Iin Vanha Hamina puutalokortteli ja jokivarsimaisemia

Wanha Hamina on säilyttänyt oman historiallisen leimansa Haminan Iijoen rannalla olevan kahden kadun Alakadun ja Yläkadun molemmin puolin olevat talot ovat pääosin vuosisatoja vanhoja, kunnostettuja rakennuksia, vanhimmat rakennukset ovat hirsikerraltaan noin 1800-luvun alkupuolelta. Tyypillistä on, että rakennukset ovat vieri vieressä jopa toisissaan kiinni.
Wanha Hamina oli 1300-luvulla merkittävä Perämeren satama ja markkina-alue. Pääasialliset kauppatavarat olivat lohi, terva ja turkikset. 1500-luvulla Haminasta tuli Kustaa Vaasan määräyksestä Kemin, Tornion ja Oulun rinnalle virallinen kauppapaikka. Haminassa asui vakinaisesti kymmeniä kauppiaita, mutta markkina-aikoihin sinne kerääntyi myyjiä Oulusta, Tukholmasta, Sigtunasta, Vienan Kemistä ja Karjalasta.
Iin Wanhaan Haminaan on valtatie 4 matkaa vain noin 500 metriä. Iijokea pitkin on yhteys myös Perämereltä. Iin Hamina vierasvenesatama sijaitsee Iin kunnanviraston rannassa, josta on 100 metrin kävelymatka Museokahvila Huilinkiin.
Alueella sijaitsevat lisäksi Iin kirkko ja seurakuntatalo, kesäisin avoinna oleva Iin kotiseutumuseo, Huilingin katettu näyttämö ja Wanhan Haminan markkinapiha-alue. Tänä kesänä museo ja museokahvila olivat suljettuna. Vanhat puutalot ovat idyllisiä ja asukkaat hoitavat pihojaan. On vanhoja ruusupuskia, pylväshaapoja ja erilaisia mäntylajeja. Kerrassaan ihastuttavaa aluetta!

Hamina nimi tulee ruotsin kielen sanasta hamn, joka tarkoittaa satamaa. Hyvä sijainti läntisen kulttuurin, meren ja itäiseen kulttuuriin yhteydessä olevan joen yhtymäpaikassa synnytti Haminasta kauppapaikan. Ruotsalaisvaikutteinen on myös Haminan kansanomainen nimi Nättepori. Kirjallisia lähteitä Haminan olemassaolosta on 1300-luvun lopulta, todennäköisesti Haminassa käytiin kauppaa jo 1200-luvulla.

Hyvin pitkään Hamina oli pelkkä kauppapaikka. Keskiajalla ja 1500-luvulla ruotsalaiset ja välillä myös idän kauppamiehet pystyttivät kauppa-aitansa nykyisin hautausmaana olevaan Kruununsaareen, jonka vanha nimi oli Satamansaari. 1600-luvulta lähtien Ruotsin kuningas antoi Haminan kaupan Oulun porvareitten haltuun. Heillä oli Haminassa parhaimmillaan yli 40 aittaa. Kauppaa käytiin markkinoilla kerran tai kaksi vuodessa.

Vielä 1800-luvun alussa Haminassa oli vain muutama asuintalo. Vasta 1800-luvun puolivälissä Haminaa alettiin asuttaa. Ihmiset alkoivat rakentaa mökkejään kauppa-aittojen kupeella ja väleihin. Syntyi nykyisen muotoinen taajama: kaksi joen suuntaista katua ja niiden välissä kapeat kujat. 1900-luvun taitteessa Haminassa oli hieman yli 400 asukasta.

Hamina pysyi melko muuttumattomana viime vuosisadan puoliväliin saakka. Täällä olivat Iin keskustaajaman kaupat ja muutt liikkeet, kuppilat ja käsityöläiset. Rakennuksia ehdittiin purkaa melko paljon ennen kuin alettiin kiinnittää huomiota kylän suojelutarpeeseen.

Lähellä olevan Ympäristötaidepuiston teoksista tallentuivat kameralle nämä.

Jaakko Pernu on työstänyt luonnonmateriaaleja töissään jo vuodesta 1988. Taiteilijan teokset kertovat tarinaa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Teoksen ET lähtökohtana on taiteilijan siinä käyttämä materiaali. Työn runko on työstetty lehtikuusesta, jonka hän sai ystävältään useita vuosia sitten. Kyseinen ystävä, jota kutsuttiin lähipiirissä nimellä ET, kuitenkin menehtyi jo samana vuonna. Pernu halusi nimetä työn hänen muistokseen. Teos vuodelta 2014.

