Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. joulukuuta 2021

Päivää ja yötä joulukuussa

 

Tämä ei ole oma ottamani kuten huomaatte. Kuva on PxHere kuvapalvelusta, josta kuvia voi vapaasti kopioida. Olisiko taustalla Alpit? Lumoavan kaunis kuva!
Jouluaattona avaruuteen lähetetään taas uusi avaruuskaukoputki "Webb". Paljastaako se meille viimeinkin, miten miljardeja vuosia sitten galaksit syntyivät? Saammeko tietää onko avaruudessa elämää ja millaista? 

Aurinko nousi tänään Kuopiossa 09:46 ja laski 14:25. Päivän pituus oli siis 4 tuntia 39 minuuttia. Lenkille on lähdettävä hyvissä ajoin, jos ei halua jäädä pimeään. Ilma oli tänään mitä parhain ehkä hivenen plussan puolella ja potkurilla pääsee täällä maaseudulla vaikka kuinka pitkiä lenkkejä. Näin ainakin närhen ja käpytikan. Tuo katkennut koivu oli mieluisa paikka nakutella koloa, johon saisi kävyn mahtumaan. Jäniksiä on paljon ja pupu oli tehnyt tihutöitä meidän puuvalolle eli purrut yhden säikeen poikki. Juottamalla johdon saimme valon taas palamaan ja nostimme alaosan valolankoja ylemmäksi. Olisi pitänyt kesällä kuivattaa heiniä pupusille. 

Tämä kortti lähtee Kiinaan. Toiveena oli mystiikkaa, taikuutta ja  kauhua
Daniela Franzelin kuvaama Stairway to heaven -kortti on jo matkalla Saksaan ja miehelle tietenkin. Siisti alastomuus on kaunista eikä ollenkaan paheksuttavaa ainakaan minusta. Esitin tuolla face:n postcrossing ryhmässä toiveen, että kortteihin kuvattaisiin enemmän myös ihmisiä. Maisemia, eläimiä, kukkia, satuolentoja, ajoneuvoja ym. kyllä löytyy mutta ihmiskuvaus on unohdettu. Olenkohan hassu harrastaja, kun en voi laittaa kortteja, joista en itse pidä? Vähemmän mieluisat kortit jäävät laatikon pohjalle. 

maanantai 21. joulukuuta 2020

Tonttujen matkassa

Tontut ovat tunnetusti hyvin kotiseuturakasta väkeä ja voivat elää tutuilla asuinpaikoillaan jopa satavuotiaiksi. Hyvin usein ne asettuvat seuduille, missä luonto on lähellä, koska sieltä ne saavat puhdasta ruokaa. Tonttujen herkkua on luonnonkala kaikessa muodossa. Lohi maistuu graavattuna, lämmin- ja kylmäsavustettuna ja uunissa paistettuna. Kuha ja siika ovat herkkua samoin paistetut ahvenet ja muikut. Pikkukaloista isä valmistaa patakukkoa. Syksyisin kerätään porukalla mustikoita, puolukoita ja karpaloita, joista tonttumuori tekee piiraita ja hilloja ja osan pakastaa talven varalle. Taavi-tonttu kerää sienet. Kanttarellimuhennos on sen herkkua ja Bertta-muori valmistaa sitä joka syksy. Lapsetkin siitä tykkäävät.

Tontuilla on oma puutarhahalme, jossa kasvaa perunaa, sipulia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja joskus vahvassa maassa on kasvanut jättiläismäinen talvikurpitsa. Sen lapset Teppo ja Viivi käyttävät halloweenaskarteluun jättilyhdyksi. Vahva ja tuore ruoka takaavat sen, että tontuilla riittää virtaa vuoden tärkeimpään tehtävään - toimia joulupukin apureina. 

