Tammikuun alun pakkaskuvia, lunta ja tikka

Talvinen kuvakooste tänään 12.1. otetuista kuvista. Näistä näkee, miten paljon puissa on lunta ja se painaa oksia. Harmi, kun en ehtinyt kopistella saarnivaahteran oksia, sillä se ei kestänyt näin painavaa ja jäistä lunta. Kaksi isoa oksaa on poikki ja puu näyttää aivan torsolta.

Harmaapäätikka käväisi talipötkyä nakuttamassa. Se onkin harvinaisempi vieras täällä Pohjois-Savon korkeudella. Kuva ei ole järin terävä, kun otettu ikkunan läpi. Tänään olikin hyytävä viima mutta lumihommia tein 1,5 tuntia ja sain hien pintaan. Äkkiä tulin lämpimään ja join kuumaa teetä, ettei vaan flunssa iske.

Loppuun huumoripläjäys Vesku ym. kumppanit vuosien takaa. Silloin osattiin tehdä huumoria ainakin minun mielestäni, toista kuin nyky Putoukset ym. Annoin olla nuo videoehdotukset niin pääsee katsomaan muitakin vanhoja pätkiä. Veskuhan täytti äskettäin 70 vuotta ja Nelos-kanavalla menee Loirinuotiolla ohjelmasarja, jossa Vesa-Matti Loiri kutsuu ystäviään, työtovereitaan ja tuttaviaan viettämään päivän hänelle rakkaissa paikossa Lapissa, Inarijärvellä.

Kuvilla leikittelyä, rasvatilaus ja arvontavoitto ym

 Tämä kollaasi tehty kännykällä ja sit siirretty tänne.

 Naamarasvoja ja pesunesteitä tilasin Demoshopista. Laittoivat mukaan liudan tuotenäytteitä ja ilmaisen puhdistusemulsion. Harmi, kun shampoo unohtui listalta.Tykkäsin kasvovoiteista, ovat kevyitä ja eivät liian rasvaisia. Koetin etsiä omalle iholle soveltuvia tuotteita.

 Unelmia onnesta blogin Hennan arvonnasta voitin kasvo- ja vartalokuorintavoiteet ja kynsilakkoja + kaunis kortti mukana. Kiitos Henna, kasvokuorintaa on jo kokeiltu ja mansikkainen tuoksu on ihana.

Pakkanen on paukkunut tänään + 25 C asteessa. Hätäisesti kävin pihakuvia ottamassa ja viemässä linnuille lisää syömistä.

Illan aterialla toinen puoli terveellistä toinen ei :). Jääkaappiin oli taas osteltu lenkkiä ja lihapullia, joiden viimeinen käyttöpäivä oli lähellä. Ei meillä heitetä mitään roskiin ja raskanpottuja on aina pakastimessa.
Keventää pitäisi juu, kun en varmaan sovi kesätamineisiin. Liikkuminen on ollut aika vähäistä tänä talvena.

Illalla luvassa Downton Abbeyn uusi jakso klo 21 ja huomenna alkaa Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä Yle Teemalla. Katsellaan sisällä lämpöisessä, pakkanenkin taitaa jo huomenna hellittää. Doris Day - Fly me to the moon vie meidät jo haaveksimaan keväästä, lämmöstä ja suukoista, oi miten romanttista!
Tulin lisäämään anja-reginan aitasta kopsatun savolaisen horoskoopin niin oman kuin kumppanin. Kiitos Anja - tämä sattu kun nappi silmään, tuhlailua ja romantiikkoo odotettavissa kummallekkiin, vuan jospa tuo pysyisi omalla tontillaan:D.
Pässi (21.3.-20.4.)
Pelekkee rakkauven roesketta tulevana vuonna. Vaekka ylleesä oot kovapäene, nii nyt aevos on muuttunna onnesta iha hyytelöks.
Välillä toentas pistee vastaannii, ies vaehtelun takia. Pistät rahhoo kaekkee turhanpäeväsyytee, vuan semmosia seleväpäesyyven hetkiä ei sulla oo, että mokomata ies ite huomoisit - puhumattakaa, että siitä nyt mittää välittäesitkää. Mutta vielä se alakaa arki sinullakkii...
Mäntypistiäinen (24.10.-22.11.)
Intohimot jyllee entistä hurjemmin nyt alakaneena vuotena. Et millää ossoo pysyä yhessä kohti vuan pörreet kukasta kukkaan.
Toesaalta ossoot olla nii pisteliäs, etteivät heikommat pärjee sinu kanssas ollenkaa. Pikkuse armoo voesittii osottee muillennii.
 

