Kuvissa näkyy Neulatammen pato, joka on rakennettu kylpijöitä varten. Entisaikaan kylpijät ottivat tässä vesihierontaa ja kuvista näkyy, että paikka on edelleen käytössä.
Haeskelin blogistani Kylpylähotelli Runnin kuvia mutta eiväthän ne olleet täällä, kun olen aloittanut blogini vasta 2011. Kuvat otettu 26.7.2009. Kylpylässä olen käynyt monta kertaa edesmenneen mieheni kanssa ja kerran syksyllä olimme jopa viikon täysihoitolomalla. Minulla on kuva myös Lyyti-mummostani ottamassa Runnin ihmelähteen vettä joskus 1960-luvulla. Lomayhtymä ry. järjesti tuolloin ns. äitileirejä, jollaiselle mummonikin oli päässyt. Viikko kylpyläloma oli sen ajan ihmiselle kuin lottovoitto. Kuvissa on niin vanhoja kuin nuorempia naisia. Runnin vesi on ainutlaatuista, sillä se sisältää kaikki ne aineet yhdessä, joita ulkomaiden kuuluisissa lähteissä kussakin on erikseen. Runnivesi sisältää sekä rautaa että piihappoa runsaasti. Lisäksi 25 muuta mineraalia ja kivennäisainetta, pitävät mielen ja kehon virkeänä. Runnin vesi on kristallin kirkas, raudanmakuinen ja pullotettuna samenee melko pian. Mainittakoon, että kahviin keitettynä Runnivesi muuttuu musteen siniseksi.KLIK, jos haluatte lukea lisää.
Ravintola on aivan Kiurujoen varrella ja vesi on keskikesällä humuspitoista
Savossa asuville Iisalmessa Kiurujoen varrella sijaitseva Runnin kylpylä on tuttu paikka mutta nyt uutisoitiin, että se on haettu konkurssiin. Koronapandemia karkoitti asiakkaat eikä mm. tansseja voitu järjestää. Henkilökunta on lomautettu toistaiseksi. Yritys Spa Hotel Runni on tuottanut tappiota jo muutamia vuosia, vaikka paikkaa on uudistettu remontoimalla kylpylätiloja ja joen rantaan on valmistunut savusauna. Vanha Kartanohotelli on entisöity upeasti vuonna 2011, ja se on ollut suosittu häiden ja juhlien pitopaikka. Pihapiirissä on myös 34 karavaanaripaikkaa. Toivotaan, että upean luonnonkauniin Runnin taru ei katkea tähän ja ihmiset löytävät korona-ajan jälkeen paikan uudelleen ja osaavat arvostaa kotimaan matkakohteita.
Hypätäänpä historiassa taaksepäin ja kurkistetaan Runnin kylpylän alkuvaiheille viime vuosisadan alkuun. Iisalmelainen apteekkari Wäinö Ignatius käynnisti kylpylätoiminnan kehittämisen vuonna 1903 ja aloitti alueen rakentamisen. Ensin rakentuivat kaksikerroksinen kesäkahvila, juomahalli ja hoitolaitos. Arvovieraita alkoi tulla sankoin joukoin, joten tarvittiin majoitustilat. Apteekkari Ignatius rakennutti yksikerroksisen Kartanohotellin vuonna 1904, mutta koska kulttuuriväkeä saapui lisää ja lisää, Kartanohotelli sai toisen kerroksen vuonna 1908. Sähkö- ja valohoitoa tarjoiltiin vuonna 1907 rakennetuissa hoitolaitos Valolassa ja majoitustiloja viereisessä Metsolassa. Runnin varsinainen loistokausi sijoittui 1910- ja 1930-luvuille ja vakiovieraina viihtyivät mm. taidemaalari Akseli Gallen-Kallela ja Järnefeltin veljekset. Tunnetuista oopperalaulajista Runnin vieraisiin lukeutuivat Väinö A. Sola, Aino Ackté, Annikki Uimonen sekä Alma Silvennoinen. Säveltäjistä Runnilla vierailivat usein Oskar Merikanto, Yrjö Kilpinen, Toivo Kuula ja Leevi Madetoja. Luovuutta teoksiinsa Runnilla ammensivat myös Juhani Aho, Kauppis Heikki, L. Onerva ja Eino Leino sekö Halosen taiteilijasuvun jäsenet. Ehkä kuuluisin Runnin vieraista oli kuitenkin marsalkka Carl Gustaf Mannerheim, joka viihtyi sisarensa vapaaherratar Sophien kanssa Kartanohotellin vieraana vuosina 1919 ja 1920 Mannerheimin toimiessa tuolloin Suomen valtionhoitajana. Kulttuuriväen ohessa Runnilla ovat vierailleet lähes kaikki historiamme presidentit virkakautensa aikana sekä lukuisat muutkin elinkeinoelämän ja politiikan vaikuttajat
Hirviniemessä on käytävä ainakin kerran tai kaksi kesässä. Nyt ennätin käymään vasta syyskuussa mutta olipa lämmintä jo aamupäivällä ja kävelin koko hiekkarannan Rauniosalmen nuotiopaikalta Repohäikkään. Polku sukeltaa välillä metsikköön mutta on helppokulkuinen. Parkkipaikka ei ole suuri ja en aivan yksin saanut olla. Kalastajaukkelit olivat jo tulilla makkaranpaistossa. Naiset olivat lähteneet karpaloita etsimään Nenälammen rannoilta ja miehet olivat jääneet nuotiolle istuskelemaan. Minä en nyt kaivannut juttuseuraa vaan halusin mennä itsekseni, pysähdellä, katsella ja kuvailla. Eläkeläismiehet olivat uteliaita ja toinen lähti minua seuraamaan, että kukas nainen se tänne tulee yksin samoilemaan. No onneksi olin jo paluumatkalla ja en halunnut olla epäkohtelias, joten pitihän sitä pikkuisen porista.