Ennen joulua joulukuussa ne vielä tekevät kotiseuturetken ja tarkastavat, että paikat ovat kunnossa. Joulun jälkeen ne vetäytyvät ansaitulle talvilevolleen. Sain tontuilta luvan julkaista täällä blogissani niiden retkikuvia. Suurkiitos tonttuperheelle. Kaikki kuvat löytyvät täältä KLIK.


Haapamäen näkötornista näkyy kauas. Mäen korkeus on 178 m merenpinnasta ja tornin korkeus 18 m. Torniin kiipeäminen on jokaisen omalla vastuulla ja pienin  Bertta-tonttu ei uskalla vielä kiivetä ylimmälle tasanteelle.
Äyskosken rannalla näkee perhokalastajia ja siellä voi ihailla kosken kuohuja ja majoittua viihtyisästi. 

Pirunpelto Talluskylän Tuppilahdessa on myös nähtävyys. Tonttuperheellä on joskus muinoin ollut kesämökki näillä seuduilla.

Nyt seikkaillaankin jo Tervonsalmen leirikeskuksessa. Tontut suosittelevat sitä rauhoittumispaikaksi hiljentymistä ja sisäistä rauhaa kaipaaville nyky ihmisille.
 
Eerikkala Golfissa voi opetella pallon lyönnin hienouksiin. Äiti-tonttu tietää muutaman golfsanaston kuten hole-in-one, birdie, griini, handicap, putti ja on katsonut peliä joskus kentän laidalta. Voisihan sitä olla vaikkapa mailatyttönä.

Joka kesä tonttuperhe vierailee Manginniemen ulkoilualueella. On siellä pehmeä hiekkaranta ja viihtyisä kota ja laavu. Niemen rantoja kiertävillä poluilla voi ihailla järvimaisemia ja samalla kuntokin kohoaa. 
Vierasvenesatamassa on myös talviuintipaikka. Uintipaikan läheisyydessä on kota ja savusauna, josta voi ihailla näkymiä Tervonsalmen sillalle. Isä-tonttu on joskus pulahtanut avantoon mutta äitiä moinen hirvittää. Moni kertoo, että pulikointi jäiden seassa kohottaa vastustuskykyä ja antaa muutenkin taivaallisen rennon jälkitilan. Pannaan mietintään.


Pohjalammen ympäristössä on kuntopolku ja lintujen bongailutorni. Täällä ovat pesineet mm. kurki, punasotka, silkkiuikku ja naurulokki. Harvinaisin lammella tavattu on luhtakana.

Äiti-tontun jalat jo kaipasivat lepoa ja se köllähti lampaantaljalle ihailemaan Huuhtajankosken kuohuja.

Hiidenvuoren pirunkirkko löytyy Pulkkaniementien läheisyydestä. Luolalla on pituutta 7 metriä ja isä-tonttukin mahtui siellä seisomaan. Äiti on niin tottunut olemaan tupatonttuna, että ei ole vielä uskaltautunut astumaan luolaan.

Toivotan kaikille blogissani piipahtaville oikein rentouttavaa joulunaikaa! 🎄🤶🎆🎅✨

"...Eivät askelet, jotka astun eteenpäin
muuta minua yhtään nuoremmaksi,
sillä niin paljon minä olen kulkenut,
että minun olisi pitänyt palata kohtuuni,
ensimmäiseen avaruuteen, jonka äärettömyydessä leijuin
liekaani sidottuna kuin astronautti.

Taivaan latva on käden ojennuksen päässä,
lähempänäkin, eikä askel vie eteenpäin, vaikka se
peilautuisi ohikulkevien silmistä, eikä ohitse
mikään kulje ja Linnunrata, jos jotakin,
on hiustesi polku yön lakanalla, syntymän ja kuoleman
takkuinen sumppu." 
                             - Tomi Kontio /Taivaan latvassa, 1998 -

