Alkukirjaimet # 56 TÄ

TÄplikäs peto viimeiselle taipaleelle
lähdössä

TÄytettynä koristaa(ko)? metsästysmajaa

Oravavideo 19.03.2012 II postaus

http://youtu.be/V8afWCUzcgg

Oma kuvaama videonpätkä pihaoravasta 19.03.2012. 

Viikonlopun luontohetket videona ja kuvina

Kevään ensimmäisen pilkkireissun saalista
isommasta päästä.

Sää oli aika tuulinen

Siinä se pienin tulokas. Mun pilkkihaalari
ja kengät miesten varusteita mut ei
haitannut menoa. Istuinreppu
selässä ja kahvit mukana.

Tuttavien mökki vielä odottelee
kävijöitä

Kurrelle kelpaa linnuilta jäävät siemenet

Isältä perittyjä pilkkivehkeitä. Näillä
pitäisi tulla kalaa mutta eivät
olleet meillä tällä reissulla
mukana.

Valon pisaroita

Ihana symppis Tuure Kilpeläinen pudottelee valon pisaroita!
Kilpeläinen on taiteen maisteri, muusikko, laulaja, säveltäjä, sanoittaja.
Voitti 2012 Emma-gaalassa vuoden 2011 parhaan miesartistin ja vuoden iskelmäalbumin Emmat.

Oijoi mistä näitä 'namupaloja' löytyy. Oon kuunnellut kaikki netistä
löytyvät Tuuren kipaleet. Kuunnelkaa, nauttikaa musiikista ja lyriikoista!
                              ***********************


Samaan postaukseen pohdintoja ilosta, nauramisesta. Huomaan itse olevana aina valokuvissa totinen, vaikka normaalisti mulla on hymy suupielessä ja naurukin irtoaa helposti. Se on kait luonneominaisuus tuo hymyily. Mutta katsokaapas tv:n asiaohjelmia, poliitikkoja, toimittajia. Siellä paasataan tuntitolkulla turpavärkki  rullalla naama peruslukemilla. Onhan ne totisia paikkoja, kun 'suomen valkoiset siivet' ovat ryvettyneet ja taloutta pitää sopeuttaa menoja karsimalla. 
Tai onko tullut vastaan lääkäri, joka hymyilee vastaanotolla? Tai virkailija jollain luukulla (Kela, sossu, verotsto, pankki ym.) 
Me ollaan totista kansaa. Meitä pidetään hörhöinä, jos ei naama ole peruslukemilla. Siksi mielenterveysongelmat kasvavat, kun missään ei uskalla enää irrotella, nauraa, hassutella, puhua pulpattaa muuta kuin tutussa seurassa omien seinien sisällä tai pienessä 'tinassa' kuppilassa. 
Aamupohdintoja tässä.


Nauttikaa viikonlopusta ja hymmyillään ja hörräytettään naurukin!

ALKUKIRJAIMET # SÄ

Auringonnousu, laiva saapumassa Suomeen v. 2004

Kippo-juttuja ja arpajaisvoitto Anjalta!

Tämmöisiä mukavia matkatulijaisia. Äidille-muki on Kultakeramiikan, oli
Prismassa tarjouksessa vain 3,90 e ja tuo Heljä-Liukko Sundströmin
Rentukka muki 8,90 e. Tuon Heljän ihanan taulun lahjoitti
äiti minulle samoin kuin nuo sokeri-ja kermanekan (ovatkohan
Ultima thule mallistoa?), morttelin ja vanhan kahvipurkin.
Tuo tarjotin on kirpparilöytö ja SISUA piti ostaa
kotimatkalle.

