keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Niin kaikki ohikiitävää, ikävä ja riemu, joka hetken värähtää...




Oriah Mountain Dreamer
Canadian Teacher and Author


 
It doesn't interest me what you do for a living
I want to know what you ache for
and if you dare to dream of meeting your heart's longing.

It doesn't interest me how old you are
I want to know if you will risk looking like a fool
for love
for your dreams
for the adventure of being alive.

It doesn't interest me what planets are squaring your moon...
I want to know if you have touched the center of your own sorrow
if you have been opened by life's betrayals
or have become shrivelled and closed
from fear of further pain.

I want to know if you can sit with pain
mine or your own
without moving to hide it
or fade it
or fix it.

I want to know if you can be with joy
mine or your own
if you can dance with wildness
and let the ecstasy fill you to the tips of your
fingers and toes
without cautioning us to
be careful
be realistic
to remember the limitations of being human.

It doesn't interest me if the story you are telling me
is true.
I want to know if you can
disappoint another
to be true to yourself.


If you can bear the accusation of betrayal
and not betray your own soul.
If you can be faithless
and therefore trustworthy.
I want to know if you can see Beauty
even when it is not pretty
every day.
And if you can source your own life
from its presence.

I want to know if you can live with failure
yours and mine
and still stand on the edge of the lake
and shout to the silver of the full moon,
"Yes."

It doesn't interest me
to know where you live or how much money you have.
I want to know if you can get up
after a night of grief and despair
weary and bruised to the bone
and do what needs to be done
to feed the children.

It doesn't interest me who you know
or how you came to be here.
I want to know if you will stand
in the center of the fire
with me
and not shrink back.

It doesn't interest me where or what or with whom
you have studied.
I want to know what sustains you
from the inside
when all else falls away.
I want to know if you can be alone
with yourself
and if you truly like the company you keep
in the empty moments.
 
© 1995 by Oriah House, From "Dreams Of Desire"
Published by Mountain Dreaming, 300 Coxwell Avenue, Box 22546, Toronto, Ontario, Canada M4L 2A0
Please click here for more information about Oriah's book.




Jouluähky vaivaa, liikaa kinkkua, laatikoita, rosollia, 'sekameteli'-soppaa ja riisipuuroa, suklaata, torttuja, kakkuja. Suolaisen päälle imelää ja toisinpäin. Tuomas-myrsky riepotteli Pohjois-Savoa ja sähköt olivat poikki lähes seitsemän tuntia. Tänäänkin vielä noin tunnin. Mutta ei se mitään haitannut. Mukava käpertyä viltin alle kynttilänvalossa ja rupatella tai torkahtaa. Sivutiet ovat niin liukkaat, ettei uskalla lenkille lähteä. No katsotaan huomenna. Pakko saada raitista ilmaa.


Poika tilaili verkkokauppa.comista mutsille 800 eurolla (minä tietty maksoin) sisuskaluja tähän myllyyn, että jokohan alkaa paremmin pelittää ja tökkiminen loppuu - 2000 GT kiintolevy, Core 15 prosessori, 8 gigaa muistia, näytönohjain, emolevy, tehokkaampi virtalähde, hiiri. Kuulema on sitten minun myllyssä enemmän tehoja kuin omassaan.


*************************************
Kirjaan tänne aina tekstejä, jotka koskettavat sisintä. Tuo yllä oleva oli yksi sellainen ja toinen tässä alla. TV:stä tuli Kivenpyörittäjän kylä leffa. Olen sen joskus katsonut mutta en sillain kunnolla sisäistäen.
Yhteen päivään, yönseutuun ja aamun sijoittuva elokuva perustuu 1970-luvun loppuun. Häät ovat ilon juhla, mutta monet asiat viskaavat varjojaan juhlahumun päälle: sairaudet, lakkautettu koulu ja varsinkin Pekan kohdalla oman paikan löytäminen: Ruotsiin ei tekisi mieli palata. Siitä syntyy tietysti Meerin kanssa ristiriita.