                                                                 ♫ ♫ ♥ ♥ Beate ♥♥ ♪♪♫♫

Uusi vuosi 2015 ja lainattuja pohdintoja ym

 Meidän pihafasaani jälleen kuvassa. Odottaa, että kuvaaja menisi ikkunan takaa kuikkimasta niin pääsisi ruokailemaan

 Vanhan Saunan, koukussa saveen arvonnassa tuli minulle näin kiva keramiikka töttero palkintona. Ripustin sen nyt joulun ajaksi omaan vanhaan saunaani. Kesällä astiaan voi laittaa vaikka luonnonkukkakimpun. Tykkään vallan mahdottomasti käsin tehdystä uniikkikeramiikasta. Taidetta nämä ovat parhaimmillaan. Käykääpä katsomassa, jos eivät ole vielä tuttuja.

 Kirjojakin olen lueskellut. Kinnusen Neljäntienristeys tuli hotkaistua yhdessä yössä. "Toisin kuin debyyteissä usein Neljäntienristeyksessä olennaista ei kuitenkaan ole se, miten minusta tuli minä, vaan näkemys siitä, miten kehnosti kylä – me – olemme kautta sukupolvien sietäneet erilaisuutta. Sekä se, millaista vahvuutta oman tien kulkeminen vaatii ja millaiseen yksinäisyyteen sisäisen pakon sanelemat valinnat ajavat joko valitsijan itsensä tai sitten jonkun muun, joka sattuu kuulumaan samaan perheeseen, kuten puolison." (HS Majander) Jouluglögi on vielä avaamatta.

Yllä olevat idylliset maalaukset ovat ranskalaisen Valériane Leblondin töitä. Taiteilija maalaa puulle maalaismaisemia, rannikkokyliä ihmisineen työnsä äärellä, kivisiä meren huuhtelemia rantoja, peltoja nummien ympäröiminä ja kodikkaita valkokalkittuja taloja.

Luettuani Kinnusen kirjan, löysin sattumalta kuvat netistä. Olisipa elämä yhtä auvoisen onnellista kuin näissä kuvissa. Mutta kun se ei vain aina ole. "Ihminen ei ole kone, joka on ohjelmoitavissa tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, jotta se toimisi myöhemmin moitteettomasti. Ihminen on pikemminkin joustava ja alati kehittyvä olento, joka voi saavuttaa tavoitteita ja oppia uutta niin pitkään kuin hänen aivonsa toimivat. Ensimmäinen on itseapu ja usko ihmisen omaa voimaan. Ihmisen puolella oleminen tarkoittaa psykoterapointien kontekstissa menneisyyden näkemistä enemmän voimanlähteenä kuin syynä kaikkeen lapsuuden jälkeen tulevaan. Furman sanoo, että on perusteetonta pitää lapsuutta ihmisen elämää determinoivana asiana."  Silti jää epäselväksi, voiko pelkän pään avulla tehdä narratiivisen tempun, luoda tyhjästä menneisyyden tai kirjoittaa eletystä uutta muistoa, joka poistaa lihaan painetun kokemuksen.(Furman, Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, WSOY 1997).

Elämässä kannattaa sanoa ei ihmisille ja asioille, joita ei oikeasti kaipaa tai tarvitse. Täytä elämäsi sellaisilla ihmisillä ja asioilla, joista oikeasti pidät.

On turha murehtia menneisyydessä sattuneita asioita, koska niitä ei voi muuttaa. Ota tilanteesta oppia ja tiedä, että asioilla on tarkoituksensa.

