Puutarhalla kukkien keskellä sekä kiva ja tarpeellinen arvontavoitto

Paikallinen puutarhayrittäjä on laittanut portin molemmin puolin jättiruukut täynnä kesäkukkasia - houkutteleva näky ja tiellä ajeleva poikkeaa varmasti pihaan. Kävin ostamassa vain orvokkeja ja suljin silmäni muulta kukkaloistolta. Olemme kasvattaneet kesäkukat itse siemenistä ja kasteltavaa on jo ihan tarpeeksi. Etäkotiin kunnostimme vanhan navetaneduskukkapenkin ja teimme yhden uuden. Isäntä haki peräkärrillä turvemultaa tuttavan mailta. Katsotaan nyt mitä penkkeistä nousee; turpeeseen sekoitimme kalkkia ja kanankakkaa.

Minun kivitorni-innostukseni jatkuu. Omakodin pihaan olen aivan omin kätösin pystyttänyt tämän tornin. Jokainen kivi on itse noukittu, pesty ja aseteltu (koetettu ainakin) mahdollisimman kauniisti paikoilleen. Sen verran apua tarvitsin, että poika sitoi verkonsilmät pihdeillä siististi kiinni.

Pihassa on iso ala nurmella. Istutuksia on vähän, pääasiassa puita sekä marja- ja koristepensaita. Harmittaa, kun viime kesänä istuttamani ruusu ei kestänyt talven yli. En muista nyt lajikkeen nimeä mutta mielestäni sen olisi pitänyt menestyä IV-vyöhykkeellä. Kahden kodin pihojen hoitaminen vaatisi rutkasti intoa ja voimia. Olen ajatellut niin, että kesällä on pakko jäädä aikaa muuhunkin kuin puutarhahommiin. Hyötykasveja emme laita muuta kuin salaattia ja kesäkurpitsaa (isäntä onkin juuri istuttamassa taimia ulos).

 Herkän kaunis suovehka kukalla matalikossa

Suovilla (tupasvilla?) kukki runsaana ja on se niin kaunis näky auton ikkunasta, että pakko oli pysäyttää ja kuvata

Sarin Puutarhat blogin kevätarvonnassa voitin tämän SASA- satulasankon. On muuten mainio keksintö ja tulee tosi tarpeeseen tämmöiselle könttyrälle :).
SASA on samalla istuin ja sankko eivätkä jalat puudu kitkiessä tai marjapensasmaalla. Sankon päällä voi istua ja sitä voi käyttää myös kastelukannuna ja vaikka keväällä pilkillä. Valmistaja on kotimainen Plastex Oy.

Ja loppuun runo tietenkin. Lauri Pohjanpää: Juhannuksen aikaan

Aurinko sinistä taivaan vuorta

käy yhä korkeammalle

hymyillen nuoren-viheriälle

ja kauniille maailmalle.

Kiurujen hopeiset tiu ùt jossain

helisee ilmojen alla.

Valkeat pilvet ne joutilaina

harhaa korkealla.

Suvinen tuuli suuta antaa,

makeampi mettä.

Ympäri mustan saunan solmii

tuomet seppelettä.

Vanhat ja harmajat omenapuutkin

näkevät valkoista unta:

yöllä on oksille sammaltuneille

satanut kukkain lunta.

Ilmaa leikkaa pääskyn siipi

ja suviset äänet helkkää.

Runsaudesarvesta taivaan vuotaa

kirkkautta pelkkää.

"Tuo aika toukokuun ja tuoksu tuomipuun..."

Toukokuu on aina hektistä aikaa mutta ihanaa! Ei millään malttaisi olla sisällä, tuskin syömään ennättää muuta kuin kahvia ja voileipiä. Yksi kivitorni on vihdoin valmis ja toinen on tekeillä omaankotiin. Kastelin kivet, joten niiden värit tulivat esiin. Kivet on keräilty Pohjois-Karjalan hiekkakankailta, osa myös kotimaisemista. Verkko on tukevaa galvanoitua rautalankaa, silmäkoko 25 mm korkeus 80 cm ja halkaisija noin 40 cm, jonka voi tietysti itse päättää. Minusta kapeampi on kaunis kuin liian leveä.