Otin leffan kiintolevylle ja sieltä kopioin lopputekstiä, joka sai taas jotain kummaa liikehdintää tuolla päänupissa. Ei edes osaa itse tarkemmin eritellä miksi juuri tuo satupätkä toi vedet silmiin - lapsuus, huolettomuus ja vastakohtana kuolema, joka onkin noin onnellinen olotila! Olikohan näyttelijä Matti Varjo, kovin Lasse Pöystin näköinen. Teksti ei vastaa varmaankaan sanatarkasti kirjan tekstiä. Täytyy etsiä kirjastosta, kun en omista tuota kirjaa.


"Sielläpähän ne assuu, ne maamyllärit. Siellä on ihan toisenlainen maalima. Tämä nurmikko on niitten taivas. Siellä ne assuu semmoset pienet vääräselkäiset ukonkäppänät piippu suussa ja kukkia repussa ja joskus kauniilla ilmalla ne tulloo tänne muan piälle ravehtiin (?) siltojen alta ja kutkuttelloo pieniä tyttöjä jalakapohjasta, kun ne nelistää niittylöillä. Ei niitä tarvihe pelätä. Ne on ihan ihmisen hyväntekijöitä. Kun ihminen kuoloo ja hauvataan mullaan sissään niin ne käy kampoomassa piätä ja kutkuttelloo niittyvillalla huulien ympäriltä. Ja kun kirstu alakaa lahhoomaan, niin ne korjoo niitä pienillä vasaroilla ja ettei mene multa suuhun ja silimään. Joskus ne pittää siellä semmosia omia kemujaan. Kuuluu niinkun sellaista hiljaista pajupillin soittoo ja pikkuset kumiterät lappasoo ja reput pannoo selässä, jotta hopsuta-hoi!"

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulumuistoja vuodelta 1985

Click to play this Smilebox collage
Create your own collage - Powered by Smilebox
Create a free digital collage

Onpa ollut hauskaa tuon puhallettavan pukin kanssa. Mukana joulunvietossa Honkapirtissä isä, äiti ja veli. Oi niitä aikoja!
Vanhoja joulukuvia on albumeissa, en ole tänne koneelle niitä ehtinyt skannata.

tiistai 20. joulukuuta 2011

ALKUKIRJAINHAASTE # PUU



Sodankylän PUUkirkko. Kirkko rakennettu v. 1689.
Pistäydyimme täällä viime kesänä ohikulkumatkalla.
 

Laitanpa toisenkin kuvan kirkon kauniista alttaritaulusta.
 

tiistai 13. joulukuuta 2011

Nököpaistia joulunalusruokana



Tänään aion laittaa uuniin muhimaan viljapossua. Teen sen ihan isävainaan perinteisellä reseptillä: suolaa, pippuria, laakerinlehti, porkkanakuutioita, sipulia, lihaliemikuutio ja eikun kannelliseen pataan 175-200 asteeseen. En silppua lihapaloja liikaa vaan jätän aika suuriksi paloiksi. 
Vanhan kansan ihmiset arvostivat yksinkertaista arkiruokaa. Liha oli lihaa eikä mausteliemissä lionnutta liikamarinoitua mötöstä. Onhan niitä tullut ostettua mutta minulle ne eivät maistu. Oikein ällöttää repiä niitä paketista, kun marinaadiliemi tippuu pöydälle ja lihan aito maku on hävinnyt näihin hunaja-pippurisoseisiin.


Kauppojen reseptivihkoset pursuavat mitä ihmeellisempiä ja eksoottisempia ohjeita. Tuleehan niistä jotakin poimittua mutta yleensä sovellan ohjetta itse. No, tuossa juuri selailin K-kaupan marraskuun ruokalehteä: juustosalaatti päärynä-vinaigrettekastikkeella, lohiceviche, duchesseperunasose, Schwarzwaldin jauhelihapihvit, vuohenjuusto-papuvokki!!! Kakun päällekin laitetaan jotain cashewpähkinöitä. Suomalainen perusruoka ei enää ole arvossaan eikä trendikästä. Kauppojen hyllyt pursuavat uusia tuotteita ja tuskastuneena saat etsiä sitä entistä merkkiä, luultavimmin se on poistunut valikoimista.