Ei kannata välittää, jos joku ei pidä sinusta, sillä ihmisiä on niin monenlaisia. Mielipidettä itsestään ei kannata muodostaa sen mukaan, mitä muut sinusta ajattelevat. Etenkään, jos nämä asiat ovat hieman negatiivisia.

Elämästä tulee paljon helpompaa, kun oppii hyväksymään kaikki ne anteeksipyynnöt, joita ei koskaan saanut. Sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia kohtaan voi tuntea kiitollisuutta. Se on kuin astuisi katsomaan tilannetta hieman kauempaa ja sanoisi: kiitos tästä opetuksesta. Kaunan kantaminen menneisyyttä kohtaan on tämän päivän onnellisuuden hukkaan heittämistä.

Anteeksianto ei tarkoita syyllisen vapauttamista vastuusta, vaan itsensä vapauttamista uhrin taakasta. Ei kannata antaa menneisyyden, jota ei voi muuttaa, vaikuttaa huonolla tavalla nykyhetkeen.

Olet juuri niin upea kuin ihmiset, joilla ympäröit itsesi. Jos joku jatkuvasti alentaa sinua ja saa olosi epämukavaksi, epävarmaksi ja vähäpätöiseksi, rohkene päästää irti. Yhteyttä toisiin ihmisiin ei voi pakottaa. Jos olo on aina tietyn henkilön tavattua väsynyt tai ahdistunut, intuitiota on syytä kuunnella.

On tärkeää olla mukava toisille, mutta vielä tärkeämpää on olla mukava itseään kohtaan. Itseään pitää todella rakastaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi tässä maailmassa. Varo siis, ettet ala nähdä itseäsi niiden ihmisten silmillä, jotka eivät arvosta sinua. Tunne arvosi, vaikka he eivät tuntisi. (netistä poimittua)

Kiitokset taas kaikille kommenteista. Mitäpä bloggaus olisikaan ilman vastakaikua. Mielestäni itse olen aika ahkera kommentoimaan toisten blogeihin. Nyt se on vielä helpompaa, kun voin kirjoitella tabletilla eikä tarvitse aina konetta avata.
                                                                    - Beate -

 

Sain parhaan joululahjan!

 

 

Kävimme äitiä ja mummoa tervehtimässä Kainuussa kauniissa ympäristössä, viihtyisässä kodinomaisessa hoitokodissa. Nyt voin olla rauhallisin mielin, äidillä on viimeinkin laadukas hoito. Hoitajat olivat ystävällisiä ja reippaita, päästivät meidät sisään ovikoodien takaa, pyysivät samaan kahvipöytään ja saimme vaihtaa kuulumisia. Kiitos tästä joululahjasta!
Nyt jouluna en halua ajatella kaikkia niitä tuskaisia hetkiä tämän asian tiimoilta, väärinymmärryksiä ja sitä miten vaikeaa ihmisten on nähdä omaisten hätä.  En varmaan ole ainoa nyky Suomessa, joka joutuu taistelemaan saadakseen vanhukselle, omalle isälle tai äidilleen, turvallisen hoitopaikan, kun omassa kodissa ei enää yksin pärjää.

Rauhoitumme viettämään joulua, suurta juhlaa talven keskellä. Toivon kaikille blogiystäville rauhaisaa joulua. Sydämessä pienessäkin asuu Joulun taika, pysähdy siis sinäkin, nyt on juhlan aika.
"Taas valkeata joulua
keskellä suurten hankien,
muistan joulun aikaa
se kuinka saikaan
mun taas taakse vuosien.

Vain valkeata joulua
mielessäin ootan minä ain,
sillä hangen hohteessa vain
joulurauhan tunnen rinnassain."

