maanantai 6. toukokuuta 2019

Takatalvipohdintoja elämästä

Meille Pohjois-Savoon ryöpsähti takatalvi 02.- 04.05. ja lunta satoi noin 15 cm. Yöllä on pitänyt pientä pakkasta ja vielä eilenkin satoi räntää. Taitaapi viikko  vierähtää ennen kuin ollaan toukokuun normisäässä. Liekö ilmastonmuutoksen syytä, että kesäkelit näyttäytyvät jo huhtikuussa. On lämpöä lähes +20 C astetta ja ihmisparka heittää toppansa jo varastoon mutta saa kaivella sen murhemielin uudelleen esille. Kyllä on uskottava, että ihminen itse toimillaan on aiheuttanut ilmaston lämpenemisen ja vuodenaikojen hämärtymisen Pohjolassa.

Ruokaa laittaessani pohdin kylläkin ihan muuta - parisuhteita ja sitä, miten kaksi tyystin erilaista ihmistä elää yhdessä. Kumppani voi olla niin dominoiva, ettei toinen uskalla paljon suutaan avata tai jos avaa niin mielipiteellä ei näytä olevan mitään merkitystä. Hiljaisempi osapuoli yrittää selittää asiaa harkiten ja haluaisi keskustella rauhassa niin eipä siitä mitään tule. Toinen puhua pälpättää 'päälle' ja seisoo jo ovensuussa odottamassa kiireeseen vedoten. Erilaisuus ei ole suhteen uhka sanoo psykologi ja jos toinen on harkitseva päätöksenteossa ja toinen nopea käänteissään, pari parhaimmillaan tasapainottaa toisiaan. Minä koen edellä kuvatun käytöksen epäkunnioittavana ja en antaisi kohdella itseäni noin.
 Kompromisseja joutuu pakostakin tekemään, jos aikoo elää yhdessä. Usein käy niin, että toinen alistuu, potee tyytymättömyyttä ja ulkopuolinenkin sen vaistoaa. Hän tyytyy tilanteeseen ja antaa toisen ottaa isomman elintilan ja määräysvallan. Olen kuullut osapuolen jopa sanovat, "että saan olla hyvilläni, kun hän otti minut, kun olen niin tavallinen." Mietin, milloin hän oli päätynyt em. loppupäätelmään itsestään ja miksi? Eikö olisi otettava riski ja sanottava, mitä oikeasti tuntee ja ajattelee kuin hylätä itsensä. Eihän parisuhteen pitäisi olla mikään 'pelastamissuhde'. On kuunneltava toisen näkemyksiä ja annettava hänen oppia omista virheistään, vaikka ne kuinka tuntuisivat vääriltä, jopa vahingollisilta. Hän on korkeammin koulutettu kuin puoliso ja tehnyt pitkän työuran. Em. alistaminen on hienovaraista, ei huudeta vaan käytetään elekieltä, selän kääntäminen, kasvojen ilmeet ym. Alistettu kokee jatkuvaa syyllisyyttä jo pienestä myöhästymisestä eikä uskalla olla enää eri mieltä mistään. Kun raskas työ ja jatkuvasti muuttuva maailma aiheuttavat stressiä, parisuhteen pitäisi olla keidas, jossa saa vain levätä.
Parisuhteessa kumppani voi auttaa toista ymmärtämään, mitkä ovat oman elämän unelmat ja toiveet, mitkä ovat itselle tärkeitä asioita. Hyvässä parisuhteessa on tilaa molempien unelmien kunnioittamiselle. Kumppanin unelmien ja elämänmatkan kunnioittaminen on parasta, mitä ihminen voi elämässään toiselle antaa.

