Aloin yksi päivä etsimään blogistani näitä Norjan matkakuvia mutta eiväthän ne olleetkaan täällä, kun olen aloittanut blogini vasta vuoden 2011 lopussa. Harmillista jälkeenpäin kerätä tietoja paikoista mutta jotakin olen laittanut onneksi ylös almanakkaan ym. lappusille. Reissun olemme tehneet 14.- 19.07., matkakilometrejä 2712, ajoreitti: Koti-Kuusamo-Salla-Kemijärvi-Sodankylä-Ivalo-Inari-Utsjoki-Karasjoki-Lakselv-Honningsvåg-NORDKAPP-Alta-Kautokeino-Enontekiö-Muonio-Pello-Oulu-koti.
Vain muutama päivän kuluttua eli 22.07 Norjassa tapahtui järkyttävä terrori-isku. Anders Behring Breivik tappoi yhteensä 77 ihmistä, joista kahdeksan kuoli oslolaisen virastotalon edessä autopommi-iskussa ja 69 Utøyan saarella lähellä Osloa. Muistan kuinka kauhistuneina seurasimme uutisista iskua. Olimme palanneet onnistuneelta matkalta, nähneet upeita vuonomaisemia ja pian samassa maassa on kansansuru. Näin uuden vuoden alkaessa kysyy, mihin tämä maailma onkaan menossa? Keskustelimme pojan kanssa joulun aikaan maapalloamme uhkaavista asteroideista ja komeetoista. Jos kappale on tarpeeksi suuri niin se voi aiheuttaa joukkotuhon maapallolla; jopa massasukupuuton. Näinhän on käynyt joskus 65 milj.vuotta sitten, jolloin dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Totesinkin pojalle, että näin tai jollakin muulla tavalla ihmiskunta tuhoutuu ja elän toivossa, että syntyy jotakin uutta ja ihmeellistä. Ihmisikä on mitätön ajanjakso maailmankaikkeudessa.
Mutta nyt niitä matkakuvia :). Näitä on paljon ja olen parin päivän ajan kerännyt lisää tietoa kuvista ja tarkistanut paikat google-mapista ja säilyttämistäni kuiteista ja muistilapuista. Samalla olen korjaillut kuvia, jotka on otettu ikivanhalla Canonilla, suoristanut ja tarkentanut kuvia. Siis aikamoinen homma jälkikäteen mutta haluan nämäkin muistot talteen tänne blogiini.
Vain muutama päivän kuluttua eli 22.07 Norjassa tapahtui järkyttävä terrori-isku. Anders Behring Breivik tappoi yhteensä 77 ihmistä, joista kahdeksan kuoli oslolaisen virastotalon edessä autopommi-iskussa ja 69 Utøyan saarella lähellä Osloa. Muistan kuinka kauhistuneina seurasimme uutisista iskua. Olimme palanneet onnistuneelta matkalta, nähneet upeita vuonomaisemia ja pian samassa maassa on kansansuru. Näin uuden vuoden alkaessa kysyy, mihin tämä maailma onkaan menossa? Keskustelimme pojan kanssa joulun aikaan maapalloamme uhkaavista asteroideista ja komeetoista. Jos kappale on tarpeeksi suuri niin se voi aiheuttaa joukkotuhon maapallolla; jopa massasukupuuton. Näinhän on käynyt joskus 65 milj.vuotta sitten, jolloin dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Totesinkin pojalle, että näin tai jollakin muulla tavalla ihmiskunta tuhoutuu ja elän toivossa, että syntyy jotakin uutta ja ihmeellistä. Ihmisikä on mitätön ajanjakso maailmankaikkeudessa.
Mutta nyt niitä matkakuvia :). Näitä on paljon ja olen parin päivän ajan kerännyt lisää tietoa kuvista ja tarkistanut paikat google-mapista ja säilyttämistäni kuiteista ja muistilapuista. Samalla olen korjaillut kuvia, jotka on otettu ikivanhalla Canonilla, suoristanut ja tarkentanut kuvia. Siis aikamoinen homma jälkikäteen mutta haluan nämäkin muistot talteen tänne blogiini.
Pullotalo oli hauska rakennus. Kullankaivannan lomassa tyhjennetyt pullot on aseteltu kierrätykseen
Kunnan kuuluisin paikka, jonka mukaan se on myös nimetty, on Nordkapp.
Noin 200 000 turistia vierailee vuosittain Nordkappissa. Hieman vielä Nordkappia pohjoisempana sijaitsee Knivskjellodden, 71°11′08″ N, mutta se ei ole yhtä suosittu vaatimattomamman näköalan ja maantien puutteen vuoksi.
Nordkapp tuli kuuluisaksi, kun englantilainen tutkimusmatkailija Richard Chancellor kiersi sen vuonna 1553 etsiessään koillisväylää.
Nordkappin kunta rajoittuu pohjoisessa Jäämereen, ja se sijaitsee Jäämeren saarilla sekä Porsanginvuonon suulla. Idässä Nordkappin kunta rajoittuu Lebesbyn kuntaan, etelässä Porsangin kuntaan ja lounaassa Moseijan kuntaan.
Loppuun yllätys. Olin viemässä kirjoituspöydällä ollutta runoilija Eila Kivikk'ahon kokoomateosta kirjahyllyyn ja satuin avaamaan sen sivulta 278 ja tämä runo oli kuin päätös matkakertomukselleni.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2019!POHJOINEN
Merivirtojen salaisuudet
pysyvät kätkettyinä
ja niin kauan lehtii koivu
pohjoisilla rannoilla,
uupumaton lämpö yltää,
merenkierto
ja hänessä me elämme ja olemme
ja se lehtii, koivu
pohjoisilla rannoilla,
eikä patoa rakenneta lämmölle,
jonka äärellä pohjoinen ranta saa levätä,
pohjoinen meri,
jäätä nimessään mutta sydän sulana.
(Kokoelmasta Parvi 1961)