Tämä uskomattoman kaunis patsas näkyy kauas tielle ja zoomasin siitä kuvan. Päässäni alkoi soimaan vanha kappale joka kuin kuuluu Suomen suveen ja juhannusaikaan.
"Saariston sirkka muistatko viel'?
Päivän kauniin, kesällä kerran
Nimesi rakkaan kirjoitin siel'
rantaaan, santaan, muistatko viel'?
Kaukomaille vierahille lähdin mä pois
jäi kesä syömmehein muistoineen mulle.
Taaskin tunnen niin kuin seuranain ois
tuo oma tyttöni saariston.
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston.
Saariston Sirkka, voisitko viel'
käydä kanssain
rantaan kuin ennen.
Sinulle hiljaa kuiskasin siel':
"Sirkka-armas, rakastan sua."
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston."                      

 Toukokuussa koittaa viimeinkin lämmin ja kaivattu kevät. Lehtipuihin ilmestyvät vaaleanvihreät hiirenkorvat, jotka aukeavat vähitellen lehdiksi. Muuttolintuja saapuu suurin parvin, ja maanviljelijöille tulee kova kiire toukotöihin. Toukokuun nimen alkuosa touko on ikivanha suomalais-ugrilainen sana, joka merkitsee kevättä. Toukotyöt tarkoittavat siis sananmukaisesti kevättöitä.
Toukokuu on ollut myös Agricolan aikana ilon ja toivon kuukausi:

Maius
Koko luonto nyt virkoopi.
Meri, maa ja taivas ihastuupi.
Iloitkaan siis vanha ja nuori.
Linnut laulavat ja maa on tuore.
Kylve ja älä yrtit säästä.
Älä kädest ja käsivardest verta päästä.

 Luonnon vihertyminen tarjosi iloa silmälle, mutta sillä oli myös suuri käytännön merkitys: kotieläimet, esimerkiksi hevoset, lehmät, lampaat, vuohet ja kanat, pääsivät ulos pihalle tai laitumelle syömään tuoretta ruohoa ja muuta ruokaa, ja sitten riitti taloissa taas ihmisillekin maitoa ja munia. Pitkän talven mittaan varastot pyrkivät aina ehtymään, ja kun ravinto oli niukkaa ja yksipuolista, ihmiset ja eläimet sairastuivat helposti. Kevään tulo merkitsi niissä oloissa aivan konkreettisesti elämän voittoa.  
Kevään merkitys näkyy myös Agricolan ruokaohjeissa:
Tällä kuulla syömän pitää lämmin ruoka ja tuoret voita suurustamat. Ja nauttiman koiruohoo ja feniculum juomasa, kuin Avicenna sanoo. http://www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/agricola/paivanavauksia/toukokuu

 "Tuo aika toukokuun
ja tuoksu tuomipuun!
Oi hehkua sydänten rakastavain,
kuisketta huulien kaihoavain.
Tuo aika nuoruuden,
kai muistat vielä sen?
Sun silmäisi loistetta
onnea mun,
unhoittaa voinko sun!..."

"...Ei kerro valosta vain laulu elämän. Ei vaikka kuolema on sointu pimeän, vaan aina ensisävelestä lähtien. Se muistaa näppäillä soinnun sinisen." (san. Samuli Edelmann)

Purkkikalasäilyke - haukea ja ahventa. Uunissa ehkä noin neljä tuntia ja ruodot pehmenevät. Mausteina sipulia, valkopippuria, sitruunapippuria, tilliä, tomaattipyrettä, suolaa. Lisäsin vielä sekaan wok-vihanneksia.

Oikein ihanaa toukokuun jatkoa lukijoilleni. Ollaan ulkona, nautitaan ja puuhastellaan mitä itsekukin jaksaa. Välillä istahdetaan tuomipuun katveeseen ja kuunnellaan lintujen konserttoa. Lätkäfaneille riittää jännitettävää vielä viikonlopuksi. Olen itsekin seurannut Suomen pelit. Me höppänät harjoittelimme selfien ottamista ja isännälle se olikin totista puuhaa mut minua nauratti :)).
Loppuun Riki Sorsan (26.12.1952 - 10.05.2016) muistolle hänen kappaleensa: Haaveissa vainko oot mun.
 

Viikon takaisia jääkuvia - lopussa parhaat

Blogini laahaa jäljessä ja kuvat ovat viime viikonlopun jääretkiltä. Jään päällä on niin pehmeää kävellä, että matka taittuu huomaamatta ja onhan se helpompaa, kun on tasaista. En ottanut edes sauvoja mukaan ja hyvin pysyi pystyssä. Kaikki kuvat on otettu kännyllä.

