perjantai 8. tammikuuta 2021

Vuosikymmenien takaa vuoteen 2021

 

Minä noin 2-vuotiaana Iisalmi Omakotitie 47 
Tässä kuvassa serkku Raijan ja Vuokon kanssa.
Äiti Omakotitie 47
Isä
Äiti keskellä Kuopio Piispanpuistossa. Vuosi ehkä 1943 tai -44
Vanha ilmakuva Kuopion satama-alueesta Maljalahden suuntaan. Oikeassa alakulmassa näkyy puutalokortteli, johon muutimme Iisalmesta v.-66.

Vanhojen kuvien katselu on mukavaa ajanvietettä. Hyvän mielen valokuvia kaikki. Ei minulla olekaan kuvia, joista tulisi negatiivisia muistoja mieleen. Kai lapsuuteni oli turvattua ja suhteellisen onnellista. Ikävintä oli muutto uuteen kaupunkiin ja siirtyminen toiseen oppikouluun. Aika voi kullata osan muistoista sillä kyllähän elämä oli monelle raskasta raadantaa tehtaissa tai maatiloilla, ei ollut vapaa-ajan ongelmia ja työviikko oli kuusipäiväinen. Vanhoja valokuvia käytetään monesti mielenterveystyössä terapian apuna tai muissa ryhmätöissä mm. työyhteisön kehittämisessä Mitä vanhat kuvat tuovat mieleen, ikäviä vai mukavia muistoja? Kuvina voidaan käyttää myös tuntemattomien henkilöiden kuvia. Valokuva pelkistää ja rajaa todellisuutta poistamalla liikkeen ja äänen. Valokuvaa voi katsella viipyillen: ilmeitä, eleitä ja omaan kokemusmaailmaan liittyviä asioita. Valokuva koetaan tunnetasolla. Yhden asian olen huomannut omista kuvistani, jotka ovat isän ottamia, että en koskaan katso suoraan kameraan. Isäsuhteeni oli ongelmallinen, parani kylläkin sen jälkeen, kun muutin pois kotoa ja perustin perheen. Silloin isäkin oli jo muuttunut mies. 

Arjen toimien valokuvaus ei ollut tavallista vielä 50-60 -luvuilla. 


Asiasta toiseen. Osallistuin joulukuussa Saukkiksen blogin kivaan kirjahyllyn löytöjä joulukalenteri arvailuun. Saukkis oli kirjoittanut joka päivälle tarinan Niemisen perheen jouluvalmisteluista, muisteltiin vanhoja aikoja ja palattiin taas nykyaikaan. Jokaiseen päivän tekstiin oli piilotettu Saukkiksen kirjahyllystä löytyvän kirjan nimi. Kirjailijakin piti tietää. Muutama oli todella vaikea ja tietenkin piti googlettaa. Minä taisin voittaa kisan ja sain näin ihanan palkinnon. Kiitos vielä Saukkikselle. Oli tosi mukavaa joulukuun ajanvietettä. 

Meillä on jo kunnon talvikeli. Lunta noin 16 cm ja pikku pakkasta. Olen yrittänyt olla valoisalla mielellä, vaikka elämä on puolittaista tämän taudin takia. Toivotaan, että se joskus voitetaan.

"ONNI
1.
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

2.
Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.
..."                                - Lauri Viita, Onni, 1965 -

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...