Mukavia paketteja blogiystäviltä, KIITOS!

 

 

Lankapirtin Matleenalta saapui tämä ihana lähetys eilen. Olin voittanut arpajaisissa nuo aivan ihanat kaksikerroslapaset ja paketista löytyi aivan samanvärinen pipo sekä kynttilöitä ja tuikkulyhty. Nuo lapaset ovat niin lämpimät, ettei käsiä palele kovallakaan pakkasella. Kerran yritin itse kutoa samantyylisiä mutta se jäi kokeiluksi, kun lanka oli liian paksua. Suuriitos vielä Matleenalle!

 

 

Elämän pyörteissä blogista Katja  laittoi tämän tilaamani ontelokude-käsityökorin ja pitkävartiset kuvioneulesukat (ne voitin arpajaisissa). Sori Katja, sukat jäivät kuvauksen tiimellyksessä kopan pohjalle mutta ne ovat sopivat ja kauniit. Tykkään tuosta korista tosi paljon, kun sinne voi tipauttaa valmiit ja keskeneräiset neulomukset, eivätkä ne loju pöydän kulmalla tai kiikkutuolissa. Suurkiitos myös Katjalle!

Päivä oli mukava, kun oli kirmakka, aurinkoinen syyskeli. Viikonlopuksi on lupaillut samanlaista pakkaspoutaa. Pitänee jo alkaa vaihdella talvirenkaita autoon. Käyttäisikö se 'lisätunnin' vaikka piipahtamalla äänestämässä. Puheenjohtajien tenttejä olen seuraillut toisella silmällä, toinen silmä ollut neulomuksessa :). Politiikka on mulle semmonen aihealue, josta en täällä kirjoittele. Jos saavat jonkun asian mukamas paremmaksi niin toinen menee päin prinkkalaa. Hirveitä rahasummia budjetissa menee sellaiseen, johon Suomen ei pitäisi ollenkaan pienenä maana lähteä mukaan. Mutta kun ne naapuritkin menee niin pitäähän meidänkin. Ok, loppu ja piste.

Runo illan päätteeksi:

Pitääkö koko ajan päästä johonkin,
suostua vaatimusten viitoittamaan suuntaan?
Entä jos vain tyytyy.
Jäähän jälki:
Tämä kohta kestää, tässä ei upota.
Jatkakaa matkaa, rakkaat
jäljessä tulijat.
Minä elän nyt näin. Tavallisuuteeni tyytyväisenä.
                                                          - Pia Perkiö, Hyviä päiviä, Kirjapaja -
 

10 KUVAA KESÄÄN JA MINDFULNESS-JUTTUJA

Huomasin tuolla blogeissa tämän kivan haasteen kuvata omaa pihaa joka kuukausi samana päivänä ja muodostaa kuvista kollaasi. Oma kuvauspäiväni on 21. päivä. Tuo ulkosaunarakennus on omankodin rentoutumispaikka ja siellä voi kylpeä lähes läpi vuoden. Hanasta saa veden niin kauan, kun pakkaset tulevat. Sen jälkeen voi kylpeä, jos kehtaa kantaa veden ja sehän ei nyt ole kummonen juttu.

 

 

Aittarakennus häämöttää taustalla

Saunan toisella puolella on iso kesäkeittiö, joka jäi sisältä keskeneräiseksi miehen kuoleman jälkeen ja on ollut aika vähällä käytöllä

Näppäsin saunasta muutaman sisäkuvankin. Saunan seinissä on muutamia vanhasta savusaunasta purettuja hirsiä. Ne luovat oman tunnelmansa. Ovikin on vanha.

Piha-alue on iso ja puistomainen. Tontin pinta-ala yli 0,6 ha ja ostaessamme se oli peltoaluetta. Kaikki puusto on itse istutettu ja 30 vuodessa puita on jouduttu kaatamaan runsaasti. Eli omalta tontilta on saatu saunapuut. Kasvimaata ei ole ollut vuosiin mutta nyt olen suunnitellut, että ensi keväänä laitetaan edes perunaa. No, sen näkee sitten. Kun kulkee kahta paikkaa, jostakin joutuu luopumaan.