Tästä kuvasta sen verran (menee taas rutinan nimiin). En enää ymmärrä tätä nyky teknologian huimaa kehitystä. Tuossa etualalla on mun rakas simpukka-känny, johon tykästyin muutama vuosi sitten ja en sitten haluaisi vaihtaa sitä millään ja on edelleen toimiva. Soneralta sain tuon uuden hipaisunäyttö puhelimen, kun päivitin puhepakettini. Tuli paketin mukana ja kuukausilasku kyllä pieneni ja tuli lisää puheaikaa ym. Mutta MITÄ teen tuolla puhelimella?
Näppäimet ovat kirpunkokoiset ja kun yhtä kirjainta 'hipaisee', hipaisee samalla monta muutakin. Viestin kirjoittaminen on tuskan takana. No en tarvii tuota, romottakoon laatikossa. Jos joskus vaihdan hipaisunäyttö-kännyyn on sen oltava oman navigaattorin kokoinen. Hankin tuon Tomtom-navigaattorin pari vuotta sitten. Opin sen käytön aika helposti. Näyttö on tarpeeksi suuri, samoin kirjaimet, joten osoitteiden ja paikkojen kirjoitus onnistuu autossa helposti.


Voitin Anja-Reginan arvonnassa sen päävoiton eli neljä kaunista luuposliini jäkiruokamaljaa. Voi, kun sitä tuli hyvälle mielelle kuin pien laps jouluna, kun pukki ojentaa lahjapaketin :). Pitää tässä alkaa itsekin suunnitella arvontaa ja antaa hyvä mieli toisellekin.

Saparopossukin jo oottelee kesää ja orvokkeja

---

Kaikille teille ihanille blogiystäville 

---

Auringon nousut ja illan ruskot
ne väriläikkiä luonnon on.
Säilytä matkalla lapsen usko
luota johtoon kohtalon.


Elämän pursi keinuen kulkee
ajan sävel sen touveissa soi.
Aallokko joskus sen syliinsä sulkee
joskus se tyveneen joutua voi. 
                        (Eila Salmela, Oulainen)

Kun Suomi putos puusta...mä lehden luin maailmassa tapahtuu suurin otsikoin

Joku IHANA ihminen on kuvittanut tämän pätkän just osuvasti.

Tälle päivälle riittäköön tämä lyhyt postaus. Tulin reissusta väsyneenä, vittuuntuneena (sori) kotiin. Äidin vointi ja hänen hoitonsa takkuaminen pahoitti taas mieleni. Asiat jauhavat 
paikallaan. Itkin koko kotimatkan.
Kotona avasin lukemattomat lehdet ja ostamani Iltsikan (ostan tosi harvoin). Otsikot ja jutut kirkuivat silmille: AKT:n sotkujen jauhantaa, näin raha virtaa herroille, johtajien törkeät liksat, maitotilojen lukumäärä puolittuu ja vielä SISU-pastillin valmistus siirtyy Italiaan.


Tarkoitus oli kirjoitella 7 random faktaa mutta voisi tulla tänään liian rajua tekstiä. Siirrän sen huomiseen. Tämä on mun oma kiukunpurkamispaikkani. Enhän mä ole oikeasti tämmönen
vaan ihan helläluontoinen ja leppoisa naisihminen. Uskokaa pois blogiystävät. 
Kaiken kukkuraksi tämäkin postaus hävisi vahingossa taivaantuuliin, mutta periksihän ei anneta, eli uusi yritys. Ok nyt menen lepäämään.

Alkukirjaimet # KA

Tankavaarassa on huuhdottu kultaa ja
sit huuhdottu KAljaa!

Huumoria ja kovia miehiä

Kevätaurinko sen aikaa saa
elo olla voipi makeaa
vaikka riippuu roikkuu
tissit, vatsa
oun omast mielest'
täti ihan natsa!
                       (plääh...)

Taas löytyi jotain kutkuttavaa tälle päivälle, nauroin tipat silmissä, vaikka taustalla onkin oikeestaan vakavakin pointti pohjalaisuudesta ja mitä se voi olla pahimmillaan...saa hävetä silimät päästänsä. Ihan sama mitä teet tai mikä oot niin mikään ei riitä. Ei ole mulla minkäänlaista sukujuurta tuonne päin mutta kyllä tunnistan savolaisuudessa tuon häpeämis-piirteen. Sulevi Peltola oli yksi näyttelijäsuuruuksista, luonnenäyttelijä, monta on jo mennyt hautaan, Martti Kainulainen, Esko Hukkanen, Matti Tuominen.