                                                            - Beate -

Pimeitä kuvia mutta ei pimeitä ajatuksia

Päivät ovat nyt lyhyitä ja pimeys laskeutuu äkkiä. Kun ei ole paljon luntakaan niin maa imee vähäisenkin valon. Minulle nautinto on lämmittää ulkosauna ja kylpeä siellä, nauttia tästäkin vuodenajasta, sytytellä kynttilöitä saunalla, käydä välillä ulkona ilkosillaan ja mennä takaisin saunan lämpöön. Tuntea puhdistuneensa ei vain ulkoisesti vaan myös sisäisesti.  Pimeään aikaan nukunkin paremmin ja varsinkin saunomisen jälkeen.

Kudoin sulle sukkasia, kelle annan - rakkailleni annan
Pehmoisiin paketteihin käärin lämpöisin ajatuksin
Kuvaan pääsi oma lahja, jonka sain jo ennen joulua.
Nyt näkee paremmin lukea uutiset kuin kännystä. Totuttelua vaatii
android-käyttöjärjestelmä mutta hitaasti vanhakin oppii :).

Vielä yksi pimeäkuva. Katsokaapas, minkä hahmon näette jouluvaloissa?

Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1887 maalaama Talonpoikaiselämää kuvaa syrjäisen Ekolan torpan elämää Keuruulla.
Hämäränhetkellä tehtiin puhdetöitä                               

Entisaikaan rauhoittuminen talvella oli luonnon sanelema pakko, kun keinovalo ei pidentänyt työpäiviä. Valoisa aika käytettiin tarkkaan hyödyksi.

— Kesällä tehtiin pitkiä päiviä, kun valoa riitti. Korkeintaan nuoret jaksoivat lähteä yöjalkaan ja tansseihin.

Hämäränhetkellä, kun vielä näki vähän tehdä jotain, keräännyttiin yhteen tekemään puhdetöitä. Miehet tekivät puutöitä ja naiset käsitöitä.

— Istuttiin pimeässä tai päreen valossa ja tehtiin, mitä pystyttiin. Naiset kehräsivät lankaa pellavasta, joka oli kesällä kasvatettu. Seuraavaan kesään mennessä siitä oli tehty kangasta. Kesällä ei ollut aikaa istua kutomassa.

Ja eihän kaupungeissa asuvilla ole edes pimeyttä. Ajattelen entisaikojen ihmisiä, jotka lyhtyjen valossa menivät lehmät hoitamaan. Navetalle johti kapea polku keskellä lumikinoksia. Vedet kannettiin avannosta, jos asumus oli järven rannalla tai tuotiin kauempaa vesikelkalla.  http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2012-01-12/hamaranhetkella-tehtiin-puhdetoita

 Jos olette kiinnostuneita luontodokumenteista niin Nelosen Maailma -kanavalla on joulukuun teemana Pohjoismaat. Samoja ohjelmia tulee paljon uusintoina.
Tässä linkki ohjelmasivustolle
 

Hämärän hyssyä kynttilöiden valossa toivotan lukijoilleni. Kiitän taas kommenteistanne.
                                      - Beate -

Hajanaisia ajatuksia, ei paljon muuta

Käykö teille usein niin, että on ollut jokin ajatuksentynkä mielessä, mistä kirjoittaa ja se häviää kuin tuhka tuuleen? Huomaat kohta seikkailevasi kymmenillä sivuilla, pomppaat toiselle mielenkiintoiselle ja sitä rataa. Puut hiipuvat sammua lämpökeskuksen uunissa, pyykit unohtuvat koneeseen rypistymään ja kaupallakin pitäisi käydä. Pimeyskö ja liika sisälläolo nuuduttaa, niin luulen. Olen uppoutunut neulomusten pariin ja lukenut kirjoja yömyöhään. Odotan niin lumihiutaleita antamaan valoa, ei paljoa kerralla, ohut vaippa vain peitoksi mustalle maalle.

Tilasin yrttiteelajitelmia ja suomalaista hunajaa Ruohonjuuri nettikaupasta. Kahvin juontia olen vähentänyt ja iltaisin maistuu tee. Aineosina on mm. valeriaanan juuri, kamomilla, humala, passionkukka, fenkoli, kaardemumma, kiinanruusu, sinimailanen, vadelmanlehti, ruusunmarja ym. http://www.luontoemo.fi/tiedonlahde/20 täältä voi lukea lisää eri yrttien käytöstä ja vaikutuksista.



