torstai 25. syyskuuta 2014

Kuvia sieltä, kuvia täältä MIX, vanhaa ja uutta sekaisin

Mökkilomalta sisäkuva...viinipullokin päässyt kuvaan. Tykkäsin keittiönurkkauksesta, kivasti suunniteltu baarimainen pöytä ei vie liikaa tilaa. Valaistus toimi aurinkopaneeleilla ja emme paljoa tarvinneet agrigaattia pyörittää. Jääkaappi ja liesi toimivat kaasulla.

Mökin kuistilla kuvailin syyskuun alun kuutamoa
Grillaus ja letunpaisto oli järjestetty savusaunan yhteyteen. Savusaunaa emme lämmittäneet tällä kertaa.
Parhaat makkarat saa avonuotiolla. On se vaan kumma, että makkara maistuu aivan erilaiselta kuin kaasugrillissä paistettu. Olin ostanut HK:n savunmakuista grillimakkaraa ja ai, että olikin hyvää.





Näpräsin viimeisenä iltana tämän asetelman kiitokseksi ja toivottavasti palaamme uudelleen viehättävälle mökille
Kotimatkalla nappasin kuvan Viannankosken perhostelijoista.
Vanha 'kupla' entisöitynä Lieksan raitilla
Kuva nyt ei liity mitenkään ylläolevaan aiheeseen mutta kun tää on niin hellyttävä. "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, sulle tahtoisin mä kuiskaella vain. Sun mä ystäväksi ainoaksi soisin, sulle oisin hellä ain..."
Eläin on ihmisen paras ystävä ja katsokaa pojan ilmettä..mä osaan homman, ei kaveri karkaa, vaikka kuvaatte
Kesän viimeinen ruusu loistaa, aivan yksin sen jäänyt on...

HYVÄSTI
       Kaikille punaisille kukille sanon hyvästi,
pääskyseni väläyttää mustaa sirppiä.

Ruusut ovat tarttuneet ranteisiini
        kuin luonnon suudelmat,
kuunsini luomillani tuotan kyyneleitä kuin lehti kastetta.

Sanon hyvästi.

Yö on vielä musta intohimoa varten,
kuin kukka meden, se kätkee lemmen.

Sanon hyvästi punaisille kukille,
kannan mustaa sirppiä, taivaallani on tyhjä kuu,
ranteissani ruusut kuin lemmensuudelmat,
viimeiset kahleet.

Kuunsini luomillani sanon hyvästi.
                                            -  Helvi Hämäläinen: Pilveen sidottu 1961 -

Hollantilaiset ovat osanneet luistella jo v. 1925 eikä naisten pitkistä helmoista näytä olleen haittaa. Aivan ihana videonpätkä. Talvea kohtihan ollaan menossa. Minusta tekojäillä luistelu on luonnotonta. Tunne on aivan toisenlainen, jos pystyt viilettämään pitkin järvenselkää (Hollannissa pitkin kanavia).  Minullakin oli ekat luistimet Nurmikset.  Nurmis oli tuotemerkki, jota valmisti ainakin Porin Konepaja. Luistinten patentti oli tiettävästi saksalainen. Nurmekset ruuvattiin suoraan kenkään. Kengän anturaan, kannan kohdalle, kiinnitettiin metallipala, jossa oli reikä. Terässä oli vastanuppi, joka sopi kenkään. Näin luistin pysyi jalassa. Sivuruuvilla nurmes kiristettiin vielä paikoilleen.