Koetin kävellä rennosti ja heilutella hartioita ja tein samalla venytysliikkeitä puun kylkeä vasten, aamujumppaa kipeytyneille lihaksille ja nivelille. Olin edellisen viikon trimmeröinyt kolmena päivänä noin kolme tuntia kerrallaan pihan tien- ja ojanvarsia. Ryobi akkutrimmeri on kevyt ja helppo käyttää mutta yksi akkulataus ei kestä kovin pitkään. Lauantaina 26.9. jauhoimme noin 12 kg satsin hirvijauhelihaa (seassa myös sikaa) ja siihen noin 1,5 kg keitettyjä porkkanoita ja sekaan muut lihapullataikina-ainekset. Näin isoon satsiin saa laittaa pari pussia maustekorppujauhoja, munia ehkä 15 kpl, sipulikeittopusseja 3-4 ja pippuria myllystä, suolaa ja nesteenä ruokakermaa ja vettä. Onneksi oli kaksi mieskokkia, joista vanhemmalla on ns. käsituntuma hommaan. Minä pääsin aika vähällä 😉 Annoksesta paistoimme pullia ja pihvejä. Kohtahan pakkaseen alkaa tulla uutta hirvenlihaa, kun metsästys alkoi tänään 10.10.
Kirjojakin olen lukenut yön myöhäisinä tunteina. Edward St Aubynin Loistava menneisyys jäi kesken, kun en enää jaksanut lukea sivukaupalla Patrickin huumehörhöilyistä. Ehkä palaan kirjaan joskus. Suon villi laulu kirja oli saanut ylistystä ja ollut massiivinen menestys ympäri maailmaa. 'Rämetyttö' Kyan tarina on liikuttava ja luonnon kuvaukset ovat upeita. Kirjaan on mahdutettu myös romantiikkaa ja dekkariaineksia, kun suolta löytyy kylän kultapojan ruumis. Helppolukuinen romaani, kertomus myös siitä, miten yksinäisyys ja yhteiskunnasta erakoituminen vaikuttaa ihmiseen. Enemmän pidin Gail Honeymanin kirjasta Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Eleanor on yksinäinen ja hieman outo. Taustalta paljastuu kodissa tapahtunut tragedia, joka paljastuu vasta kirjan viime lehdillä. Psykologisesti taitava kirja.
Jari Sarasvuon Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä kirjan luin äskettäin. "Karkumatka kadotuksesta. Rohkea, avoin ja opettavainen kertomus yrittäjäpojasta, joka halusi voittaa kohtalonsa. Niin käy harvoin mutta Jari Sarasvuo tahtoi olla poikkeus. Sarasvuon neljännesvuosisadan mittainen julkinen elämä on ohjautunut välähdyksistä pimeässä. Ne kuljettivat hänet yritysmaailman uranuurtajaksi, menestyjäksi, kymmenien tuhansien suomalaisten koskettajaksi ja uskomattomien diilien tekijäksi mutta myös julkisen kiistelyn keskipisteeksi. Pimeistä välähdyksistä puolestaan seurasi kriisejä ja kadotustiloja kuin liukuhihnalta. Kohtalo vaihtoi monta kertaa raidetta.
Paljon sattuu, tapahtuu ja saa, kun ei ymmärrä suojautua omalta järkeilyltään. Lopulta yrittäjäpoika havahtui elämäntehtävänsä raunioiden keskeltä uuteen päivään, uuteen kohtaloon. Näin kirjasta tuli kertomus ansaitsemisesta, ahneudesta ja anteeksiannosta. Hyvä lukija, kerron sinulle harvinaisen, hämmentävän ja kukaties hyödyllisen tarinan." (lainaus kirjan takakansi, Otava 2015).
