Leikkiä ja jotain järkevääkin

Jotenkin olen aina aavistanut, että minussa on kuvanveistäjän vikaa vaan olen pitänyt taidon piilossa. Kokeillahan sitä piti kuinka lumi materiaalina käyttäytyy (oli unohtunut) ja akka syntyikin pikaisesti. Arvioita sain mm. on kuin gorillan naama, liian pystyt rinnat noin vanhalla akalla, eikös akalla ole jalkoja ollenkaan ja äreän näköinenkin. Minustakin näytti enemmän kivikautislumiakalta päänmuodon perusteella ja kivikaudella ei tietenkään ollut Nissan mainoslippiksiä. Mutta taiteilijahan voi käyttää mielikuvitustaan ja mm. suuren taidemaalari Pablo Picasson omakuvissa suu voi olla silmän paikalla tai toisinpäin.

Kuten arvata saattaa lumiakka ei kestä pluskeliä ja seuraavana aamuna se oli pudottanut toisen silmänsä, suunsa, toisen kätensä ja hemaisevat nänninsä. Se oli kellahtaa kyljelleen ja iltapäivällä taiteilija katseli surullisena ikkunasta, kun akalta putosi pää lippiksineen. Tänään siitä on jäljellä vielä alaruumis. 

Kirjojen järjestelyä olen yrittänyt aloittaa. Tässä vain pieni osa kirjoistani. Koetan lajitella kirjat säilytettäviin ja kiertoon meneviin. Pokkareita on runsaasti. Siinäpä puuhaa riittää, kun miettii luopuuko jostakin kirjasta vai ei. Olin jo pakannut aikaisemmin muovisiin säilytyslaatikoihin vanhempia kirjoja ja nyt aloin valkkaamaan vielä niitäkin. Moni kirja päätyi takaisin omaan kirjastoon.

Villasukkamestari (läheisten antama nimitys minulle) on kutonut ahkerasti ja keskimmäisen kuvan sukat olen jo antanut lahjaksi luultavasti kaikki. Alakuvan sukkiin löysin kivoja uusia varsimalleja. Rikkaruohoelämää blogista sain idean Aili-kuvioon sekä kantalapun silmukat kiertäen takareunasta oikein neulontavinkkiin (kantalapusta ei tule niin pullea) ja toinen on muistaakseni Jules-malli, joka löytyi netistä.

Uusi pesukone odottaa paikalleen asennusta. Tilasimme nettitarjouksena 9 kg koneen, johon vuodevaatteet sopivat paremmin pesuun kuin entiseen 3-6 kg rumpuun. Entinen kone alkoi pitämään myös lingotessa (ei aina) kauheaa jytinää ja siirtyi jopa paikoiltaan. Kai sekin pitää siirtää vielä jonnekin varastoon, kun eihän nyky koneista voi olla koskaan varma, miten ne käyttäytyvät. Uudessa on ainakin viiden vuoden takuu. 

Tänään onkin maaliskuun 3. päivä ja vietämme maailman luontopäivää. Teemapäivän tarkoituksena on muistuttaa luonnon moninaisuudesta ja sen haavoittuvuudesta.

Tänä vuonna halutaan nostaa esille etenkin metsien, metsälajien ja metsäekosysteemien merkitystä satojen miljoonien ihmisten elinolojen ylläpitäjänä.
YK:n mukaan 200-350 miljoonaa ihmistä asuu metsissä tai niiden lähipiirissä ja heidän elinolonsa riippuvat metsäekosysteemien tarjoamista palveluista. Metsät tarjoavat heille muun muassa ruuan, veden ja suojan.
Maapallon maapinta-alasta noin 28 prosenttia on alkuperäiskansojen käytössä.
YK:n yleiskokous julisti vuonna 2013 maaliskuun 3. päivän maailman luontopäiväksi. 

PUNERTAVAT PUUT

Se, mikä keväässä saa

meidät haistelemaan tuulta

ja kaipaamaan,

kukan kurkottamaan

kohti ikkunaa,

on läsnä kun päivä on lämmin

ja radiossa kesken konsertin

herää yksikseen

huilu itkemään kirkkain lapsenkyynelin.

Illalla kaukaisella

mäellä punertavat puiden latvat,

pienet pilvet liukuvat

pois itsekseen;

ilma on liian kaunis

tähän maailmaan.

Yöllä se ehkä 

katoaa jonnekin,

silloin on aamu harmaa

ja tuulessa heittelehtien

lentää

repaleinen varis.