Nikolai Fedorov: Elämänpuu 2012
Värikkäät kangasliinat, graafinen puu tuulikelloineen sekä valkoiset kivet tuovat Iihin iloisen tuulahduksen Pohjois-Siperiasta, Yakutian maakunnasta. Yakutialaiseen kansanperinteeseen ja maailmankatsomukseen nojaava teos vie katsojan maailman toiselle laidalle paikkaan, joka pyytää kauneudellaan hiljentymään. Kun teoksen valkoisiin kiviin kirjoittaa toiveita, ne kulkeutuvat puu välityksellä ylös taivaaseen, josta ne sitten jossain vaiheessa palautuvat takaisin maan päälle sateen muodossa. Värikkäät liinat ovat vuosien kuluessa haalistuneet.

Haravasta, veneestä ja pienestä rakennuksesta koostuva paikkasidonnainen teos kertoo taiteilijan oman perheen tarinaa. Jokelan isoisä muutti tyttärensä kanssa Iihin 1930-luvulla omaisuutenaan pelkkä kirves. Puuseppänä ja veneentekijänä työskennellyt isoisä tuli Iihin rakentamaan taloja, joista osa on vieläkin pystyssä. Perheen tytär vuorostaan muisteli vanhoilla päivillään sitä, kuinka kesän parasta aikaa oli olla Hiastinlahden niityillä heinätöissä.

Iiläinen kuvataiteilija Sanna Koivisto on luonut ympäristötaidepuistoon kohtaamispaikan, joka ottaa kantaa ihmisten yksinäisyyteen. 14 eri kielellä valkoiseen puistonpenkkiin poltetut ”Huomaa minut” -sanat muistuttavat siitä, kuinka paljon maailmassa on yksinäisiä ihmisiä. Mäntymetsikön keskelle sijoitettujen tuolien äärellä kuka tahansa voi nauttia luonnon kauneudesta sekä kohdata toisen ihmisen.

Kari Alonen: Loiistava 2017 (nimi kahdella ii-llä)

 Iin kirkko

Kunnantalon pihassa oleva Sanna Koiviston Uittopatsas 2003

 Majapaikkamme ikkunasta otettu

Puutaloaluetta Iijoelta päin nähtynä

 Tämä hauska hylkeenpää oli Vihkosaaren uimarannan vastarannalla

 Kemintien silta ja uimaranta näkyy

 Komea silta, jonka yläpuolella rautatie

Kuntaa halkova Iijoki on yksi Pohjois-Pohjanmaan suurimmista joista. Sen vesialue on noin 14 400 km². Joki saa alkunsa Kuusamon ylängöltä ja laskee Iin Haminan pohjoispuolitse Pohjanlahteen. Alajuoksulla joki on leveä ja vuolaasti virtaava kymi. Iin alueella joen useista koskista on huomattavin Raasakkakoski, joka valjastettiin voimatalouden käyttöön 1970. Iin muita huomattavia jokia ovat Olhavanjoki, Muhojoki, Kuivajoki ja Kivijoki.  Järvistä lähes ainoa mainittava on Oijärvi.
Jos haluatte lukea vanhasta vanhasta Iin Haminan ruokakulttuurista niin täältä löytyy reseptejä murteella.

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa.
 

Haaste: Sukunimen ensimmäinen kirjain H

Marjatan kirjat ja mietteet blogista bongasin kivan haasteen, jossa tehtävänä on kirjoitella käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta otsikkosanojen alle, mitä ne tuovat mieleen. Ensin siis vain yksi sana ja perustelujakin voi esittää. Olin tänään selailemassa koneella hollantilaisen Rijksmuseon taideaarteita ja otan koneelta muutaman kuvakaappauksen tähän teoksesta Iloinen perhe, Jan Havicksx.Steen, 1668; Osio: Daily life. Huvitukset ovat olleet hyvin samantyylisiä kuin nykyisin, ruoka, juoma, soitto, laulu, piipunpoltto, eläimet ja yhdessäolo. Linkki sivustolle.