Illalla tuli dokumenttiprojekti: Tuntematon emäntä YLE 1:ltä. Sotavuosina koko suomalainen maa- ja metsätalous oli naisten työn ja kestokyvyn varassa.
Katsottavissa Yle Areenalla vielä 7 päivää.

ELÄMÄNI SIRKUS JA 10 ASIAA, JOTKA TUOVAT MIELIHYVÄÄ

Veljeni 50-vuotispäivillä laulan alla olevan laulun

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

                                       (Veksi Salmi)


Irwinin laulamana youtubessa

Poikani enonsa kanssa

Vastailen nyt Aili mummolta saamaani blogihaasteeseen, mitkä kymmenen asiaa elämässäni tuottavat mielihyvää. 


1. Oma koti, mieheni isänsä kanssa rakentama, v.-81, peruskorjattu, muuteltu tiloja toimivammiksi ja jälleen suunnitteilla lisää asuintilaa autotalliosasta. Tuttu ympäristö ja tavarat luovat turvallisuutta elämään.


2. Oma rakas poika, isänsä näköinen, luonteinen, rauhallinen, auttavainen ja työteliäs. 


3. Suomen luonto ja sen vaihtuvat vuodenajat aina yhtä sykähdyttävää. Kevät ja syksy ovat parasta. Keväällä lumien sulaminen, purojen lirinä, muuttolintujen paluu, uuden kasvun ja elämän alku. Syksyllä luonto valmistuu lepoon.


Jääsilta

 Löysit sillan talven yli,

hauraan jääköynnössillan.

Astu hiljaa, hiljaa.

Hopealehtimetsään

on kiirinyt ohut risahdus,

sillan salainen murtuma.

Tulit murheenraskain askelin,

itkun painoa kantain.

Ei niin, ei ei niin.

Astu hiljaa, hiljaa,

voit päästä yli.

Kovin kotkansilmin,

sydämin kyynelettömin, kevein

tähyä aamujen taakse

auringon tuhatsoutulaivaa,

kun se nousee talven virtaa

sytyttäen sillan, rannat

ihanaan paloon.

- Katri Vala -

4. Kuoleman, surun ja kaipauksen hyväksyminen osaksi elämääni. Läheinen elää muistoissani mukana mutta ei hallitsevasti. Elämänilon löytyminen.


Vaikeudet ovat auttaneet minua

ymmärtämään, kuinka loputtoman rikasta

ja kaunista elämä kaikissa muodoissaan on

ja miten tyhjänpäiväisiä ihmisten

huolenaiheet niin usein ovat.

- Isak Dinesen -

5. Löytänyt oman itsensä monien vaikeuksien kautta - tämä on minunlaiseni elämä, on aivan sama mitä muut siitä ajattelevat. Uskallus ilmaista omat mielipiteet olkoonkin, etteivät ne jotakuta miellytä.

MAANTIELAULU (osia)

Tänä hetkenä olen vapaa ajan ja

paikan kahleista,

menen minne haluan, olen itse oma

ehdoton ja täydellinen jumalani,

kuunnellen kaikkea, mietiskellen näkemääni,

pysähtyen, tutkien ja tarkastellen,

varovasti mutta varmasti riisun itseni kahleista,

jotka minua sitovat.

--------------

minä vahvistan itseäni ja teitä kulkiessani,

ripottelen itseäni kaikkialle missä on ihmisiä,

jaan uusia iloja ja uusia suruja,

ja kuka minut kieltää, hänestä en välitä,

mutta kuka minut hyväksyy, hänet olen

siunaava ja hän on siunaava minut.