Tänään on harmaa päivä ja aamulla oli jo hiukkasen satanut räntää. Olen potenut flunssaa ja vieläkään olo ei ole normaali. Kävin apteekissa hakemassa flunssalääkettä ja Terveydeksi-lehti tarttui mukaan. Siinä on hyvä mindfulness-juttu. Tässä joitakin poimintoja artikkelista.

" Läsnäolo on taitolaji. Mieli harhailee helposti muualle. Mietit tulevaa tai mennyttä, jolloin et ole täysin länsä nykyhetkessä. Moni asia jää huomaamatta ja kokematta. Mindfulness tarkoittaa mielen kykyä olla näsnä nykyhetkessä. Aikaamme leimaa monisuorittaminen. Olemme tavallaan läsnä, mutta emme kuitenkaan ole.

Keho on viisauden lähde. Elämme aistiemme kautta: kaikki ajatukset ja tunnetilat tuntuvat kehossa. Esimerkiksi ahdistus voi tuntua rintakehän puristuksena sekä hengityksen tihentymisenä. Tärkeä oppi on se, etteivät mielen tuottamat ajatukset ole yhtä kuin todellisuus. Ihmismielen tehtävä on tuottaa jatkuvasti erilaisia tulkintoja ja arvioita. Ajatusten osumatarkkuus ei ole kuitenkaan aina kovin luotettava. Kun tarkkailee, millaisia ajatuksia mielessä liikkuu, niistä tulee tietoiseksi. Omien ajatusten havainnointia voi harjoitella yksinkertaisella tavalla kirjoittamalla niitä välillä paperille.

Toinen tärkeä oppi on, että tunteet ovat tarpeellisia eivätkä suinkaan vihollisiamme. Ne viestittävät ihmisen syvistä tarpeista, eikä niitä pidä yrittää kontrolloida tai vältellä. Mindfulnessissa pyritään paitsi havainnoimaan myös hyväksymään kaikki tunteet. Kannattaa muistaa, että alakulo, kärsimys ja suru kuuluvat elämään yhtä lailla kuin ilo ja onni.

Sammuta tänä iltana tv, puhelin ja netti. Sytytä kynttilä ja istu aivan hiljaa silmät kiinni. Hengitä rauhassa ja keskity vain kuuntelemaan ympäristön ääniä."

Mindfulness-tiistaita kaikille piipahtajille :))!

Iltamusiikkina Markku Johansson ja Vantaan viihdeorkesteri: Blue dreams

HAASTE # 002: KU

Tämä onnenkakKU kotiutui meille Eenan kotipuodista. Puodissa on muutakin mukavaa: pehmokylttejä ja sydämiä. Taulu odottaa vielä ripustusta mutta sen resepti on päivittäisessä käytössä :).
Ps. Kuvaa suurentamalla tekstin pitäisi näkyä.

http://mummo.sarjakuvablogit.com/2012/09/

 

Ps. Minä räväytin muuttaa blogin ulkoasun ihan uuteen uskoon. Miltäs tämä näytää? Melkoinen räpeltäminen, että sain nuo tunnisteet ym. gadget-tekstit suuremmiksi. Olkoon nyt tämmönen neutraalin harmaa, antaahan kuvat piristettä.

Kuvakavalkaadi 3.10. pyörälenkiltä ym.

Laitanpa tähän loppuun jotakin sepustusta. Keskiviikkona lämpötila kohosi lähes +15 asteeseen. Omankodin pihassa oli pojan miestenpyörä Akseli (naisten pyörä on etäkodissa) ja eikun reisimään sen selkään. Saivatpahan reisiläskit jumppaa, kun pyörä on isorenkainen ja tosi raskas ajaa. Yhden lenkin olen tällä jo tehnyt (about 30 km) ja harjoittelin ensin, että kun joudun pysähtymään, laskeudun hajareisin tangon väliin enkä yritä hypätä sivulle.

Tuolla välissä on pihasta otettu pihakeinukuva, usva alkoi jo laskeutua maahan. Lenkin kuvissa on Äyskoski.