 

Miehet ovat kulkeneet metsällä ja saaneet saaliiksi näitä eläimiä. Kuva on nettikuva. Olen nätisti pyytänyt, että josko ehtisi kuvaamaan edes sen kaadetun otuksen jahdin tiimellyksessä mutta ei metsälle voi ottaa kameraa mukaan ja kännylläkin kuvaaminen unohtuu.

 Hirvipeijaiskuvakin on viime vuodelta.



Ja kun hirvet on kaadettu niin ammutaan pieni, suloinen kauris. Nettikuva.

Ikävystynyt tonttu odottaa lunta

Ilta- ja yölukemista

Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte
heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he
eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita.
He eivät milloinkaan sano ”Minkälainen on
hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten?
Kerääkö hän perhosia?” Vaan he kysyvät:
”Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä
hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko
hänen isänsä saa palkkaa”

Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa. Jos
taas sanotte isoille ihmisille: ”Olen nähnyt kauniin,
punaisista tiilistä tehdyn talon, jonka ikkunoilla
kukkivat kurjenpolvet ja jonka katolla kuhertelevat
kyyhkyset”, niin he eivät osaa kuvitella tätä taloa.
Heille on sanottava: ”Olen nähnyt miljoona euroa
maksavan talon.” Jolloin he huudahtavat:
”Ah, kuinka kaunista!”
-Antoine de Saint-Exupery

- Beate -

ps. jotenkin tuntuu, että postauksesta tuli negatiivissävytteinen



Kransseja isänpäiväksi ym.

Kranssiaskartelussa mies on haka. Minä katson ja yritän ottaa oppia. Havut kävimme yhdessä keräämässä, että jotakin sentäs minäkin :). Kysyin monta kertaa, että etkö todella tarvitse hanskoja, kun minun sormet olisivat tuossa hommassa verillä. Ei kuulemma tarvinnut ja tuntee paremmin sormissaan solmintalangan kiertämisen.

Tällä jöpöttää ja siksi se jäikin etäkotiin ☺

Kranssi on minusta kaunis aivan luonnonmateriaaleista. Voisi tuohon ehkä pienen rusetin etsiä mutta ei kaipaa välttämättä

 Kuvat otettu 1.11., kun oli aamupakkasia

 5.11. lenkkikuvassa edelleen lumetonta ja lauhaa

 Tänä aamuna juoksin kameran kanssa ja sain ikkunan takaa kuvattua urosfasaanin, joka asteli lintujen ruokintapaikalle. Siemenet kelpasivat ja se siirtyi nokkimaan kauemmaksi pellolle. Harmi, kun ei ole ollut viljaa kasvamassa lähipelloilla. Täytyy ostaa kauranjyvälyhteitä. En ole nähnyt useampia yksilöitä lähistöllä.

Loppuun lainauksia Tommy Hellstenin kirjasta Saat sen mistä luovut - elämän paradoksit. (Kirjapaja: 2000)  Tuttua pohdintaa Tommyltä elämästä, ihmissuhteista, itsetunnosta, parisuhteesta, oman minän etsimisestä.
Ihminen kehittyy kivun ja konfliktien kautta. Näin edetessään hän uskaltaa olla
lojaali itselleen ja voi alkaa toimia levollisuudesta käsin. Todellinen tehokkuus syntyy levollisuudessa, sanoo kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten. Muutos tekee aina kipeää.

Tommy Hellstenin seitsemän paradoksia, joita kirjassa käydään läpi ovat
– Perille pääsee se joka pysähtyy
– Vahvuus löytyy heikkoudesta
– Jos etsit turvaa, elä vaarallisesti
– Saat sen mistä olet valmis luopumaan
– Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan
– Vain yksin voi olla yhdessä
– Vain yhdessä voi olla yksin
– Jos etsit ikuisuutta, elä tässä ja nyt

Rakkauteen kykenee sellainen ihminen, joka kykenee kantamaan itsensä. Oman menneisyytensä tiedostaminen vapauttaa ihmisen näkemään kumppaninsa sellaisena kuin tämä on. Tällaisella ihmisellä on kyky elää toisen ihmisen lähellä. Se tarkoittaa sitä, että jakaa toisen kivun ja taakan, mutta ei ota niitä häneltä pois. Oman rikkonaisuutensa ja kipunsa kohdannut ihminen tietää, että kipu ja tuska johtavat kasvuun ja kehittymiseen. Totuus vapauttaa, vaikkakin se voi tehdä joskus kipeää.