- Walt Whitman -
-------------------------------------------------------
Aina
    aina
olen pelännyt hyviä ihmisiä.
Sitä oikeassaolemisen varmuutta
joka tekee kovaksi.
  Armottomaksi.
Etsivät, kyselevät
veljeni ja sisareni,
erehtyväiset
   eksyläiset,
samaa sukua olemme
turvassa toistemme lähellä:
ei haavaisin sormin
voi poimia kiviä
toisten kivittämiseksi.
- Maaria Leinonen -

6. Terveys, ei mitään suurempia ongelmia.


7. Liikuntaa mahdollisimman paljon, kävellen, metsälenkkejä, pyöräilyä, hyötyliikuntaa puutarhassa kesällä ja talvella lumitöitä


8. Miesystävä/etäsuhde ja pienet matkat/mökkilomat hänen kanssaan.

On hävinneet pelloilta kivet ja sarkaojat,

niiden reunoilta talventörröttäjät ja

heinävanat.

On hävinneet riihet, puintipaikat ja

ruumenkasat,  heinäladot ja niiden edestä

roskaheinien siemenriput.

On hävinnyt hangella piipertävä ja parvina

pyrähtelevä vähäpätöinen peltopyy.

On jäänyt vain pellonreunoja kiertävät,

valkeat muovilla käärityt munat.

                    (rakkaani kirjoittama runo)

9. Muutama naisystävä, hyvät välit naapureiden kanssa


10. Harrastukset ja että voi ilahduttaa itseään ostamalla jotakin kaunista, lahjojen antaminen


"On aika puhua ja aika olla vaiti. Sydämen hiljaisuus on se, mitä tämä aika eniten kaipaa. Onnellinen on se ihminen, jolla on kosketus siihen. Sanattomuuden jälkeen sanatkin löytävät uudelleen voimansa, kun ne ovat puhdistautuneet hiljaisuuden syvässä ja rauhallisessa virrassa". (Martti Lindqvist)


Jaan tämän haasteen eteenpäin ulleriinalle, maximexille, Nenuselle, Annelille ja Tuulalle.

RANUAN JÄÄKARHUNPENTU PIIPAHTI ULKONA

Kaisa Siren / Lehtikuva

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentu otti ensi kosketuksen lumeen torstaina , kun se pääsi ulos pesäluolastaan. Jääkarhupoika viihtyi ulkosalla muutamia minuutteja.

OULU. Ranuan eläinpuistossa kolme kuukautta sitten syntynyt Suomen ensimmäinen jääkarhunpentu pääsi torstaina tutustumaan lumeen.

Pesäluolan ovi avattiin jääkarhuemo Venukselle ja sen vajaan kymmenen kilon painoiselle poikaselle kello 11. Tunti ja 20 minuuttia luukun avaamisen jälkeen pentu uskaltautui ensi kertaa ulos emon houkuttelemana.

Varovaisuus johtui siitä, että viereisessä aitauksessa oli Venuksen sisko Valeska ja pennun isä Manasse. Kaksikko on sijoitettu samaan aitaukseen, sillä Ranualla toivotaan lisää poikasia.

”Yli puolet pennuista kuolee eläintarhoissa ensimmäisten kuukausien aikana syntymästä. Niin on käynyt täälläkin kaksi kertaa. Olemme tosi iloisia, että pentu on hyväkuntoinen”, eläintarhan toimitusjohtaja Tommi Hinno kertoo innoissaan.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa  epäillään syyksi Venuksen lisääntymisongelmiin. Seitsemänvuotias emo on kahtena syksynä synnyttänyt pennun, mutta ne ovat kuolleet muutamassa päivässä aliravitsemukseen.

Nyt pentu pysyi hengissä, kun sille ryhdyttiin syöttämään Thyroxin-kilpirauhaslääkettä. Suomen kilpirauhasyhdistys onkin nimennyt Venuksen maskotikseen.

Pennun odotetaan houkuttelevan eläinpuistoon matkailijoita.
Maailman eläintarhoissa on noin 300 jääkarhua, joiden esivanhemmatkin ovat syntyneet tarhaoloissa.

”Uutta verta saadaan luonnosta harvoin. Tänä vuonna Alaskasta siirrettiin yksi orvoksi jäänyt jääkarhunpentu eläintarhaan”, eläintarhan intendentti Mari Heikkilä kertoo.

Venus on tähän saakka hoitanut pentuaan pimeässä betonista rakennetussa pesässä. Eläintenhoitajat ovat seuranneet kaksikon puuhailua muun muassa infrapunakameran välityksellä.

