähtävyys. Tonttuperheellä on joskus muinoin ollut kesämökki näillä seuduilla.

Nyt seikkaillaankin jo Tervonsalmen leirikeskuksessa. Tontut suosittelevat sitä rauhoittumispaikaksi hiljentymistä ja sisäistä rauhaa kaipaaville nyky ihmisille.
 
Eerikkala Golfissa voi opetella pallon lyönnin hienouksiin. Äiti-tonttu tietää muutaman golfsanaston kuten hole-in-one, birdie, griini, handicap, putti ja on katsonut peliä joskus kentän laidalta. Voisihan sitä olla vaikkapa mailatyttönä.

Joka kesä tonttuperhe vierailee Manginniemen ulkoilualueella. On siellä pehmeä hiekkaranta ja viihtyisä kota ja laavu. Niemen rantoja kiertävillä poluilla voi ihailla järvimaisemia ja samalla kuntokin kohoaa. 
Vierasvenesatamassa on myös talviuintipaikka. Uintipaikan läheisyydessä on kota ja savusauna, josta voi ihailla näkymiä Tervonsalmen sillalle. Isä-tonttu on joskus pulahtanut avantoon mutta äitiä moinen hirvittää. Moni kertoo, että pulikointi jäiden seassa kohottaa vastustuskykyä ja antaa muutenkin taivaallisen rennon jälkitilan. Pannaan mietintään.


Pohjalammen ympäristössä on kuntopolku ja lintujen bongailutorni. Täällä ovat pesineet mm. kurki, punasotka, silkkiuikku ja naurulokki. Harvinaisin lammella tavattu on luhtakana.

Äiti-tontun jalat jo kaipasivat lepoa ja se köllähti lampaantaljalle ihailemaan Huuhtajankosken kuohuja.

Hiidenvuoren pirunkirkko löytyy Pulkkaniementien läheisyydestä. Luolalla on pituutta 7 metriä ja isä-tonttukin mahtui siellä seisomaan. Äiti on niin tottunut olemaan tupatonttuna, että ei ole vielä uskaltautunut astumaan luolaan.

Toivotan kaikille blogissani piipahtaville oikein rentouttavaa joulunaikaa! 🎄🤶🎆🎅✨

"...Eivät askelet, jotka astun eteenpäin
muuta minua yhtään nuoremmaksi,
sillä niin paljon minä olen kulkenut,
että minun olisi pitänyt palata kohtuuni,
ensimmäiseen avaruuteen, jonka äärettömyydessä leijuin
liekaani sidottuna kuin astronautti.

Taivaan latva on käden ojennuksen päässä,
lähempänäkin, eikä askel vie eteenpäin, vaikka se
peilautuisi ohikulkevien silmistä, eikä ohitse
mikään kulje ja Linnunrata, jos jotakin,
on hiustesi polku yön lakanalla, syntymän ja kuoleman
takkuinen sumppu." 
                             - Tomi Kontio /Taivaan latvassa, 1998 -
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...