                                           ♥ ♥ Beate ♥♥

lauantai 13. syyskuuta 2014

Hiekkakankaita, mäkiä ja pikku lampia...karjalaisia kuvia

 Pohjois-Karjalassa liikkuessa ja ajellessa ei voi kuin ihailla näitä hiekkakankaita ja jäkälämättäitä. Metsähallituksen nuotiopaikka kuvassa. Ja pieniä lampia ja jokia on joka mutkan takana. Nimetkin ovat hauskoja - Kalaton Antinlampi, Kolmisoppinen, Hamaralampi, Leveä Perlukkalampi, Pieni Litmo, Pieni Kiimalampi jne. Kankailla on helppo liikkua, kun kasvillisuus on matalaa.
Erämaista luontoa on vielä jäljellä suurimmilla suojelualueilla. Me liikuskelimme lähellä Patvinsuon kansallispuistoa. Metsäautoteitä risteilee tiheässä ja marjat ja sienet ovat aivan kädenulottuvilla.
 Näissä maisemissa olen onnellinen. Voin heittäytyä pitkälleen jäkäläkankaalle, katsella sinistä taivasta ja levätä maaemon sylissä. Ei kuulu ihmisten ääniä, ei autojen pörinää. Pieni sisilisko luikahtaa piiloon kiven koloon. Ihmettelen sitä muotojen ja värien sommitelmaa ja  runsautta.
 Luonnon taideteos
 Majavan tekemä pato Kaatteenjoessa. Rakentamista voisi kutsua majavan elämäntehtäväksi, niin paljon se käyttää aikaansa pesän ja patojen rakentamiseen. Pato voi olla kaksi metriä korkea ja useita kymmeniä metrejä, jopa sata metriä pitkä, mudasta, oksista ja puista tehty rakennelma. Padon tarkoitus on nostaa vedenpinta sopivaksi, jotta pesän suuaukko jää veden alle, ja majava pääsee myös hakemaan kauempaa puita rakennelmiin ja ruuaksi.

Majavan pesä on myös uskomaton taidonnäyte, sillä pesässä on useita huoneita oleskelua, ruokailua ja lepäämistä varten. Kaikki tilat ovat vedenpinnan yläpuolella ja pesä voikin olla jopa kaksi metriä korkea.  Pesäaukko on pinnan alla, jotta pedot eivät pääsisi pesään. Syksyllä majava lisää mutaa tai savea pesän ulko-osiin, joka kovettaa seinät suojaamaan talvella pedoilta.

Ihminen ei aina pidä tämän Euroopan suurimman jyrsijän aikaansaannoksista. Majava tekee patoja, jotka nostavat vedenpintaa. Jos majavan asuinpaikan lähellä on talousmetsää tai vaikkapa peltoja, maanomistajat haluavat häätää majavan reviiriltään tai tappaa niitä. Jos majavan pato rikotaan, tämä sinnikäs veijari alkaa välittömästi rakentaa uutta.
 Valoja ja varjoja metsän keskellä.
 Torstaina ajelimme Ruunaan retkeilualueelle ja kävelimme Neitikosken vartta. Perhokalastajia oli muutamia. Vesi oli alhaalla mutta kuohuntaakin näkyi. Ruunaan koskialueella on 7 koskea 16 km matkalla. Neitikoski on koskialueen keskellä. Melojia ei näkynyt mutta muutamia telttaretkeilijöitä ja karavaanareita oli alueella. Ravintolassa söimme buffet lounaan, lohta ja karjalanpaistia lisukkeineen. Alla olevat kuvat samoilta seuduilta.










Heti Neitikoskelta lähtiessä tien varrella suoaluetta, jonka nimeä en tiedä. Otin pari kuvaa eri valaistuksessa.
Todisteeksi kuva puolukkasaaliista. Hupi ja hyöty yhdistyivät matkalla. Neljänä päivänä keräilimme marjaa. Ei mitään kiirettä pidetty vaan istuimme kannon nokassa kahvilla ja nautiskelimme lämpimästä säästä. Oli niitä nyt se 80 litraa ainakin. Kotona mehustin porisi pari päivää. Hilloa on entistä, joten mehustimme kaiken.

Viimeisenä aamuna oli järven yllä sumuhuopa - seisoin kauan rannalla ja ikään kuin kuulin sumun hengittävän, leijailevan seudun yllä kunnes tuuli sen hajoittaa tai se putoaa järveen. Ikävä jäi ja luulenpa, että palaamme ensi kesänä samoihin maisemiin. ♥♥♥
========================================
Lopuksi verrataan vielä savolaista (voe tokkiinsa, nuo turhakkeet) ja kunnon karjalaista (Ei oo sinua näkynyt, istu alas laitan kahvia ja pullaa niin puhutaan!)

Savolainen ei ole yhtä vilkas kuin aito karjalainen. Ei hän liiku niin ravakasti, eikä puhele niin nopeasti. Hän tosin huitoo käsillä puhuessaan, mutta ei tee niin suuria ja äkkinäisiä liikkeitä kuin serkkunsa karjalainen, joka tässä suhteessa kilpailee venäläisten ja muitten itämaisten kansojen kanssa. Savolainen se vaan haastaa ja haastaa, ei naura ei launa, mutta puhua papattaa kuin vanha konekivääri.