Olen samaan aikaan kuunnellut Jarin podcasteja Yle Areenasta. Jarilla on suuri ego ja paljon tietoa asioista, joita hän tikkaa kuulijalle kuin tilkkutäkkiä. Hengästyttävää tekstiä puolitoista tuntia ilman taukomusiikkia. Kyllä mies on harvinaislaatuinen persoona pienessä Suomessa. Hurmiohenkinen puhuja lähes pelottava sellainen. "Sarasvuo on se mies, josta jokaisella tuntuu olevan mielipide. Hän herättää tunteita, hän kiinnostaa laajasti. Toiset rakastavat, toiset oudoksuvat. Joku nimittää värikästä ja sanavalmista elämänfilosofoijaa neroksi, joku toinen taas röyhkeäksi pyrkyriksi. Ei tässä toki mitään ihmeellistä ole, sillä niin monet muutkin vahvatahtoiset persoonat jakavat mielipiteitä." (Iltalehti)
Elämme jo lokakuuta. Syyskuu oli normaalia lämpimämpi, ainakin viisi astetta. Mutta puiden on luovuttava lehdistään, vaahteran oksat taipuvat raskaina maahan. Auringonkukat painavat päänsä kuin nöyrät vanhukset. Sammal metsässä hyllyy märkänä ja kohta pakkanen rapsauttaa sille kuuramaton ja se kangistuu. Katsellaan vielä rantoja ja ihaillaan syksyn ruskaa ja kuten vanha kansa sanoi sadonkorjuun loppuessa "nyt joutaa vaikka uuninpankolle makoilemaan." Talvi voi tulla.
Puu hulmuaa lintuja, lepattava aurinko jokaisen siivillä;
on syksy, veri tai viini juovittaa rinnat, maa hehkuu
pudonnutta sulkaa. Sinua keltainen lintu minä tavoitan
ja minua sinä pakenet minun lihani nokassasi.
Yö aukeaa maan levyiseksi, minä menen yön taloon; minä
lähetän haukan ja ketun kintereillesi, minä rakastan
sinua; kun sinusta lauletaan minä vaikenen;
aamulla ovi suljetaan, minä sisällä sinun laulusi
ulkopuolella, valo rummuttaa seiniä; kun minä saan
oven auki ei sinua ole, tuhat aurinkoa irti oksilla; talvi
tulee.
- Pertti Nieminen: Viini kypsyy punaiseksi
(Päivät kuin nuolet, 1961)
Hyvää viikonloppua juuri sinulle. Ja hei, uusi bloggerhan toimii nyt!
Ps. Huomasin kuitenkin, että tämä videon kuva on blogitekstini ensimmäisenä kuvana lukijaluettelossa. Otsikkona aamulenkkikuvia ja siinä makaa mies rähmällään maassa. Neuvokaa, miten saan eka kuvan otsikon alle?
Lisään loppuun psykedeelistä musaa Sir Elwoodin Hiljaiset värit -yhtyeeltä vuodelta 1993.
Eilen 13.5. puolipilvisenä päivänä lähdimme ajelemaan lähiseudulle pikku kierroksen. Autolla pääsee aina pidemmälle kuin kävellen tai pyöräillen ja näkee kaikkea kivaa ja uutta. Ei ollut kovin lämmintä, vaikka mittari näytti +10 auringossa mutta järvien vesi on vielä kylmää ja rannalla istuessa hieman palelikin (syy: väärä pukeutuminen). Ajelimme ehkä noin 160 km lenkin ja kuvissa on mm. Suovanlahti, Kymönkoski, Kärnänkoski, Kolimanpää, Toulat (isot hiekkamontut). Olen täällä blogissa joskus maininnut, miten oivallinen tabletille asennettu maastokarttasovellus onkaan. Siitä voit seurata missä olet, näet pikkutiet, voit koukata reitiltä katsomaan jotakin erikoista ja palata takaisin. Kuskia (isäntä) hieman närästää, kun joutuu peruuttelemaan tai tekemään äkkikäännöksiä mutta sopuisasti mennään ja minä haluan olla kartanlukijana. Meille nämä lyhyetkin retket ovat rentouttavia elämyksiä. Olemmeko mukavuudenhaluisia ihmisiä, kun emme halua matkustella ulkomailla? Muutenkin tykkäämme liikkua paikoissa, missä ei ole tungosta. Retkellä emme tavanneet yhtään ihmistä. Korona-aika voi muuttaa tätä hiljaisuutta, kun ihmiset eivät enää pääse ulkomaille ja tajuavat, että omassa maassakin voi elämysmatkailla ja luonnossa liikkuminen on terveellistä niin keholle kuin mielelle. Kerronpa vielä yhden jutun. Yleensä en vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin mutta yhtenä päivänä jostakin syystä vastasin. Vanhempi mieshenkilö soitti jalometallikierrätyksestä. Hän alkoi puhumaan asiaansa, ehkä mies luki tekstin suoraan paperista tai oli opetellut sen ulkoa. Luulen, että hän puhui useita minuutteja ja ääni oli matalan rentouttava ja minä vaivuin flow-tilaan, lähes nukahdin. Tuntui ihan pahalta, kun kieltäydyin tarjouksesta laittaa rikkoutuneita kultakoruja arvioitavaksi. Tarkistin jälkeenpäin ja numero kuului todella Jalometallikierrätys Oy:lle Turusta. Kiitokset tuntemattomalle soittajalle rentoutushetkestä. Mieli on usein niin täynnä kaikenlaisesta 'sälästä', että jopa puhelinmyyjä voi toimia mielen rauhoittajana :).