Tutkimuksissa on todettu, että jokaisessa parisuhteessa on myös niin sanottuja ikuisia ongelmia, jotka eivät ratkea, vaan pari oppii elämään niiden kanssa. Tällaiset ongelmat liittyvät usein erilaisuuteen esimerkiksi temperamentissa, vuorokausirytmissä, persoonallisuuden piirteissä. Ikuisuusriita syntyy vaikkapa siitä, että toinen on säästäväinen ja toinen tuhlari, toinen siisti ja toinen suurpiirteisempi. Kolmasosan riidoista on havaittu koskevan ongelmia, jotka voidaan ratkaista. 
Pohdin myös parisuhdetta, jossa puolisot elävät saman katon alla mutta kummallakin on erilaiset kiinnostuksen kohteet, toinen haluaa matkustella toinen ei, vaan viihtyy mökillään maaseudulla kalastellen. Kesälomia vietetään harvoin yhdessä, lapset ovat jo muuttaneet pois ja asuvat kauempana. Ei ole enää mitään yhteistä puhumista - ei riitoja muttei myöskään yhteisiä ilon hetkiä. Puolisot ovat etääntyneet toisistaan tosi kauas.

Nykyisin on kaikenlaisia elämäntapavalmentajia ja -oppaita mutta parisuhteen ongelmiin haetaan apua usein liian myöhään ja vanhemmat pariskunnat eivät välttämättä ollenkaan.
Parisuhteen malli saadaan lapsuudessa. En ole itsekään saanut parasta mallia omista vanhemmistani. Isäni oli ankara, käytti liikaa alkoholia ja työ vei hänen aikansa. Äiti joutui pyörittämään kotia ja käymään itse samalla työssä. Mummoni (äidinäiti) oli apuna lähes 11 vuotta ja häneltä sain parhaat eväät elämääni. Kuitenkin muistan tunteeni kiintymystä vanhempiini varsinkin äitiini. En ainakaan tunnista itseäni edellä kuvatuista parisuhteista. Kai minua on sitten onnistanut :).
Kuvat: oma perhealbumi
Kiitos Between, PiipeA, Liisa, Tillariina, Emileitha/Tarja, seita, sylvi ja Liisan kotona kommenteistanne edelliseen postaukseen. ♥♥

18 kommenttia:

  1. Kyllä on tullut mietittyä noita parisuhteen malleja moneenkin kertaan, en kestä alistamista ja että yritetään pienentää vain perusteella että on nainen..sitä tapahtuu useinkin.. vaikka itse nyt olenkin itseni herra kun asun yksin.. Mielenkiintoisia ajatuksia sinulla ja tärkeitä myös. Täällä keksiruotsissa satoi eilen myös lunta ja rakeita mutta aurinko sulattaa ne heti kylläkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emileitha/Tarja ja ihmismieli on täynnä tunteiden kirjoa, välillä mennään kuin vuoristorataa ja välillä levätään suvannossa. Jokaisessa parisuhteessa riidellään ja toiset opettelevat oikean tavan riidellä.
      Yksin eläessä on helpompaa, voi ajatella vain itseään ja omaa hyvinvointiaan. Sinkkuna eläminen onkin nykyisin yleisempää kuin ennen.
      Hyvää kesän odotusta sinne Ruotsiin!

      Poista
  2. Mielenkiintoisen aiheen valitsit pohdittavaksesi :-)

    Harva ihmissuhde on ihan sitä, miltä se ulospäin näyttää.
    Toivon, että kaikki itseään parisuhteessa vähättelevät oppisivat kuitenkin arvostamaan itseään ja omia tarpeitaan vähintään yhtä tärkeiksi kuin puolisoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin valitsin, vaikean, monisyisen ja liian laajan. Samaa mieltä olen, että kaikki ei näy ulospäin ja suhde voi olla toimiva, vaikka toinen olisi dominoivampi luonne. Olenkin itse pohtinut, miksi minussa herää niin voimakkaita tunteita, kun toinen komentaa ja 'puhuu päälle'. Herää hirveä suojeluvaisto altavastaajaa kohtaan ja lähes vihan tunne päällepäsmertäjää kohtaan.

      Poista
    2. Sitä päsmäämistäkin on varmaan niin hyväntahtoista ja rakastavaa kuin häijyäkin. Toisaalta nuo on kyllä helppo erottaa toisistaan.