Kirpparilöydöt paikalliselta kirppikseltä. Minulla on ennestään kaksi näitä Kermansaven pikkutaulua mutta toiset kaksi puuttuivat. Ja mikä onni, että satuin juuri sinä päivänä menemään kirpparille, sillä joku muu olisi varmaan vienyt taulut. Hinta oli 10 e/kpl ja huutonetissä näkyvät myyvän samoja tauluja 35-40 e/kpl. Kermansavihan lopettaa astioiden ym. valmistuksen, joten näiden arvohan vain kohoaa. Sinikello- ja mustikkalaatat on tarkoitus kehystää katajakiekoilla pannunalusiksi.

Rauhaisaa sunnuntai-iltapäivää ja Lankapirtin Matleenalle olen laittanut postia. Voitin siellä blogiarpajaisissa, kiitos onnettarelle!

En vaihtaisi reittiä,
joka toi tähän ja vie tästä pois.
Evääkseni riittää poimittu ilo,
sopivasti unohdusta, rohkeus
jatkaa ja odottaa.
Ajatella,
mitä löytää ja saa, ymmärtää,
kun haavat paranevat.
                        Arvista viis.

                                - Pia Perkiö, Hyviä Päiviä, Kirjapaja -
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ Beate ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ps. Osaakohan kukaan neuvoa, miksi kuvani eivät näy suurempina, kun niitä klikkaa? Olen pähkäillyt, että mikä tässä mättää, kun muissa postauksissa kuvat saa suuremmiksi (ei kaikissa). Tämän postauksen kuvat on otettu vielä pojan paremmalla kameralla.

Uuninlämpöä, riisipuuroa ja soppaa!

Tänään on satanut koko päivän, joten mies laittoi tulet aamulla leivinuuniin ja minä pistin kattilaan riisit ja maidon ja eikun uuniin muhimaan. Sillä aikaa, kun puuro valmistui keitin sopan pakastemarjoista. Siinäpä päivän ateria ja illalla syödään loppu kylmänä ennen nukkumaanmenoa, heh.
Uunissa paistui vielä hirvenlihaa, joka pantiin paistopussiin aivan jäisenä suoraan pakasteesta, suolaa, pippuria ja sipulia lohkoina pussiin. Noin neljän tunnin kuluttua liha oli valmista.

 

Kollaasi viimeisimmistä syyskuvista lenkin varrelta ja vähän pihapiiristäkin

Ja jollei loppuun löydy nyt runoa niin sitten musaa. Kerkko Koskinen Kollektiivi: Laura Palmer. Mukavaa torstai-illan jatkoa!

Karhun mörrikkä riistakamerakuvassa

Tämä aikuinen karhu tallentui toukokuussa riistakameraamme. Nalle oli nälkäinen ja sille kelpasi kauranjyvät ja hirvenpään jäänteet. Kuva on mustavalkoinen, koska se oli käynyt paikalla yöllä. Karhuja siis liikuskelee lähiseudulla mutta en ole niitä koskaan osannut pelätä enkä ole luonnossa metsän kuninkaaseen törmännyt. Videon päivämäärät eivät pidä paikkaansa, asetuksissa jotakin vikaa.

Yleensä karhu väistää ihmistä jo kaukaa, koska sillä on erinomainen haju- ja kuuloaisti. Karhun liikkeistä jää kertomaan vain käpälänjälki, rikottu muurahaispesä tai uloste. Aina silloin tällöin joku pääsee näkemään karhun, mutta useimmiten otus pyörähtää ympäri ja painelee metsikön suojiin heti ihmisen havaittuaan.

Todennäköisesti tapaamiset lisääntyvät karhukannan kasvaessa ja levittäytyessä. Ihmisarkuudestaan huolimatta karhut nimittäin käyttävät paljon polkuja ja metsäautoteitä.