tiistai 1. joulukuuta 2020

Joulukuun murusia 1


Iso olkipukki koristaa kylän raittia. Kuvaa jää rumentamaan liikennemerkin tausta enkä ehdi sitä nyt retusoimaan pois. 
Kataja (Juniperus) on kaunis marjainen havukasvi. Entisaikaan siitä tehtiin luutia, joilla pyyhittiin pölyt nurkista ja saatiin tupa tuoksuvaksi. Suomessa kasvava kotikataja viihtyy tuoreissa kangasmetsissä ja se on kestävä eikä säikähdä kuivuutta. Kataja voi elää yli 1000-vuotiaaksi. Katajaa poltettiin entisaikaan huoneissa ja kaduilla kulkutautien vaivatessa. Flunssakautena katajan marjoja ja neulasia voi keittää ja höyryttää. Marjat sopivat myös liharuokien mausteeksi. Suomalainen sanonta: Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.
(kuva:Pixabay)

Tuhka jäljelle jäi! Meitä niin onnisti, että saimme viikonlopulla ja eilen poltettua valtavan oksa- ja lehtikasan pihasta. Koko kasaa ei olisi voinut sytyttää kerralla vaan siitä oli kannettava nuotiopaikalle pieniä määriä. Kaksi päivää hommassa meni ja vielä tänään tuhka hehkui kuumuutta. Kasassa on useampi kottikärryllinen puhdasta koivuntuhkaa. Entisaikaan tuhkaan on sekoitettu vettä ja saatu tuhkalipeää, jota on käytetty mm. saippuan valmistuksessa, kansanlääkinnässä ja kasvivärjäyksessä. 

Toivomurusena lopuksi:

"Toivo elää voimakkaasti ihmisten välisissä suhteissa ja yhteydessä toiseen ihmiseen. Kukaan meistä ei elämässä pärjää yksin. Hyvä elämä rakentuu aina yhdessä toisten kanssa. Ihminen kaipaa enemmän läsnäoloa kuin suurieleisiä tekoja." (Maaret Kallio)

Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa soittelemme usein. Viimeksi ystävä totesi, ettei hän ole varmaan kuukauteen nauranut yhtä hersyvästi ja rennosti kuin pitkän puhelumme aikana. Miten usein ihmisen mieli tahtoo jäädä ikäviin asioihin kiinni, ilo ja mielihyvä jää puuttumaan päivistä. Jo puhelinkohtaaminen voi olla molemminpuolisesti voimaannuttava. Huumori on oiva lääke märehtimiseen ikävissä asioissa. 

😃😄 Toiveikasta joulukuuta juuri Sinulle ystävä!

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulumietteitä sadan vuoden takaa suhteutettuna nykyaikaan

JOULUMIETTEITÄ
 Kai tulee kaikki tapahtumaan tänä jouluna niinkuin edellisinäkin.
Ihmiset toimittavat tavalliset jouluaskarensa niinkuin ennen, leipovat
leipänsä, panevat oluensa, puhdistavat talonsa katosta lattiaan,
valmistavat lahjansa tai tekevät ostoksensa. Joulun ulkonaiset menot
suoritetaan vanhaan tapaan, kuuset ajetaan kotiin, kynttilät
sytytetään, lauletaan ja soitetaan, kääröjä lentää sisään, ja lapset
iloitsevat. He ovat saaneet, mitä ovat toivoneet, ja heille on
pieninkin lahja riittävä ilon aihe.

Ehkä ovat vanhatkin hetkeksi tempautuneet mukaan ja – unohtaneet.
 Mutta kun kynttilät ovat sammuneet ja pienet menneet levolle näkemään
unia uusista jouluista, jolloin nyt käteen puristettu puuhevonen on
seisova satuloituna orhina rappujen edessä, jäävät vanhat vielä
hetkeksi valvomaan ja näkevät sammutetun kuusen seisomassa lattialla
kuin kummastellen, mitä varten oli se ilo, jota eilen sen ympärillä
pidettiin. Ja kun katsahdamme ulos ikkunasta, niin näyttävät metsän
puut tuolla aidan takana kurkottavan latvojaan ja kysyvän toveriltaan
täällä sisällä: »Mitä sinä siellä teet, mitä oli sinulla syytä jättää
routainen maa ja huurteinen metsä ja antaa koristaa itsesi
hopeahetaleilla ja valekullan kiillolla?» – »Minä tein sen lasten
vuoksi», vastaa joulukuusi.