      Poista
  3. Olipa viisaasti ja valitettavasti niin oikein kirjoitettu. En tiedä onko tuollaista enää nykyään niin usein, mutta ennen oli. Nykyään erotaan jos ei mene hyvin, ennen naiset vain elivät huonossa ihmissuhteessa kuolemaansa asti.
    Minä olen sinun blogissa eka kertaa, minä oikein etsin uusia blogeja.
    Liityin sun blogiin seuraajaksi ja liitin sun blogin mun blogiluetteloon.
    Tuleppas sinä käymään aurinkokujalla kylässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Aurinkokujalla ja tulen vastavierailulle. Nykyisin erotaan usein jo ennen sitä kriittistä seitsemää vuotta. Ennen sinniteltiin huonommassakin suhteessa, avioliitto oli enemmän 'pyhä'kuin mitä se on nykyään, sitouduttiin eri tavalla. Nyt monet valitsevat avoliiton ja voivat helpommin sopia mm. omaisuudestaan.

      Poista
  4. Kiitos!!!
    Aivan huippu,pohdiskelusi!!
    tuun kyllä lukemaan kerran jos toisenkin.minun kolahti syvällisesti!!
    Ihania nuo kuvat!!
    Mukavaa viikkoa!!
    Tuhannet kiitokset Beate56

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Liisa. Kuvissa ovat äiti ja isä, molemmat jo nukkuneet pois. Heitä usein muistelen. Mukavaa viikkoa myös sinulle ja toivotaan, että lämpenee. Eilen kävin lenkillä ja en älynnyt pukeutua tarpeeksi lämpimästi, paleli koko ajan.

      Poista
  5. Viisaita ajatuksia, noinhan se elämä menee. Ei aina mene sukset ihan samaa latua vaan tahtoo erojakin tulla, mutta hetken kun ladut erkanee, se yhtyy taas. Paljon on pohdittavaa tuosta parisuhteen sisimmästä osasesta.
    Hyvää toukokunn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli. Tulee eroja mutta eikö ole jännää, että nykyisin ihmiset voivat löytää jopa pysyviä kumppaneita näistä reality-sarjoista (Ensitreffit alttarilla, Maajussille morsian). Onhan tutkittu, että kumppanin löytyminen järkiperusteilla olisi ylivoimaisen vaikeaa, koska vaihtoehtoja on liian paljon. Rakkauteen ja rakastumiseen kuuluu oletus, että hän on juuri se oikea.

      Poista
  6. Hienoa pohdintaa. Luulisi, että tämän päivän tasa-arvopyrkimysten maailmassa parisuhdekin olisi kumpaakin osapuolta huomioiva. Vaan ei, samat ongelmat hiertävät nyt, kuin vanhempiemme ja heidän vanhempiensa elämässä. Käyttäytymismallit tulevat lapsuudenkodista ja halutessaan niiden korjaaminen vaatii työtä. Välillä tuntuu, että pariskunnat luovuttavat liian helposti. Parisuhteelta odotetaan ikuista rakkautta ja pilvissä huitelevaa onnea. Arki tulee jokaiseen suhteeseen, eikä se aina ole kovin iloista ja helppoa. Ongelmista voi päästä yli, mutta se vaatii panostusta kummaltakin osapuolelta. Toisaalta on ihan hyvä, että parisuhteesta voi lähteä, jos se käy ylivoimaiseksi. Kaikkea ei voi korjata.
    Meillä on loppuvuodesta 40. hääpäivä. Olemme hyvin erilaisia, mutta meille erilaisuus on ollut myös rikkaus ja mahdollisuus oppia lisää niin itsestä kuin toisestakin. Yhteinen elämä on sisältänyt rankkojakin aikoja. Taaksepäin katsellessa olen edelleen tyytyväinen ja iloinen tästä parisuhteesta, josta on tullut myös luja ystävyyssuhde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between kommentista. Ajattelen, että nyky parit ovat liian kiireisiä hoitamaan parisuhdettaan, vuorokausi ei enää riitä, työ ja harrastukset vievät ajan, ei ehditä edes ruokailemaan yhdessä. Nykyisen parit kutenkin opettelevat enemmän puhumaan tunteistaan kuin ennen, jolloin se koettiin jotenkin häpeällisenä tai kiusallisena varsinkin lasten ollessa paikalla.