Torstaina ulkona käynnin jälkeen pentu leikki lumikokkareilla pesäluolaan johtavassa eteisessä.

”Jokin aika sitten pentu sai ensi kertaa kiinteää ravintoa. Se söi lohta. Silti sen pääasiallisin ravinto on yhä
maito”, Heikkilä sanoo.

Niin luonnossa kuin tarhaoloissakin vain puolikiloisena syntyvä pentu saattaa jopa 20-kertaistaa painonsa pesässäoloaikana emon rasvaisen maidon turvin.

Luonnossa jääkarhuemo hoitaa pentuaan lumeen kaivamassaan pesässä maalis-huhtikuulle. Tuolloin 3–4 kuukauden ikäinen pentu on riittävän kookas seuraamaan emoaan jäälakeudella tämän saalistaessa hylkeitä. 

Täältä HS:n sivuilta löytyy video karhuista

10.07.2007 otettu oma kuva Ranualla. Onkohan tässä Venus, Manasse
tai Valeska?

ALKUKIRJAINHAASTE # 52 RE

REki uusiokäytössä ja REvontulessa :)

Arvontavoitto ja muuta rutinoo

Voitin Ahdin tilan arpajaisissa tuon kauniin kangas-aplikoidun A5-kokoisen almanakan (irrotettava päällinen)+tarralappuja ja kynä. Nuo kivet eivät kuuluneet palkintoon, ovat toisen käsityötaiturin tekemiä luonnonkivistä hiomalla. 


Minä arvostan omin käsin tehtyjä ja ideoituja tuotteita. Siksi vierastan näitä nettisisustuskauppoja, koska tavara on halpatuontimaista tuotua, jota myydään kalliilla hinnalla. Ymmärrän, että katetta on saatava veroihin ym. maksuihin mutta silti - ne eivät ole suomalaista käsityötä. Tunnen monia kädentaitajia, katajatöitä, pahkatöitä, lasimaalausta, kivenhiontaa ym ym. Siksi olen valmis maksamaan näistä tuotteista kunnon hinnan, koska tiedän miten monta työtuntia niiden parissa on vierähtänyt.


Minun 85-vuotias äiti on leikannut vuosikaudet kirpputoreilta roskiin menevistä vaatteista ja kangaspaloista matonkuteita. Ihmettelevät, kun haen niitä säkkikaupalla, "että kuka vielä viitsii leikata kuteita vanhoista". Paljon saa myös pilkkahintaan trikookangaspaloja, verhoja ym. Olen rahdannut äidille kymmeniä jätesäkillisiä saksittavaa, vienyt osan kuteista Monitaitoisille kudottavaksi metrihintaan, osan lahjoittanut niille, jotka itse kutovat. Minulle nämä matot kelpaavat vallan mainiosti ja lahjaksi myös. Monta vuotta olen siis toiminut 'lumppurina' ja saanut siitä hyvän mielen. Minun kodissa vanha ja uusi asustaa sekaisin. En viihtyisi valkeita sohvia/kylmiä värejä-sisustuslehtikodissa.

Tässä vain muutamia näytiksi

Huomenna siis laskiaissunnuntai. Laskiaisperinteistä voi lukea täältä. Moi moi ystävät!

Pois murheen frakki!

Kuva otettu viime vuoden loppupuolella eli on täällä enemmän lunta mutta sopii  päivän teemaan

AURINKO PILKISTÄÄ PILVEN TAKAA LUMISEEN METSÄÄN


Siis lähde linnuntietä,
jos joudat, kulkemaan,
ja juhlahetki vietä
kun saavut linnuntietä
metsään tuuheaan.


Juupelijuhla varmaan
metsän salissa on:
näet pilven takaa harmaan
pilkistelevän armaan
iloisen auringon.


On koivun harsohameen
vyö vanhaa-hopeaa.
Näet liekehtivän lameen
sen rinnoilla. Ja kameen,
jota katsella kannattaa.