 Ja mekin teimme sen lasten vuoksi, antaaksemme heille haavetta siitä,
että kaikki on, niinkuin olla pitää, ja että nyt on taas, niinkuin on
aina ollut.

 Jouluna Honkapirtissä v. 1985
 Joulun viettoa Heselän torpassa 1954. Isä ja äiti istumassa vasemmalla nuorena avioparina. Isän äiti Anni istumassa neljäs vasemmalta ja hänen äitinsä Helena mummo edessä penkillä.
Jouluna Honkapirtissä v. 1983

Mutta itsemme vuoksi emme sitä tehneet, sillä ei ollut juhla meistä
juhlalle, kuinka sitä koetimmekin siksi kuvitella ja siihen antautua.
Meille ei tämä joulu ollut sen iloisempi ja valoisampi kuin
muinaisetkaan. Se ei ole voinut pyyhkiä pois niitä muistoja, joita
monet edelliset ovat uurtaneet, ei silittää naarmuja, joita ne ovat
piirtäneet, ei haihduttaa mielestä haikeutta pirstoutuneista
perheistämme, kadotetuista ystävistämme, tuskallisista taisteluistamme.
Pienoisilta saimme sen salatuksi, itseltämme emme.

 
Meissä ei joulu herättänyt tavallisia joulutunteita, meissä synnytti se
vain tavallista vakavampia joulumietteitä. Mietteitä, jotka ovat
vuosien pitkään olleet jokapäiväisenä seuranamme, mutta tällaisena
päivänä ovat enemmän kuin muina.

 
Me emme voineet olla ajattelematta, mitä näimme: että päivät
edelleenkin ovat pimeät ja yöt yhä pitkät, vaikkakin vähän kuutamoiset,
että vain valju lainavalo tietämme valaisee. Vaikka tiedämmekin päivien
juur'ikään kulkeneen seisauksensa ohitse ja pitenemistään kohti, emme
sitä kuitenkaan vielä huomaa. Kesä on meillä monien taipalien takana,
tuolla puolen pyryjen ja pakkasten.

Ajallinen ja olevainen on vajaata ja vaillinaista, koska siihen täytyy joka hetki jotakin lisätä. Ennen maatapanoaan on isäntä käynyt tallissa, mitannut kauroja oriille ja peittänyt loimella tämän parhaimpaansa ja emäntä on kantanut  nahkaiset ja turkit tupaan lämpiämään - sillä aamuyöstä varhain on määrä joulukirkkoon lähteä.
                                      - Juhani Aho: Lastuja 1921 - Kirjailija Juhani Ahon lukutuokio. Solbackan mökillä Vähä-Laukkoskella jouluna 1920. 
*********************************************************************
Mitäpä löysin tuosta vanhasta tekstistä, joka sopii nykyaikaan? Lapsia varten joulua on valmisteltu ja yritetty unohtaa huolet ja murheet, kun joulun pitäisi olla valon, rakkauden ja hyvän mielen juhla. Entisaikaan ihmiset söivät jouluna vuoden parhaimmat ateriat ja ruokaa oli yllin kyllin toisin kuin muina vuodenaikoina. Ruuanlaitto piti emännät kiireisinä (tuohon aikaan oli tosin piikojakin) ja kun miesväki köllähti pirtin penkille ruokaperäisille, kiirehti naisväki jo navettaan. Sata vuotta sitten on ryypiskelty sahtia ja ollut luvallista olla pienessä pöhnässä. Nykyään moni odottaa raitista joulua. Minun lapsuudessani annettiin vaatelahjoja ja seurapelejä, joita sai oma poikakin. Joukolla pelasimme innostavaa Monopoli peliä tai Afrikan tähteä.