Tämäkin nalle varmaan jo etsiskelee massu täynnä marjoja talvipesäpaikkaa jostakin louhikosta tai kuusien alta.
***************************************************************

Mukavaa alkanutta viikkoa toivottaa tämä hapannaama angry birds-kopio. Löysin sen kirpparilta ja nostin istumaan uunin kulmalle. Se on siinä muistuttamassa, jos sattuu talonväellä  olemaan känkkäränkkä-päivä. Silloin voi osoittaa sitä ja sanoa naurussa suin "hei, katopa, kun olet nyt ihan samannäköinen kuin tuo meidän ÄNGRY!"

valo on aina                                               
suurempi kuin
pimeys
silloinkin kun
ei siltä näytä

tuntuu hyvältä
kun marraskuun
illan pimeydessä
loistaa valoa
vastarannan ikkunoista
ja tietää sen että
pimeys on vain
kehyksenä, taustana

 jotta nämä valopilkut
erottuisivat

kuitenkin odotan
loppumattoman valon
sarastusta
                 Rauni Käyhkö

ANNA HYVÄN KIERTÄÄ -HAASTE

Syksyn piristykseksi osallistuin knean blogissa Anna hyvän kiertää -haasteeseen. Oma blogini täyttää pian vuoden ja ensin ajattelin pitää tavanomaiset arpajaiset mutta kokeillaan nyt tätä.

Eli säännöt tässä haasteessa ovat seuraavat:

- Kolme ensimmäistä tähän postaukseen kommentoivaa saa jouluun mennessä minulta pienen paketin, joka sisältää joko jotakin omin käsin neulottua/ommeltua tai lähiseudun käsityönharrastajien tuotteita (huom! ei välttämättä samoja mitä kuvassani).

- Jokaisen mukaan lähtijän on jatkettava tätä haastetta omassa blogissaan. Haastekuvana voi käyttää omatekemäänsä kuvaa.

Toivon, että edes joku lähtee tähän mukaan. Laittakaa osoitetiedot blogissani näkyvään osoitteeseen: nina40fi@gmail.com

 

Hyvänmielen herkkupussiin pannaan
ilon aiheet
harmin, huolen säkkiin taasen
alakulon vaiheet.

Kumpainenkin kassi antaa syytä
itkuun nauruun, joskus jopa
sieltä saat sä
aiheen lemmenlauluun.

Kiedotaan vain käsivarsi kaverimme
kaulaan, hapan ilme jätetään jo
kotimökin naulaan.
                                    

Hyvän mielen toivotuksin: Beate

              

Elokuun illat, järjen ne vie, sydän niin täysi on... ja TUNNUSTUS. KIITOS!

*******************************************************************

Suurkiitos Minttuli tunnustuksesta blogilleni. On kiva huomata, että se pieni, mutta uskollinen joukko käy tätä lukemassa ja kommentoimassa.
Minttulin blogia luen säännöllisesti ja hän on tosi ahkera bloggaaja. Tykkään, että hän tuo kotiseutuaan esille niin kuvin kuin sanoin. Elämänmyönteisyyttä ja huumoria löytyy. Ja nuo ruokakattaukset ym. jälkkärikuvat saavat veden kielelle.

Minä nyt vähän 'kierrän' sääntöjä, kun jo myös omat suosikkiblogini ovat  saaneet tämän tunnustuksen. Muistan, kun aloitin bloggauksen, niin Aili-mummo liittyi ensimmäisenä lukijakseni. Alussa ajattelin ettei näitä höpinöitä kukaan lue ja kun vielä kirjoittelu on epäsäännöllista. Luen myös Anja-Reginan aittaa,  Maijan monenmoista murua, Leena Lumia, Himmun ja mummun arkea, Ulleriinaa, Pitsit sekaisin jne.

Sitten on valtava määrä blogeja, joita selailen silloin tällöin tai uusia tupsahtelee eteen milloin minkin linkin takaa. Olen löytänyt aivan ihania koru- ja valokuvablogeja samoin kuin käsityöharrastajien sivustot. Monesti käy niin, että huomaan selailleeni tunnin jos toisenkin näitä löydöksiä ja oman blogin päivitys unohtuu.

 

ELOKUINEN ITÄ-SUOMEN KIERROS Juuka-Eno-Ilomantsi-Tohmajärvi-Kitee-Kerimäki-Savonlinna

Elokuu on ollut touhukasta aikaa. Mustikoita kerätty pakkaseen, viinimarjat mehustettu ja karviaisista keitin makoisaa köyhän lakkahilloa, kanttarelleja löytyi samoilta paikoilta mukavasti ja viimeksi tänä iltana söimme perunoiden kanssa kerma-kanttarelli-sipulikastiketta. Suolasieniä näyttää tänä vuonna olevan vähemmän mutta odotellaan, jospa niitä alkaa putkahdella syksymmällä.

