Klassinen musiikki rentouttajana

 Dopamiinipaasto, uusi elämänhallintaan liittyvä oppi, on noussut maailmalla viime vuosina esille hyvinvointitrendinä. Paaston ideana on, että kun pidättäytyy koukuttavista, mielihyvää tuottavista elämyksistä, kyky kokea niitä palautuu ja vahvistuu. 

Ihmiset hakevat alinomaa hyvää oloa lempinautinnoistaan ja viihteestä. Ennen pitkää niiden runsas kuluttaminen ei enää välttämättä tunnukaan kovin mukavalta: herkut eivät maistu entiseen tapaan ja viihdekään ei enää säväytä. Ihminen alkaa kokea ahdistusta jatkuvasta älylaitteilla olosta. Ihmiset koukuttuvat herkästi Facebook-tykkäyksiin, Youtube-videoihin ja Instagram-päivityksiin. Moni on riippuvainen myös Netflix-sarjoista, tietokonepeleistä, nettipornosta, shoppailusta ja suklaalla, pitsalla ja viinillä herkuttelusta.

Työterveyspsykologit pitävät dopamiinipaastoa lähtökohtaisesti myönteisenä asiana. Paras puoli on heidän mielestään, että se pakottaa ihmiset kohtaamaan mielensisäiset ongelmansa. Usein jatkuva somettaminen on ongelma jostakin - niillä paetaan ahdistusta, tylsyyttä tai yksinäisyyttä. (lähde: Savon Sanomat 9.3.2021)

Termi sinänsä on harhaanjohtava, koska paasto ei lisää eikä vähennä aivojen dopamiinimäärää.  Riippuvuudella tarkoitetaan toiminnallista tai fysiologista addiktiota. Rutiinit eivät ole riippuvuutta vaan ne tukevat arkea, addiktio vaikeuttaa sitä, koska se ottaa ylivallan muusta toiminnasta. Kieltämättä talviaikaan selaan enemmän kännykästä uutisia mutta tietokonetta en avaa edes joka päivä. Taas huomasin, että digi-lehti oli lukematta lähes kuukauden ajalta ja selailin lehtiä arkistosta. Telkustakin katson vain valikoiden ja suljen sen välillä. Radion kuuntelua aion lisätä, koska huomasin sen rentouttavan vaikutuksen. Puheohjelmia ja musiikkia voi hyvin kuunnella samalla kun kutoo sukkia. Pitkästä aikaa kuuntelin klassista musiikkia radiosta. Alla pari suosikkia. Camille Saint-Saënsin Introduction and Rondo Capriccioso op.28 (by Jasmine Choi). Laitan tähän myös ihastuttavan nuoren saksalaisen Lucie Horschin nokkahuiluesityksen Vivaldin huilukonsertosta G-mollissa RV 443 II Largo. Kepeätä maaliskuuta kaikille. Tänä aamuna meillä - 20 C. Vertailukuvana 11.3.2014 napattu peltokuva. Vuodet eivät ole veljeksiä.

Leikkiä ja jotain järkevääkin

Jotenkin olen aina aavistanut, että minussa on kuvanveistäjän vikaa vaan olen pitänyt taidon piilossa. Kokeillahan sitä piti kuinka lumi materiaalina käyttäytyy (oli unohtunut) ja akka syntyikin pikaisesti. Arvioita sain mm. on kuin gorillan naama, liian pystyt rinnat noin vanhalla akalla, eikös akalla ole jalkoja ollenkaan ja äreän näköinenkin. Minustakin näytti enemmän kivikautislumiakalta päänmuodon perusteella ja kivikaudella ei tietenkään ollut Nissan mainoslippiksiä. Mutta taiteilijahan voi käyttää mielikuvitustaan ja mm. suuren taidemaalari Pablo Picasson omakuvissa suu voi olla silmän paikalla tai toisinpäin.

Kuten arvata saattaa lumiakka ei kestä pluskeliä ja seuraavana aamuna se oli pudottanut toisen silmänsä, suunsa, toisen kätensä ja hemaisevat nänninsä. Se oli kellahtaa kyljelleen ja iltapäivällä taiteilija katseli surullisena ikkunasta, kun akalta putosi pää lippiksineen. Tänään siitä on jäljellä vielä alaruumis. 