Räpylälasku jäiselle kiitotielle

Jään, veden ja pilvien yhteensulautuminen. Aurinko höyrystää jään ja se siirtyy takaisin sinne, mistä on tullutkin. Eikö tunnukin hassulta vilkaista kevätaamuina ikkunasta. Lumipenkan reuna siirtyy ja koko kasa kutistuu kuin silmissä. Mielenkiintoista, piti googlettaa aiheesta lumien sulaminen "Toinen suosittu väärinkäsitys on, että melkoinen osa lumesta katoaa taivalle haihtumalla. Hydrologian toimisto tutki haihtumista lumesta 1970-luvulla Tuusulassa. Kuutena keväänä lumesta katosi haihtumalla keskimäärin 3 % eli aika pieni määrä. Eniten haihtuu aurinkoisella säällä, kun ilman lämpötila on noin -5...+5 ° C. Kun lämpötila nousee enemmän plussalle, ilman vesihöyrypaine kasvaa. Vaikka energiaa on tällöin enemmän saatavissa, ilmaan ei mahdu vesihöyryä ja haihdunta pienenee. Mutta sulanta on sitten sitäkin tehokkaampaa." (ympäristö.fi)

Kalansaalis ei ollut kummoinen mutta kahvit ja G:n leipomat konjakki-tuulihatut maistuivat (vai oliko ne rommi?). Kiitos nuorisolle! Oikeastaan me vanhukset juhlistimme syntymäpäiviäni etukäteen. Hassuja ollaan, eletään kuin pellossa, viimeistä päivää. Sehän nyt tässä iässä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki nautinnot ovat sallittuja :).

Illalla tuli muruselta kuva saaliista. Surkean pieni majavanpoikanen. Miehet lähtivät kolmeen pekkaan Lieksan suunnalle kolmen vuorokauden jahtiin ja silloin naiset jätetään armotta kotiin. Kyllä minä hiukkasen vinguin, kun sattui juuri minun syntymäpäivän aikoihin. On kuulema lahja ostettu matkan varrelta, puspus. Sillä välin kun miehet räpläsivät pyssyjään, karkasin ostoksille kaupunkiin. Alkukeväästä kaupunki näyttää likaiselta ja harmaalta, hiekka lentää autojen pyöristä ja markettien ympäristö kuohuu roskia. Onneksi ei tarvinnut käydä kuin huonekaluliikkeessä ja Jysk:istä hankin uusia peittoja ja tyynyjä ja sen jälkeen nopeasti ruokakauppaan ja kotiin.

Kun on kova nälkä, pöperöt kasataan lautaselle keoksi, ei kovin esteettiseltä näytä mutta hyvää oli ja maistui.

Marketmusaa ämyreistä

Kevät etenee luonnossa, uudistuisipa ihminenkin -pohdintoja

Maaliskuun 10. viikolla piti suojasäätä ja lumet rysähtelivät katolta alas. Autokatoksen kohdalla oli vahtiminen ettei kaara jäänyt ns. mottiin. Pihatie oli liukas ja potkurilla hain postin laatikosta noin 100 metrin päästä. Tammikuun pakkasten jälkeen omankodin ilmalämmityskone saatiin vihdoin vaihdettua 8.2. ja pääsimme testaamaan sen automatiikkaa. Monesti joutui asentaja käymään,  sähköposteja ja puheluita (kipakoitakin) meiltä päin, ennen kuin säätöpaneelin asetukset saatiin kuntoon. Ensin puuttui kolmitieventtiili lämminvesivaraajasta, jota asentaja/myyjä ei huomannut ja että se vaikuttaa koneen toimivuuteen. Vaadimme myös, että IV-putkistot asennetaan 160 mm:ksi kuten laitevalmistaja vaatii. Meille näistä käynneistä ei tule ylimääräisiä kustannuksia, koska olemme tehneet myyjän kanssa kokonaisurakkasopimuksen. Autokatoksessa nököttää kesällä vaihdettava 1800 l lämminvesivaraaja. Toivottavasti sen vaihto sujuu ongelmitta.