Parhaisiin pyntätyllä
karahkakuusella
on, oireellista kyllä,
valkoinen frakki yllä
ja stormari korkea.


Pane pois tuo murheen takki:
se ei istu ollenkaan,
pue yllesi riemun frakki,
ota päähäsi onnenlakki
ja ryhdy iloitsemaan.


                      -P . Mustapää, Tuuli airistolta 1969 -

Kuva uudistetusta työhuoneesta. Annan kehut jälkikasvulle, kun innostui tekemään pientä pintaremonttia ja uusimaan kalusteita. Tämä EI ole minun käytössä ja oma 'konehuoneeni' on talon yläparvella. Kaikki kaapit ja pöytä tilattiin ON24-nettikaupasta. Kaksi isompaa vitriinikaappia tulevat maaliskuun alussa.


Huoneeseen oli vaikea löytää sopivan mittaisia (leveys, syvyys, korkeus) kalusteita liikkeistä. Epäröin, että minkähänlaista sekundaa tulee, mutta yllätys, yllätys, olivat ihan laadukkaita, kaikki osat mukana, kokoaminen sujui ohjeiden avulla helposti, vaikka veihän se aikansa, kun teki kunnolla.


Seinäkaappeja vierastin alussa tuon mustan lasin takia mutta kun olivat paikoillaan niin sointuvat tummien koneiden kanssa yhteen. Kuopioon avataan kesällä IKEA ja sieltä olisi kenties saanut mutta ei jaksettu odottaa. Seiniin heinäkuosinen lasikuitutapetti ja valkoinen maali.

 Vihdoin sain osan kiintolevylle tallennettuja leffoja kopioitua ja niihin kannet

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Nalle Puh sanoi"Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti
ja kaikki rypyt siliävät!"

”Puh, lupaa että et koskaan, koskaan unohda minua.

Et sittenkään kun minä olen satavuotias.”
Puh ajatteli hetken.
”Kuinka vanha minä olen silloin?”
”Yhdeksänkymmentäyhdeksän.”
Puh nyökkäsi.
”Lupaan”, hän sanoi.

Linkin takana ihana venäläinen kappale Sininen huivi Souvareiden esittämänä. Toivottavasti tykkäätte ystävät hyvät tästä musiikista. 

http://www.youtube.com/watch?v=GLv7eC_HZ0M&feature=related

Toivottaa Beate

Heart Animations provided by MySpaceAnimations.com

Olemisen sietämätön keveys ym

Antonio Machado

Löysin Leena Lumin blogin kautta aivan loistavia maalauksia. Ilmeisesti portugalilainen maalari, en osaa kieltä, mutta saksaa jonkin verran. Niin, tuossa maalauksessa olen minä: katse maahan luotuna, ajatuksissaan, koko maailman murheet harteillaan. 

 Kunderan filosofian mukaan "oleminen" on "sietämättömän kevyttä". Tämä perustuu siihen, mitä kirjassa usein esiintyvä saksankielinenlause "Einmal ist keinmal" pyrkii selittämään. Lausahdus tarkoittaa sitä, ettei kerran tehty asia oikeastaan merkitse mitään, ja kun ihmisella on elettävänään vain yksi elämä, ei hänen teoillaan lopulta ole merkitystä tai painoarvoa. Samalla kun elämä siis on merkityksettömyydessään "kevyttä", ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä, mikä tekee elämästä sietämätöntä. Tämänkaltaisesta ajattelumallista juontuu kirjan nimi.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>


Olen joskus lukenut tuon kirjan mutta en omista sitä. Minulle nuo kaksi sanaa ikäänkuin kumoavat toisensa. Ellei elämä olisi välillä sietämätöntä, ei se voi olla koskaan kevyttäkään. Elämä on tätä vastakohtien jännitettä ja niiden rajapinnassa me liikumme. Edelleen pohdin kärsimystä ja kuinka kohtuutonta ja raskasta se on. Ei minua lohduta yhtään se, että joku toinenkin kokee tällä hetkellä surua, tuskaa ja ahdistusta eri syistä. Aika ajoin oman repun taakka tuntuu liian painavalta. Edelleen viiltäviä tuntoja aiheuttaa, kun näkee pariskunnan kävelevän käsikädessä tai halailevan julkisesti. Meille tunteiden näyttäminen miehen kanssa oli aina niin luontevaa. Koneella on mm. satoja matkakuvia. Emme ehtineet käydä yhdessä monessa maassa, tarkoitus oli tehdä vähintään yksi ulkomaan matka vuodessa. 