Kirjojen järjestelyä olen yrittänyt aloittaa. Tässä vain pieni osa kirjoistani. Koetan lajitella kirjat säilytettäviin ja kiertoon meneviin. Pokkareita on runsaasti. Siinäpä puuhaa riittää, kun miettii luopuuko jostakin kirjasta vai ei. Olin jo pakannut aikaisemmin muovisiin säilytyslaatikoihin vanhempia kirjoja ja nyt aloin valkkaamaan vielä niitäkin. Moni kirja päätyi takaisin omaan kirjastoon.

Villasukkamestari (läheisten antama nimitys minulle) on kutonut ahkerasti ja keskimmäisen kuvan sukat olen jo antanut lahjaksi luultavasti kaikki. Alakuvan sukkiin löysin kivoja uusia varsimalleja. Rikkaruohoelämää blogista sain idean Aili-kuvioon sekä kantalapun silmukat kiertäen takareunasta oikein neulontavinkkiin (kantalapusta ei tule niin pullea) ja toinen on muistaakseni Jules-malli, joka löytyi netistä.

Uusi pesukone odottaa paikalleen asennusta. Tilasimme nettitarjouksena 9 kg koneen, johon vuodevaatteet sopivat paremmin pesuun kuin entiseen 3-6 kg rumpuun. Entinen kone alkoi pitämään myös lingotessa (ei aina) kauheaa jytinää ja siirtyi jopa paikoiltaan. Kai sekin pitää siirtää vielä jonnekin varastoon, kun eihän nyky koneista voi olla koskaan varma, miten ne käyttäytyvät. Uudessa on ainakin viiden vuoden takuu. 

Tänään onkin maaliskuun 3. päivä ja vietämme maailman luontopäivää. Teemapäivän tarkoituksena on muistuttaa luonnon moninaisuudesta ja sen haavoittuvuudesta.

Tänä vuonna halutaan nostaa esille etenkin metsien, metsälajien ja metsäekosysteemien merkitystä satojen miljoonien ihmisten elinolojen ylläpitäjänä.
YK:n mukaan 200-350 miljoonaa ihmistä asuu metsissä tai niiden lähipiirissä ja heidän elinolonsa riippuvat metsäekosysteemien tarjoamista palveluista. Metsät tarjoavat heille muun muassa ruuan, veden ja suojan.
Maapallon maapinta-alasta noin 28 prosenttia on alkuperäiskansojen käytössä.
YK:n yleiskokous julisti vuonna 2013 maaliskuun 3. päivän maailman luontopäiväksi. 

PUNERTAVAT PUUT

Se, mikä keväässä saa

meidät haistelemaan tuulta

ja kaipaamaan,

kukan kurkottamaan

kohti ikkunaa,

on läsnä kun päivä on lämmin

ja radiossa kesken konsertin

herää yksikseen

huilu itkemään kirkkain lapsenkyynelin.

Illalla kaukaisella

mäellä punertavat puiden latvat,

pienet pilvet liukuvat

pois itsekseen;

ilma on liian kaunis

tähän maailmaan.

Yöllä se ehkä 

katoaa jonnekin,

silloin on aamu harmaa

ja tuulessa heittelehtien

lentää

repaleinen varis.

                                - Hannu Salakka, (Muuttolintumaisemaa, 1974)

Lauantain tajunnanvirtaa

On tie jota kukaan ei ole kulkenut
ennen sinua.
Ehkä se on sinun.
Jos löydät sen, se on sinun.
Sitä ei ole mutta se syntyy kun
sinä kuljet sitä.
Kun katsot ympärillesi se on poissa.
Kukaan ei tiedä miten olet päässyt tähän, kaikkein
vähiten sinä itse."
-Claes Andersson, suom. Pentti Saaritsa

Kissed by the sun John Pototschnikin maalaus henkii kesäpäivän rauhaa. Kuva on kuin kadonneesta maailmasta, hiekkatie, kotitie siellä jossakin...