Hyvässä parisuhteessa voit tilanteen niin vaatiessa luopua omista eduistasi toisen hyväksi. Parisuhteessa on mahdollista puolin ja toisin joskus luovuttaa ilman taistelua, jos toinen niin kovasti haluaa jotakin.

Ihmisen sanoessa ”ei”, hän ottaa suuren hylätyksi tulemisen riskin. Sanomalla ”ei”, ihminen ilmaisee itselleen ja muille, että hän uskoo sisimmässään johonkin, mikä on tärkeämpää kuin se, että muut ihmiset hyväksyvät hänet.
**********************************************
Hyvää isänpäivän jatkoa lukijoilleni!

                                                - Beate -

Syksy sen saa aikaan - melankolian

 Pihavaahtera ropistelee lehtiään maahan ja kiikun katolle.

Tänä syksynä lehdissä ei ole puna-oranssia väriä. Kauniita ne ovat ja kahisevat jalkojen alla.

 Lenkillä otin kuvan persoonallisesta pihakyltistä

En ostanut kaupasta tänä syksynä mitään syyskukkia. Keräilin männynoksia hakkuualueelta ja sekaan pihlajanmarjoja. Sain hyötyliikuntaa, kun kaksi kertaa ajelin pyörällä niitä hakemaan ja hädin tuskin sain kuormat tuotua pyörän tarakalle sidottuna.

Kuva: Pinterest

LOST IN THE FOREST

Lost in the forest, I broke off a dark twig
and lifted its whisper to my thirsty lips:
maybe it was the voice of the rain crying,
a cracked bell, or a torn heart.

Something from far off it seemed
deep and secret to me, hidden by the earth,
a shout muffled by huge autumns,
by the moist half-open darkness of the leaves.

Wakening from the dreaming forest there, the hazel-sprig
sang under my tongue, its drifting fragrance
climbed up through my conscious mind

as if suddenly the roots I had left behind
cried out to me, the land I had lost with my childhood---
and I stopped, wounded by the wandering scent.  
                                       - Pablo Neruda -

Nerudan runo puhuttelee minua kuten kaikki runous - oman mielenmaisemani kautta. Jokaisella voi olla runoista oma tulkintansa. Kielikuvat ja symboliikka merkitsevät toiselle ehkä aivan muita asioita kuin itselleni. 
"Runon kieli pyrkii tarjoamaan vastaanottajalle suoraan ne yksittäismielikuvat, joiden välityksellä runon viesti on tarkoituksena tuoda esiin. Yksittäismielikuviin liittyy elämyksellisiä ominaisuuksia.
Kaikessa runon moninaisuudessa pyritään loppujen lopuksi ilmaisemaan yksi asia, runon "sanoma".
Elämykselliset mielikuvat ovat mitä ovat, ei niitä tarvitse mitenkään perustella. Entä tunteet? – Asia ei ole yksioikoinen. Runossa on kieltämättä yleensä tiettyä tunnepitoisuutta, mutta ei tunteitten kuvaamisena sellaisenaan – ei sentimentaalisuutena, vaan seurauksena vahvasta elämyksellisyydestä, jonka kvaliakieli tuottaa. Runo ei saa väittää, että jokin on "kaameaa" tai "hirmuista" tai "kaunista" tai "herttaista" tai "iloista", vaan enintään tuoda toteavasti esiin asioita, jotka saattavat vastaanottajassa noita tunteita herättää. Paradoksaalisesti, runo ei puhu tunteista, vaikkakin se saattaa niitä synnyttää – ja yleensä sen tekeekin." (lainaus: Kullervo Rainio)

***********************************
Kiitos syksystä ja kaikista vuodenajoista. Kiitos kommentoijille edelliseen postaukseen, sain niistä paljon lohtua!