      Onnittelut teille jo etukäteen pitkästä yhteisestä taipaleesta. Meillä olisi tullut edesmenneen puolison kanssa 40 vuotta myös tänä vuonna, jos hän olisi saanut elää. Ihana kuulla, että erilaisuus on yhdistänyt teitä ja todellakin parisuhde on myös minulle paras ystävyyssuhde. On rinnalla ihminen, jolle voi kertoa huolensa ja murheensa.

      Poista
  7. Mukavaa ja kivaa pohdintaa, kyllähän arki koettelee aina kaikkia suhteita. Itse en koe olevani helppo kumppani, minulla kun on italialaiskarjalainen luonne kuulemma:) Olin 30 vuotta avioliitossa kunnes leskeydyin - sen jälkeen tuntui mahdottomalle ajatella enää löytävänsä elämänkumppania. Mutta kuinkas sitten kävikään:) Suhteemme tosin paukkuu ja ratisee, kuohuu ja kiehuu välillä, mutta toisinaan on jo aika seesteistäkin, särmät ehkä hiotuvat pikkuhiljaa. Ihana mies muuten tuossa kuvassa naisen käsipuolessa. Oletteko Te siinä? Mielestäni onni on elämän pienissä hetkissä enemmän kuin juhlahumussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irja, hih vai että italialaiskarjalainen luonne sinulle. Tuli mieleeni joku vanha italialainen elokuva, jossa tunteet kuohuu. Höyryt päästetään ulos elehtien voimakkaasti mutta jotenkin tunnelma on silti hyväntahtoinen ja sen jälkeen kaikki taas hyvin. Suomalainen riitelee hampaat irvessä, lähtee ovet paukkuen, mököttää viikon, juo pullon viinaa, voi käyttää voimakeinojakin, itkee ja huutaa (karrikoiden kuvattu :)
      Kuvassa on minun komea isäni ja äiti. Joissakin nuoruuden kuvissa hän näyttä Elvikseltä. Isässä oli herrasmiesmäistä karismaa, vaikka torpan pojaksi syntyi. Nyt molemmat jo pois nukkuneet.

      Niin minäkin ajattelin etten ikinä löydä ketään, kun jäin leskeksi 28 avioliittovuoden jälkeen. On aivan erilaista aloittaa uusi suhde vanhemmalla iällä, kun molemmilla on niitä piintyneitä tapoja. Mekin on jo opeteltu yli kymmenen vuotta ja aina paranee. "On esimerkiksi kiinnostavaa, että rakkaus ei ole mikään yksittäinen tunne, vaan se sisältää kaikenlaisia tunteita, kuten iloa, surua, kiukkua tai vaikka häpeää." (netistä kopsattu)

      Poista
  8. Hienoa ja järkevää pohdintaa parisuhteesta!

    Minä olen onnekseni löytänyt sielunkumppanini. Joskus nuorena katselin ystävieni räiskyviä suhteita ja vähän pelottikin koko seurustelu, kun ajattelin sen olevan moista tappelua.

    No, nyt menee hyvin, mutta menkööt. On ihanaa, että parisuhde toimii, koska on mukavaa elää jonkun kanssa näin tiiviisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos marketta ja onnea sen sielunkumppanin löytämisestä. On se niin jännää, miten kaksi erillistä ja erilaisista lähtökohdista tulevaa ihmistä löytää yhteisen sävelen tukahduttamatta toistensa sisintä. Joustavuutta tarvitaan molemmin puolin ja on niin tärkeää, että hyväksyy myös toisen puutteet eikä yritä muuttaa häntä.

      Poista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...