Artist Ewing Paddock's three-year project of painting people on the London Underground. Kuva: Pinterest
"Elämän naamiaiset
Ihmiselämä on purjehdusta kohdusta hautaan. Jo lähtösatamassa ruumiskirstu on lastattu laivaan ja kehto kulkee mukana hautaan asti. Laiva kiertää tuhannen kapakan kautta. Jotkut käyvät niissä kaikissa, jotkut vain viidessäsadassa. Laivan kellona on tiimalasi. Se ei mittaa juoksevaa aikaa, vaan aika täyttyy. Jokainen hiekanjyvänen hioo ihmistä yhä enemmän itsensä näköiseksi. Aika ei kulu, se kuluttaa. Kun kaikki hiekka on valunut, meri muuttuu kultaiseksi. On saavuttu kotiin."
- Martti Lindqvist: Pidot peilisalissa, Kirjapaja 1989-

 Maalaus espanjalaisen Montserrat Gudiolin, synt. 1933

Eeva Kilpi: Ennen kuolemaa

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
Mitä sen aikana on tapahtunut
on itse asiassa sivuseikka.
Että on kokenut alun ja lopun
tajuamatta mitä tapahtuu
ja että on ollut olemassa siinä välillä
ja tehnyt jotakin tajuamatta siitäkään mitään.
Ja että suuri osa on olemattomuutta
ja tämä rahtu, elämä vain kontrasti sille.
Hetkittäin olemattomuus herkistyy
ja tajuaa itsensä.
Ei siltä ilmiöltä voi vaatia jatkuvuutta.
Mutta että sai kokea sen,
että voi lukea sen,
että voi laulaa sen ja kirjoittaa,
että sai maalata sen ja soittaa,
että sai tanssia ja valokuvata,
että sai näytellä sitä,
itkeä sitä ja nauraa,
pilkata sitä ja rakastaa,
ja että se koski niin,
ja että sitä inhosi ja vihasi,
ja että siitä luopuminen kammottaa niin,
synnyttää sellaisen autiuden...
...ja että suru

Loppukevennyksenä savolaisvitsi. Olen itse perin juurin savolainen.  Nauratti itseänikin, kun putkimies soitti yhtenä aamuna ja olin vielä nukkumassa. Putkimies kysyy: Herätinkö? ja minä vastaan: Et oikeestaan! Häntä tuntui kovin huvittavan tuo sanontani. Otapa siitä sitten selvää herättikö hän vai ei! Nyt piti ihan miettiä otapa -sanan kirjoitusmuotoa. Hassua tämä suomen kieli. Sanotaan syöppä puurosi mutta kirjoitetaan syöpä puurosi! Menihän se nyt noin? (naurua!)

Musiikkina Bob Dylania, Like a rolling stone. Kertoo naisesta, joka kerran oli rikas ja menestyvä mutta kas vain tänään “with no direction home, like a complete unknown, like a rolling stone.”

Remppa on edennyt ja wc on täysin valmis. Huoneessa vielä viimeistellään itse seinäpaneelien maalausta.

Viikon takaisia jääkuvia - lopussa parhaat

Blogini laahaa jäljessä ja kuvat ovat viime viikonlopun jääretkiltä. Jään päällä on niin pehmeää kävellä, että matka taittuu huomaamatta ja onhan se helpompaa, kun on tasaista. En ottanut edes sauvoja mukaan ja hyvin pysyi pystyssä. Kaikki kuvat on otettu kännyllä.

Räpylälasku jäiselle kiitotielle

Jään, veden ja pilvien yhteensulautuminen. Aurinko höyrystää jään ja se siirtyy takaisin sinne, mistä on tullutkin. Eikö tunnukin hassulta vilkaista kevätaamuina ikkunasta. Lumipenkan reuna siirtyy ja koko kasa kutistuu kuin silmissä. Mielenkiintoista, piti googlettaa aiheesta lumien sulaminen "Toinen suosittu väärinkäsitys on, että melkoinen osa lumesta katoaa taivalle haihtumalla. Hydrologian toimisto tutki haihtumista lumesta 1970-luvulla Tuusulassa. Kuutena keväänä lumesta katosi haihtumalla keskimäärin 3 % eli aika pieni määrä. Eniten haihtuu aurinkoisella säällä, kun ilman lämpötila on noin -5...+5 ° C. Kun lämpötila nousee enemmän plussalle, ilman vesihöyrypaine kasvaa. Vaikka energiaa on tällöin enemmän saatavissa, ilmaan ei mahdu vesihöyryä ja haihdunta pienenee. Mutta sulanta on sitten sitäkin tehokkaampaa." (ympäristö.fi)