                                             - Beate -

                      

Kun kello hidastaa...

 

Ollaan pian lokakuun puolessa välissä ja energiataso on hiipumaan päin. On niin mukava vain olla ja löhötä sohvalla sukankudin kädessä, välillä vilkaista tv:tä syrjäsilmällä tai sitten uppoutua katselemaan Nelosen Maailma -kanavaa. Kanava on kiehtova kattaus luontoa, matkailua ja dokumentteja. Kuukausittain vaihtuvat teemat pureutuvat maapallomme mielenkiintoisimpiin ilmiöihin, ihmisiin ja kulttuureihin. Nelonen Maailman ohjelmisto alkaa aamuisin kello 10 ja jatkuu aina yli puolenyön. Viikonloppuisin ohjelmaa nähdään kellon ympäri.

Lokakuu on muutenkin synkkä kuukausi. Miehen kuoleman vuosipäivä on viimeisenä päivänä ja äidin heikentynyt terveys pyörii mielessä. Hänellä on todettu pitkälle edennyt alzheimerin tauti ja lääkehoidolla tuskin on enää suurta merkitystä. Hän on tällä hetkellä täysin muiden avun tarpeessa. Kävimme pojan kanssa maanantaina mummoa katsomassa ja loppu viikko on mennytkin itkeskellessä ja kännykuvia katsellessa. Hoitajat olivat ystävällisiä, äiti oli juuri syömässä itsenäisesti ja toivat pyörätuolin, että pääsimme päivähuoneeseen juttelemaan. Juttelu oli vain kovin yksipuolista. Pojalle teki vaikeaa nähdä ennen niin iloinen, höpöttelevä mummo nyt hiljaisena ja yksisanaisena. Lähtiessä hän puristi meidän molempien käsiä, laittoi silmät kiinni ja muuten jähmeillä kasvoilla viivähti ilme kuin sanoen "olen väsynyt, nukuttaa, minä en enää jaksa...". Silittelimme ja koskettelimme hellästi. Äidin asunto on tyhjillään ja olisi voineet yöpyä siellä mutta en minä voinut, teki niin pahaa katsella hänelle rakkaita esineitä.

"Viikko on ollut vanhusten valtakunnallinen viikko. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus, pitäisi olla aina ja kaikkialla itsestäänselvyys. Ikä on biologiaa ja vuodet muuttavat kehoa. Tämä koskee kaikkia vaiheita varhaisesta lapsuudesta ihmiselon myöhäiltaan. Vanhuus ei ole myöskään kaava, joka tekisi kaikista toistensa kaltaisia. Sen sijaan jokainen on vanhanakin oma itsensä, ainutkertainen persoonallisuus kuin koko elämänsä ajan. Nuori ja vanha kokevat asiat eri tavoin. Nuorella on avoimuutta, vanhalla kokemuksen tuomaa ymmärrystä. Keski-ikäisillä sen sijaan tuntuu olevan pelkästään kiire.

Vanhetessa hötkyäminen helpottaa mutta tilalle nousee muita pulmia. Kun keho ei enää toimi kuin toivoisi, automaattien viidakoissa tuntee oikeutetusti syrjäytyvänsä. Tämän päivän vakava haaste on, kuinka arvokas vanhuus taataan jatkuvasti digitalisoituvien palvelujen maailmassa." (SS 5.10.2014)  

                                             Sitten kun en enää muista nimeäni,  

            sitten kun tämä päivä on sekoittanut eilisen,         

         sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet 

muistoissani pieniksi jälleen, 

  sitten kun en enää ole tuottava yksilö, 

kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, 

    välittäkää minusta, antakaa rakkautta, 

kosketelkaa hellästi! 

Kello hidastaa – 

eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, 

mutta siihen on vielä aikaa

Antakaa minulle arvokas vanhuus!

 

- Beate -