Keskiviikkona starttasimme pienelle ex-tempore automatkalle Itä-Suomeen. Ilma oli kerrassaan helteinen, joten mikäpä oli matkata kesätamineissa, nauttia ja katsella uusia ja osin tuttujakin seutuja. Tässäpä reissun kuvasatoa.

Juuan kivikeskuksen pihassa tämä kaunis kukkaportti. Onkohan valkoinen kukka kelloköynnös? Punaista kukkaa en tunnistanut.

Kivinen sammakko sai suudelman mutta ei muuttunut prinssiksi.

Vuolukivinen sohvanurkkaus, vaatinut varmaan aikamoisen työn tämän
teko mutta onhan ollut jo nykyaikaiset välineet.

 

Iltakuvia Ilomantsijärven rannalta Pääskynpesän pihasta, jossa yövyimme eka yön.

Jos Aili-mummo käyt blogissani, niin anteeksi, että Tohmajärveltä tuli näpättyä
vain tämä kuva. Syykin löytyy. Kadun varrella on se vanhan miehen pitämä
kirppis ja minulta vierähti siellä aikaa, joten mies oli näpännyt kuvan
odotellessa. Kirppiksen vieressä olevasta kaupasta löysin edullisen pöytä-
tuulettimen ym. pientä. Kahvihammasta pakotti jo molemmilla ja menimme kahville siihen Nesteen asemalle. Voi meitä naisia!

Jatkoimme matkaa Kiteelle ja nyt en ole aivan varma, oliko tämä nostalginen
kyläkauppa Varmon kylässä. Päätieltä noin 5 km:n päässä.

Punkaharjun maisematieltä kuvattu harjualuetta

 Runebergin muistopatsas

Kerimäen puukirkko, varmaan tuttu monelle.

Yöpaikka löytyi Kerimäeltä vähän Savonlinnan suuntaan. Paikka oli parhaat
aikansa nähnyt Jussin tuvat mutta mökki oli siisti ja helteisen päivän jälkeen
nukuttiin sateen ropinaan.

 

 

Loppukuvat ovatkin sitten jo Savonlinnasta ja mikäpä muu kohde siellä voisi enemmän kiinnostaa kuin Olavinlinna ja kaunis sataman seutu. Riihisaarta pitävät kotilaiturinaan valkokylkinen matkustajalaiva Savonlinna, maailman ainoa aito tervahöyry Mikko, höyrykuunari Salama ja kesäkuussa 2004 laivastoon liittynyt höyryhinaaja Ahkera. Laivoihin pääsi tutustumaan myös sisätiloihin. Olen käynyt täällä aikaisemminkin mutta tulipahan nyt otettua enemmän kuvia. Tuo proomukuva on mielestäni onnistunut, kun alus sattui sopivasti lipumaan ohi sillan avauduttua.
Ps. Kuvista osa on kallellaan tai siis kohde, jota olen kuvannut. Ärsyttää itseäni jälkeenpäin, kun niitä katsoo. Yhdessä taivaanranta 'kaatuu', toisessa torni vänksöttää vinossa kuin Pisa. Valokuvaus on oma taiteenlaji ja harrastelijakuvaajan ottamat kuvat ovat sitten tällaisia.


Leppoisaa elokuista sunnuntai-iltaa blogissani vieraileville!
****************************

Syksyn savua ilmassa.
Unikko pudottaa rohkeasti
terälehtensä
ja suuret kurjet lentävät
haavaisen viljapellon yli;
ilman että ne valituksesta tietävät
ne huutavat raskaasti yli maan.
Hyönteisen raajat jäykistyvät,
veri jo nousee pihlajan
kylmenneisiin lehtiin.

Jos totuus olikin tämä elämä;
tietämättämme kosketimme sitä,
sen lämpöä joka hetki.
                                - Raakel Liehu: Valo, läheisyys WSOY 1977