Kalansaalis ei ollut kummoinen mutta kahvit ja G:n leipomat konjakki-tuulihatut maistuivat (vai oliko ne rommi?). Kiitos nuorisolle! Oikeastaan me vanhukset juhlistimme syntymäpäiviäni etukäteen. Hassuja ollaan, eletään kuin pellossa, viimeistä päivää. Sehän nyt tässä iässä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki nautinnot ovat sallittuja :).

Illalla tuli muruselta kuva saaliista. Surkean pieni majavanpoikanen. Miehet lähtivät kolmeen pekkaan Lieksan suunnalle kolmen vuorokauden jahtiin ja silloin naiset jätetään armotta kotiin. Kyllä minä hiukkasen vinguin, kun sattui juuri minun syntymäpäivän aikoihin. On kuulema lahja ostettu matkan varrelta, puspus. Sillä välin kun miehet räpläsivät pyssyjään, karkasin ostoksille kaupunkiin. Alkukeväästä kaupunki näyttää likaiselta ja harmaalta, hiekka lentää autojen pyöristä ja markettien ympäristö kuohuu roskia. Onneksi ei tarvinnut käydä kuin huonekaluliikkeessä ja Jysk:istä hankin uusia peittoja ja tyynyjä ja sen jälkeen nopeasti ruokakauppaan ja kotiin.

Kun on kova nälkä, pöperöt kasataan lautaselle keoksi, ei kovin esteettiseltä näytä mutta hyvää oli ja maistui.

Marketmusaa ämyreistä

Remppakuvat ja loskaa

Alkuviikosta remppamiehet kävivät parina päivänä vaihtamassa meille uuden ilmalämmityskoneen vanhan yli 30 vuotta palvelleen tilalle. Silloin kun talomme rakennettiin ilmalämmitys oli edistyksellinen valinta mutta nykyisin lämmönjakokoneiden tekniikka on kehittynyt. Vanhan koneen putkistot lähtevät valitettavasti aika keskeltä taloa, mihin ne silloin suositeltiin asentaa, että lämpö jakaantuu tasaisesti. Ja siihenpä se uusi kone on pakko laittaa ellei halua särkeä lattioita. Onneksi kone on hiljainen ja se on ns. piilossa ja ovipaneelit ovat valkoiset (entisessä beige).

Eipä ehtinyt mökki paljon viilentyä, kun takkauunissa paloi tuli ja ilma oli lauha. Kesällä remontti jatkuu, kun vaihdetaan vesivaraaja uuteen Jäspin ovaalinmuotoiseen 1800 l koneeseen. Siinä hommassa menee varmaankin useampi päivä, koska vanha varaaja on miehen aikoinaan itse tekemä ja se joudutaan ottamaan palasina ulos lämpökeskuksesta. Seinääkin pitää vähän purkaa ja ovi uusitaan samalla. Kuvat huonoja kännykuvia.

Tämä jätekasa ja vanha kone kaatopaikalle menossa

Pihatie oli alkuviikosta tässä kunnossa. Katoltakin rysähtivät lumet juuri autokatoksen eteen mutta onneksi naapuri ehti niitä koneella kipata kauemmaksi. Sen jälkeen on satanut monena päivänä inhottavaa märkää räntää ja se jos mikä on painavaa kolata. Minulla lienee pakkomielle tuosta lumesta. Tykkään, että piha on talvellakin siisti ja siinä sopii autojen kanssa kääntymään ja peruuttamaan. Olen suunnitellut jo pienen lumilingon hankkimista niin ei tarvitse odotella, milloin linkomies ehtii (jos ehtii) meidän pihasta koukkaamaan ja aina käyn kuitenkin jäljet siistimässä.
Blogger ei millään hyväksynyt näitä kuvia tuon ystävävideon jatkeeksi - en tiedä mikä syynä mutta laitanpa erikseen.
                                                     - Beate -