Suomalainen perinneruoka kunniaan!  


Tänä iltana aion katsoa pitkästä aikaa telkkaa, sieltä tulee Kahden kerroksen väkeä, sarjaan tehty kolme uutta jaksoa. Ai että mä rakastan näitä BBC:n historiallisia laatudraamoja. Tilasin tässä itselleni kaikki vanhat osat tästä sarjasta ja olen ne jo kaikki kertaalleen katsellut. Illalla nautin Small Islandista, samalla dvd-boksilla on vielä Saman taivaan alla ja Annen salainen päiväkirja. Katsomatta on myös box 7: Erään avioliiton muotokuva, Ruuvikierre ja Kuunkivi.


Niin asiasta toiseen. Osaakohan kukaan neuvoa, miksi en pääse blogiini Windows exploler 8 selaimella? Tulee ilmoitus, että blogger ei tue selainta ja käytä google chromea. No, olen joutunut käyttämään nyt tätä.
Pojan on tarkoitus päivittää koneeni taas vaihteeksi, uusia näytönohjain, lisää kiintolevytilaa, F-secure on myös liian raskas ja kone hidastelee jatkuvasti. Minähän en näistä sisuskaluista hirveästi ymmärrä. On tässä huushollissa jos jonkinlaista tietokoneroinaa. En edes muista montako tulostinta meillä on ajan mittaan ollut. Nyt pojalla on oma Canon pixma MG8150 ja mulla vanha MP150. Läppärikin olisi tarkoitus ostaa, että saan sitä kuljettaa etäkotiin.



torstai 1. joulukuuta 2011

Ikätarkkaavaisuushäiriö ja miten se ilmenee?


No kerron sen tarinana, joka tapahtui eilen.

Ajattelin kerrankin kirjoitella joulukortit ajoissa valmiiksi ja lähteä ostamaan postimerkit. Hörppäisenpä kuitenkin loput aamukahvista. Matkalla keittiöön huomasin roskan lattialla ja vein sen roskapussiin. Oho, onpas palautuspulloja kertynyt alakaappiin. Otin pullopussin mutta samassa känny soi ja naapurilla oli asiaa. Rupatellessa etsin auton- ja talonavainnippua, löysin sen mutta jätin lipaston päälle. Lopetin puhelun. Avaimia etsiessä olin keksinyt, että voisin samalla reissulla viedä kesätakit ja -kengät talvisäilöön, no kasasin ne penkille ja tutkin sivusilmällä eilen löytämääni kakkuohjetta. Olikohan kaapissa kaakaojauhetta? No tarkistamaan asia, aha sitä pitää tuoda kaupalta. Vilkaisin ulkolyhtyä, josta huomasin kynttilän sammuneen - vaihdanpa sen ennen pimeän tuloa. Hain kynttilän ja hipsin terassille kesälipokkaissa, villatakki harteilla. Samassa tuulenpuuska riepotteli ulko-ovea ja släm! - ovi pamahti voimalla kiinni.

Päivän loppusaldo:
- postimerkit ostamatta
- kahvi juomatta
- palautuspullot viemättä
- kesätakit ja -kengät lojuivat penkillä
- kakku leipomatta

Seisoin ulkona hytisten ja tiesin, että avaimet ovat sisällä ja takaovi kiinni. No vietin neljä tuntia odotellen poikaa talomme erillisessä, onneksi lämpimässä saunaosastossa sängyllä torkkuen vanhoja sanomalehtiä lukien.

Huomaan edelleen, että minulla on aina monta hommaa tekeillä. Välillä keskityn täysin esim. sanomalehden lukemiseen tai täällä netissä surffailuun ja aika hurahtaa kuin siivillä. No onneksi minulla on sitä aikaa!

Jaa, kello onkin jo noin paljon, herranjestas...maajussille morsian ohjelma alkaa pian. Heippa blogini :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...