"Joulua ei voi ahtaa yhteen muottiin eikä ottaa irralleen elämästä. Vaikka ilon täyttämä joulu on monen toive, vie armollisuus syvemmälle joulun sanomaan.
Joulu saapuu aina kulloisenkin elämän kehyksiin. Yhtenä vuonna ilolle jaksaa virittyä, mutta toisena on uskallettava antautua armollisuudelle: sille, että joulu on tämänhetkisen elämäni ja vointini näköinen.

Ja silti se on ihan oikea joulu". Näin kirjoittaa Maaret Kallion HS:n kolumnissa 21.12.2016. Tähän on helppo yhtyä ja toivottaa teille jokaiselle Rauhaisaa Joulun aikaa!



Nämä meidän perheen vanhat joulukuvat ovat vuodelta 1990. Me saimme silloin viettää joulua komeassa Korholan pirtissä. Haaveilimme jopa talovanhuksen lunastamisesta mutta haaveeksi se jäi.



Jouluna luen ainakin nämä.

torstai 27. joulukuuta 2018

Epäesteettisiä joulukuvia, epätavallista joulumusaa

Kuten voitte allaolevista kuvista päätellä, meidän joulu on ollut epäesteettinen (=mauton, ruma, arkipäiväinen) mutta siltikin täydellinen, omanlainen joulu, oman- ja etäkodin yhteinen, ei juhlavia kattauksia, ei erikoisia ruokia eikä juomia. Lämpöinen tunnelma syntyy, kun ei ole joulustressiä eikä turhaa hössötystä. Toivottavasti en järkytä teitä kuvillani :). Kuvat olen ottanut vanhalla Huaweillani mutta pukki (=ostin itse) toi minulle uuden hienon Huawei P20 Pro kännykän ja voi mennä taas aikaa ennen kuin joku ystävällinen sielu (=poika) vaihtaa siihen sim-kortin ja ottaa minulta sormenjälkitunnisteen (joka taas on eri paikassa kuin vanhassa) ym.  Ohjelmat osaan itse ladata noin suurinpiirtein ja eikun vähät aivosoluset hommiin. Vielä kun oppisi HTML-kieltä, josta jotakin jo ymmärrän.
Meidän joulualkoholit. Valitettavasti ei ollut viiniä ruokajuomana. Ostan kyllä joskus Alkosta valkoviiniä nyt jäi sekin. Kuiva oli joulu iloliemen osalta, onneksi! Kuvaan on jäänyt lehmä-muki ja AngryBirds-muki (ei tarkoituksella)
Kukkatörppö ja heinällä täytetty enkeli, pimeä valaistus - ei kaunista ei 
Joululahjaksi annettuja sukkia, kuvattu hämärässä ja värit vääristyvät mutta idea näkyy. Olen tykästynyt Socki-lankoihin ja keksin sekoittaa yksi- ja moniväristä lankaa. Jotain lukemattomia kirjojakin jäänyt kuvaan. 
 Tarkoituksena ottaa kuva aukeavasta rylliksestä, no siinä meidän jouluape ja sokeri- ym. keksikipot samassa otoksessa
 Englantilainen hedelmäkakku sentäs onnistui näin hyvin. Kerrankin tuli tarpeeksi jauhoja. Yksi myyjäisistä ostettu kakku onkin jo popsittu.
Tässä kinkkupoeka ja hyvältä näyttää päällepäin mutta liian suolainen minun makuuni, toiset tykkäsivät 
 Kollaasissa näkyy isännän tekemän joulukranssi, joita hän ahkeroi sormet verillä kolme kappaletta. Kehikot piti ottaa pihan Terijoen salavasta. Minä olin koristeita antamassa ja kävinpä pihakuusesta havujakin hakemassa, kun jo kerätyt loppuivat. Yritin piristää isäntää, että koetahan jaksaa sitten juodaan torttukahvit, hih.