Katsoin YLE-arkistosta vanhan Inhimillisen tekijän vuodelta 2000 Suru on pitkä matka, jossa jo edesmennyt Martti Lindqvist ja Ulla Tulisalo pohtivat menetyksiään.

"Äkillinen suruviesti on usein niin musertava, että se tuntuu vievän pohjan pois koko siihenastiselta elämältä. Psykiatri Ulla Tulisalon koko elämä meni uusiksi kun hän menetti miehensä ja kolme lastaan auto-onnettomuudessa.

Martti Lindqvist kuvailee surun tekevän ihmisessä työtään. "Suru antaa mahdollisuuden käydä läpi sellaisia mielikuvia ja tunteita, ettei tarvitse tuhoutua siihen menetykseen". Suuri menetys usein muuttaa ihmistä ja elämänarvot saattavat mennä uusiksi. Linqvist toteaa surun muuttuvan lopulta viisaudeksi, uudenlaiseksi tiedoksi elämästä".

Lindqvist kirjoittaa kirjassaan Mieli ja tarkoitus (Otava 1995)

"Elämän ydinkolmio. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että se on syntymistä, elämistä ja kuolemista. Se on elämän ydinkolmio, josta ei ole poispääsyä. Siinä jokainen kulma on toistensa edellytys. Tämä pätee niin viikon ikäisenä kuolleeseen lapseen kuin myös satavuotiaaseen vanhukseen. Oikeastaan tästä näkökulmasta katsottuna elämän ajallisella pituudella ei ole mitään merkitystä. Aika on harhaa, sillä elämälle on olemassa vain tässä ja nyt, ikuinen preesens.

Luopuminen on antautumista sen varaan, mitä ei voi ymmärtää eikä hallita. Se ei ole sama asia kuin luovuttaminen. Luopumisen kuva näkyy kirkkaimmillaan rakkaudessa ja kuolemassa. Siksi rakkauden toinen nimi on armo".




TUNNUSTUS


Kiitos Raija/A  tunnustuksesta. Blogini on sekalainen sepustus mutta välillä voimavarat ovat koetuksella, joten en jaksa päivitellä. Käyn kyllä lukemassa muiden blogeja.


Ajatuksena olisi siis antaa tämä viidelle eteenpäin. Pitää miettiä. Mun konetta ei ole vielä päivitetty ja tämä hidastelee ja tökkii.

Koetan vastata tässä Raija A:n toiseen haasteeseen.

Jos minulle olisi kaikki maailman rahat, mitkä viisi tärkeintä kohdetta hankkisin ilman materiaalisyyllisyytta!

1. Jopa on vaikea vastata. Raha ei tuo onnea ja voisin lahjoittaa kaiken ylimääräisen pois, jos saisin  entisen elämän takaisin. Sen tutun ja turvallisen. 

2. Toinen vaihtoehto olisi, että muutan elämänsuuntaani radikaalilla tavalla. Auttamistyö jossakin kehitysmaissa.

3. Kaikille maailman lapsille, joilla ei ole tarpeeksi ruokaa eikä huolenpitoa. 

4. Vanhuksille ja kuoleville inhimillisen loppuelämän.

5. No, lopuilla voisi koettaa vielä pelastaa tätä tellustamme tuhoutumiselta. 


Loppuun toivonkipinän herättävä runo Tabermannilta.


Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossain kukkii oksa.

Valokuvatorstai haaste 234

Aihe: Kiva

Kuva napattu Ranskassa Cannesin huvivenesatamassa aivan filmipalatsin kupeella vuonna 2004.  Vene oli pieni purjealus.  Nauratti tuo niin suomen kieleltä sointuva nimi.