Kuvat otettu 18.3. kylmä viima puhalsi rannalla ja kädet kohmeessa odotin, että aurinko pilkisti pilvien raosta. Yksityinen jäätie johtaa mökille

 auton jätin rantalevikkeelle ja kävin kuvaamassa muutaman metrin päässä

 rantakaistaleelta on harvennettu puustoa

Tervonsalmen ylittävä uusi silta valmistunut v.1977. Komea se vaan on!Rantapenkki alkaa olla rapistunut, kaipaisi uusimista.

Museoviraston sivuilta löytyi kuva vanhasta 1920-luvun sillasta. Vuosina 1930-31 puusilta korvattiin teräs- ja kivirakenteisella. Kuva alla

 

 
 Yllä kuvia Tervonsalmesta Rasvangin suuntaan.

 

Kännykällä otettu kuva sillasta

Kesäkukkien siemenet vielä pusseissaan. Odotellaan nyt maalis-huhtikuun vaihdetta.

Läjä kirjoja odottaa lukemista.  Historiaa ja elämänkertoja. Brittiläisen Hitler-tutkija Ian Kershaw'n Hitler ilmestyi suomeksi 2009. "Hitler-kirja pyrkii jälleen kerran antamaan vastauksia kysymykseen, miten Hitler oli mahdollinen. Kirjailija yrittää edelleen ymmärtää, miten yksi ainoa mies pystyi muuttamaan kokonaisen kansakunnan sivistysvaltiosta diktatuuriksi. Hitler oli tutkijan mukaan tarkoin mietitty luomus Der Führer. Hitler oli johtaja, jonka taustalla oli ehkä sittenkin enemmän saksalainen yhteiskunta kuin Hitler itse." (Yle.fi/uutiset)

Ensi viikolla on jo pääsiäinen. Paastoviikolle sopii perjantain 18.3. HS Viikko-lehdestä otteita piispa Irja Askolan haastattelusta "On aika puhua synnistä." Seitsemän kuolemansyntiä – laiskuus, viha, ahneus, ylpeys, kateus, himo ja mässäily - näihin me kaikki olemme sortuneet. Askola puhuu kollektiivisesta synnistä, joka vie Suomea väärään suuntaan. Ihmiset kaivautuvat omiin poteroihinsa ja seurustelevat vain samanmielisten kanssa. Sosiaalinen pääoma rappeutuu, kun ihmiset eivät enää tunnista toistensa todellisuutta. Uskotaan, että oman kuplan totuus on paras totuus. Se on vääränlaista ylpeyttä. Tuloksena on kateutta ja vihaa. Todisteet tästä löytyvät päivittäin internetin keskustelupalstoilta. Askola siteeraa uskonpuhdistaja Martti Lutheria, luterilaisen kirkon oppi-isää. "Synti on sitä, mikä erottaa meidät Jumalasta ja toinen toisistamme." Askolan mukaan  Luther tarkoitti Jumalasta erottamisella sitä, että mikään ei ole enää pyhää. Ihmiseltä katoaa nöyryys elämän edessä. Omasta menestymisestä tulee tärkeintä. Toisista ihmisistä eroon joutuminen tarkoittaa yksilöiden eristäytymistä ja että maiden välille rakennetaan taas uusia aitoja. Rajat nousevat myös sosiaaliluokkien välille.

Palmusunnuntaina Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin, ja ihmiset heittivät palmunoksia hänen eteensä. Tästä alkaa matka kohti kärsimystä ja kuolemaa – matka kohti tappiota, jonka Jumala käänsi voitoksi meille jokaiselle. Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon, jonka aikana seurataan Jeesuksen kärsimyshistoriaa tapahtuma kerrallaan.
Loppuun lauluaarteistostani löytyy vanha kevätlaulu. En tiedä laulun säveltäjää enkä sanoittajaa. Kertokaapa, jos on teille tuttu.

Kohta nostaa jo vuokkokin päänsä,
kevätauringon kasvoja päin.
Talitintillä ollut on häänsä,
titityytä se laulaa näin.
Pajunkissojen keltaiset viikset,
kevättuulessa heilua saa
käpy lapsilleen antaa siivet,
lentää mättäälle metsän taa.

Tikka konkelon kimpussa häärii
kevätviestiä taas rummuttaa.
Mäyrä peittoja yltään käärii
uni talvinen riittää saa.
Puro valkoista vaahtoa keittää,
yli mättäiden kulku sen vie.
Talviverhonsa luonto heittää,
on vapaana kesään tie.

Hyvää Pääsiäistä! ♥