 Kylänraitin joulumuori toivottaa maukasta joulua. On meille jouluruuat maittaneet ja kiloja tullut 2-3 lisää (minulle). Isäntä ei liho, vaikka söisi kokonaisen possun. Arvatkaa vaan olenko kateellinen, että jollakin on ruuansulatus, mikä ottaa ravinnosta tarpeellisen ja loppu tuleekin wc-pönttöön eikä sula läskiksi vatsamakkaroille.

Kukkahallilla kukka-asetelmat näyttävät niin upeilta (toista kuin omassa mökissä)
 Tämän kuvan laittamisesta saan varmaan raippoja mutta siinä sitä tuskaillaan. Ei ollut edes oikeaa kranssilankaa vaan 0,8 mm paksusta kelasta katkoin pätkiä.
Joku on syönyt jouluna Mummon muusia ja hirvimureketta, jotain vihreää ollut lautasella
Joulunpyhien aikaan innostuin ompelemaan keittiöpyyhkeitä kirppariverhoista.
  
Epätavallista joulumusaa mutta kun kolme päivää oli kuunnellut jouluradio.fi:tä kaipasi jotakin muuta. Nämä nuoret ovat sanoittajamestareita eikö vain?
Kumpaa sinä pelkäät
Melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat
Yksinäisyyttä vai laumaa?
Miksi sä itket
Kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Olet syvää vettä
Luoksepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko
Olet titaaninen kuori
Miksi sä itket
Kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket
Kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?
Puhu äänellä, jonka kuulen
Sanoilla jotka ymmärrän
Runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen
Salaisuuksien selittäjän
Kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla
Miksi sä itket kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?
Puhu äänellä, jonka kuulen
Sanoilla jotka ymmärrän
Runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen
Salaisuuksien selittäjän
Kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
                                       Puhu äänellä, jonka kuulen
Happoradio (yhtye).
Jäsenet: Tykki, Aki (laulu, kosketinsoittimet). Haapasalo, A. H. (kitara, taustalaulu). Motti, Jami (bassokitara). DeFrost, Markku (rummut). Haapasalo, A. H. (sävellys). Tykki, Aki [1975- ] (sävellys, sanoitus). Happoradio (sovitus). Suominen, Klaus (sov /myös jousiosuus).



Minä odotan täällä tunnelissa
jossa valo kylmä hohtaa
Jossa pimeän koirat ulvoen
Tuon kirkkauden kuoron kohtaa

Kaikki kävi niin pian kun aina luulin
Että vähitellen lähden
Minä katuisin vaan en tiedä kuinka
Enkä edes minkä tähden

Valittaisinko puoliääneen
Johda kotiin matka keskenjäänen
Missä, miten päin täytyisi olla
Huutaisinko jos hän tällä sittenkin ois


Viekää minut sinne missä hän on
Virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
Lautturi kuule mitä mä toivon


Tämä valo käy silmiin tunnelissa
Jossa yhä kuoro laulaa
Varhain opin miten hauras onni onkaan
Kuinka se ei kestä kauaa

Minä haluan tietää miksi kauan sitten
Sä et palannutkaan
Pian kadotin suunnan, helppo polku
Kaltevana vietti mutkaan

Viekää minut sinne missä hän on
Virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
Lautturi kuule mitä mä toivon

Viekää minut sinne missä hän on
Tumman virran ääreen
Viekää minut vielä hänen luokseen

Maan ja vetten alla tyttö soutaa
Ja vierailla kielillä laulaa
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
Se verkkainen ja tyyni virta on


Viekää minut sinne missä hän on
Virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
Lautturi kuule mitä mä toivon

Viekää minut sinne missä hän on
Tumman virran ääreen
Viekää minut vielä hänen luokseen

********************************************************************************
Hyvää loppuvuotta kaikille blogissa piipahtaville! Toivottaa: Beate, savolaenen viäräleuka
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...