- Suhde muihin. Hämeen hitaat ovat karjalaisille pahoja tapauksia. Ne toimivat oikeasti hitaasti! Ja pohtivatkin vielä "noooh, josko tuosta, tai enpä tiedä, tokkopa": tässä vaiheessa Karjalainen huutaa "@!#$" ja tarttuu toimeen. Vetäisee metsän tyhjäksi puista kun piti joulukuusi kaataa.  
Hämäläinen ottaa hyvän ja pahan päivän vastaan samalla järkähtämättömällä mielellä. (lainaus netistä)
                                          
            - Beate -
- jatkuu muutamalla kuvalla seuraavassa postauksessa

perjantai 29. elokuuta 2014

Mökkiloman odotusta

tiistai 26. elokuuta 2014

"Kiskot vievät etelään, entinen taakse jää..."


Kuvattu elokuussa kauniina poutapäivänä Iisalmen aseman seutuvilla - synnyinseudullani. Juna-asemat kertovat niin monta tarinaa, jos kuuntelee herkällä korvalla. Moni on astunut junaan, jättänyt kotiseudut taakseen, mielessään suuret haaveet paremmasta elämästä. Kuinka monen illuusiot ovatkaan vuosien varrella särkyneet.
"Ikkunasta katson elämää, kuinka ohi kaikki kiirehtää.
Kunnes lopulta mä saavun luokse oman aseman
sieltä onneni mää viimein tavoitan..."  (Jukka Kuoppamäki)

Millähän ihmeen konstilla nuo graffitit on taiteiltu junasillan kupeeseen, kun alhaalta on monta metriä matkaa ja osa on veden kohdalla. No, taiteilija keksii keinot, kun kyseessä on SE, mikä kaikkia varmasti kiinnostaa.
 
Uusi kävelysilta kulkee nyt radan vieressä. Silloin nuorena tätä ei ollut ja kävelimme kapeaa raiteen vierellä kulkevaa siltaa ja junat menivät melkein hipaisten ohi. No, ei siihen aikaan kulkenut sähköjunia vaan lättähattuja. Kun iso tavarajuna sattui sillalle samaan aikaan, niin kaiteesta oli pideltävä kiinni ja se oli meistä penskoista vain jännää.

 
Riippapihlaja oli kaunis polun varrella


"Yksin astuin vaunuun elämän. Toivon, että sinne saan mä ystävän.
Siihen asti juna vie, reittiä mä tunne en, päätin jättää vain mä kaiken entisen." (J. Kuoppamäki)
 Sankariniemen hautausmaa Paloisvirran rannalla. Sankarihautausmaa perustettiin v. 1918 vapaussodassa kaatuneita vainajia varten. Hautausmaalla sijaitsevat 14 kaatuneen pronssivaluristit vuosilta 1916–1918 sekä talvi- ja jatkosodassa 63 kaatuneen pronssivaluristit vuosilta 1939 - 1945.
 SankaripatsasHautausmaata kaunistaa aivan niemenkärjessä Eemil Halosen veistämä sankaripatsas v. 1918 kaatuneille, patsaan mallina on toiminut näyttelijä Joel Rinne. Talvella patsas on valaistu.


 Porovesi ja junasilta kuvattuna alla kulkevalta polulta, jota kutsuttiin lemmenpoluksi. Sinne mekin serkun kanssa suunnistimme, jos vaikka näkisimme pussaavan parin. Nyt, melkein puoli vuosisataa myöhemmin, siellä ei näkynyt ainuttakaan lempivää pariskuntaa (jos meitä ei lasketa, hih).
 Luona vanhan lehmuksen
Asema-alueen rakennukset muodostavat kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennusryhmän. Aseman lisäksi alueella sijaitsee rautatieläisten puisia asuinrakennuksia. Asuinrakennuskokonaisuuteen kuuluvat muun muassa rakennusmestarin, asemapäällikön ja ratamestarin asuinrakennukset sekä niiden piharakennukset.
VR lakkautti Iisalmen lipunmyyntipisteen 22.04.14. Taustalla on Iisalmen kaupungin haluttomuus jatkaa myyntipisteen tukemista. Kaupunki tuki lipunmyyntipistettä 20 000 eurolla vuodessa. VR julkaisi vasta yhteistyösopimuksen R-Kioskin kanssa. Matkalipun voi ostaa keväällä myös R-Kioskeista.
Asemarakennus kuvattuna Savonkadulta päin.

Näissä muisteloiden merkeissä tänään. Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. Voi kunpa ajan voisi joskus pysäyttää!

                                                  - Beate -
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...