                                - Hannu Salakka, (Muuttolintumaisemaa, 1974)

PYLLÄHDYS

Koska muut, niin minäkin! Aimarii Kuvakirjeitä Karsikonperältä ennätti jo pyllähtää ja mitä muut edellä, sitä toiset perässä. Tehkääpäs sama ja ihan vaan rentona heittäydytte taaksepäin syvimpään tuiskukinokseen.

Tässä vielä rentona enkeliä teen mutta kylmä hiipii takin alle hiljalleen

Auta minut ylös, plssss! Kuvaaja ei antanut armoa vaan sanoi "nouse vaan itse ylös, mitäs sinne menit" ja nauroi.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, oi jospa ihmisellä ois talvi ainainen (ei ehkä sentään).

Tämä onkin eka kuva. Nouseminen jaloilleen ei onnistunut ei edes käsin auttamalla mutta hetken mietin ja pyörimällä pääsin pois ihan ite.

Roskapussin vientireissu pyllähdyksen ja lumitöiden jälkeen. Ulkoilua  tänään noin kaksi tuntia, pakkasta - 14 C.

Kaiken tämän jälkeen olen kai ansainnut kahvin ja pullan vai kaksi pullaa? Oletteko samaa mieltä? Hyvää laskiaista jo etukäteen ja ystävänpäivää! Toivoo: Pyllähtäjä matami

Elä, naura, rakasta - vuoden viimeiset luontokuvat

Vuoden viimeiseen postaukseen sopivat Katjan Optimismia ja energiaa blogin arvonnassa voittamani pikku taulujen sanat. Kiitos Katja ♥. Yllätyssuklaa on jo maisteltu, nam ja hyvää oli. Tauluihin voi laittaa omia rakkaita kuviaan ja ripustaa ne seinälle. Me jokainen haluamme saada rakkautta ja jakaa sitä muillekin. Rakkaus tuo mukanaan ilon ja naurun, antaa puhtia ja toivoa elämään. Elämämme pituus on jossakin määrätty mutta mitä siinä välissä on - siihen pystymme suuresti itse vaikuttamaan.
“Mitä jos tähdet palaisivat meitä kohtaan intohimolla, johon me emme pystyisi enää vastaamaan?
Jos emme voi rakastaa toisiamme yhtä paljon, anna minun rakastaa enemmän.”

"Mutta rakkaudesta on silti hyvä puhua, sillä samalla tulemme puhuneeksi siitä, mitä rakkaus ei ole.
Rakkauden vastakohdaksi on sanottu vihaa tai kylmyyttä, tunteettomuutta. Näistä paistaa ajatus, että rakkaus on elämäniloa ja kykyä nauttia – ja sitä tuntui Audenkin hakevan. Jonkinlaista ajatusta siitä, että jos ei itse rakasta täydellisesti ja kaikkein eniten, oma elämä on merkityksetöntä ja vajaata.
Itse ajattelen rakkaudesta toisin. Minulle rakkaus tarkoittaa ennen kaikkea syvää ja vilpitöntä välittämistä jostakin ja sitä, että tahtoo sille toiselle epäitsekkäästi vain mahdollisimman hyvää. Rakkaudessa itse rakastamista, jopa sen tunnetta, oleellisempaa on se, mihin sen kohdistaa ja mitä sille rakastamalleen asialle haluaa saada aikaan." (Protu-lehti: Aatu Komsi)

Valo on väkevämpi
yötä ja hämärää,
lempeys kestävämpi
pahuutta pimeimpää.

Rakkaus on loistavampi
synkkyyden keskellä,
ystävyys rohkeampi
kovuuden vierellä.

Heikoin on täynnä voimaa,
vahvin on avuton.
Hyvyyden valtakunta
pienten ja heikkojen on.
                                     - Anna-Mari Kaskinen -

Luontokuvat otettu 30.12.2015. Kalliovesi on pikku hiljaa saamassa jääpeitettä. Otin kuvia järkkärillä ja pikku kameralla noin 1,5 tuntia vierähti ja käsiä alkoi paleltamaan. Järkkärissä oli pitkä putki ja jotenkin kuvat ovat liian tummia. En osaa käyttää (en muista) kameran hienouksia, joten kuvat ovat mitä ovat. Viimeisessä kuvassa aurinko oli jo alhaalla ja antoi keltaista valoaan maahan.

Sitä hyvää, jota aina olet toivonut,
sitä kaunista, jota olet aina halunnut,
sitä ihanaa, josta olet aina haaveillut,
toivon Sinulle tapahtuvan tulevana vuonna!
- Beate -

                                                                   -