VAATE: housut
Käytännöllinen vaatekappale kylmässä Suomessa. Naiset alkoivat pukeutua sotien aikaan hiihtohousuihin, koska hiihtoharrastus oli kasvamassa. Alkuun naisten housujen käyttöön suhtauduttiin paheksuvasti ja mummot sanoivat "hyi kamalaa kun näkyy 'kaikki'." Vähitellen huomattiin, että pitkät housut ovat talvella paljon lämpimämpi vaatekappale naisillakin mutta julkisille paikoille oli yhä pukeuduttava kävelypukuun tai hameeseen. Työasuna housut olivat naisilla jo 1920-luvulla, koska tehtaissa työskentelevillä naisilla hame saattoi tarttua vaarallisesti koneiden väliin ja rakennustelineillä  kiipeilevällä naisella hame oli ongelmallinen paljastavuudessaan (naisilla ei ollut silloin alushousuja).
Äitini puki usein jerseyhousut 70-luvulla hameen alle talvella ja heitti ne työpaikalla pois. 
Nyt on taas tullut housuhame muotiin ja kesäasuna puolipitkänä se näyttää ihan hameelta. Housujen materiaalit ovat kehittyneet ja nykyisin housujen materiaali on usein joustava joka suuntaan toisin kuin entisajan teryleeni- tai diagonaalihousut. Kesähousujen materiaalina minusta puuvilla on paras.

JUOMA: hedelmämehu

PAIKKA: harju
Hiekkaharjut ovat kauniita ja helppokulkuisia mäntykankaita, joissa paju ei viihdy. Suomessa Punkaharjun harjutie on nähtävyys. Soraharjuilla on usein suppia. Suppa syntyy jäälohkareen joutuessa kasautuvan aineksen sisään ja lopulta sulaessa satojen vuosien aikana, jolloin paikalle muodostuu kuoppa. "Mä oksalla ylimmällä, oon Harjulan seljänteen..." kirjoitti Topelius runossaan Kesäpäivä Kangasalla 1853. Ei ole päästy yksimielisyyteen siitä onko kuvaus Haralanharjun maisemissa syntynyt vai jossakin muualla. Ihmiset ovat kautta aikojen kiivenneet mäkien, kallioiden ja harjujen päälle ihailemaan alla levittyvää maisemaa järvineen ja lahtineen. 

RUOKA: hirvipaisti tai -keitto tai -käristys
Tuli ensimmäisenä mieleeni ja hyvää se onkin. Grilliruokana kesäisin usein myös marinoitu hirvenliha. Käristykseen liha vuollaan lähes jäisestä palasta ja se kypsyy nopeasti.

ELÄIN: haarapääsky
Saapuu Suomeen kesän kynnyksellä ja on lähtenyt muuttomatkalleen jo pari kuukautta sitten Afrikan eteläosista. Navetan ja tallin ylisillä kattohirren päälle pesän rakentaa ja ilahduttaa meitä liverryksellään. Kuunnellaanpas!
TYTÖN NIMI: Helena
Toinen nimeni, jonka olen saanut isän äidinäidin mukaan. Beate on nimimerkkini täällä. 

POJAN NIMI: Heikki
Perinteikäs miehen nimi. Ja laulussakin tuttu Hepokatti Heikki. Miksi näin kauniista nimestä on väännelty helppoheikki ja häntäheikki haukkumasanoja. 

AMMATTI: hammaslääkäri
Nykyisin ei tarvitse pelätä ollenkaan hammaslääkärissä käyntiä. Toiste oli minunkin nuoruudessa, kun hammaspora oli kuin katujyrä. Hammasmätä on kiusannut ihmiskuntaa aina. Vanha kansa käytti vaivaan mm. tervaa, kuppausta, iilimatoja, tupakansavua, lämpimiä ja kylmiä hauteita. Ennen hampaat reikiintyivät ja sille ei voinut mitään. Vuonna 1770 häiriköinnistä vankilaan tuomittu britti William Addis piti ajan tavan mukaan hampaansa puhtaana hieromalla niitä suolalla ja noella.

Hän alkoi kuitenkin pohtia parempaa tapaa ja otti aterialta talteen eläimen luun. Hän porasi siihen reikiä, joihin hän kiinnitti harjaksia, ja kehitti näin hammasharjan.Vapauduttuaan Addis perusti ensimmäisen hammasharjoja valmistavan yrityksen.

Hammaslääkärin tuoli 1800-luvulta

KUVAUS HENKILÖSTÄ: hyväntahtoinen 
Ihminen joka uskoo toisesta mieluummin hyvää kuin pahaa. Sana tuo mieleeni ihmisen, joka hymyilee usein ja rientää auttamaan hädässä olevaa. Edesmennyt mieheni oli hyväntahtoinen, jonka periaatteena elämässä oli toimia moraalisesti oikein. Sanaa käytetään kai pilkkausmielessä, että joku on hyväntahtoinen hyssykkä tai hölmö. 

JOKA KODISSA: hella
Entisaikaan puuhella mutta nykyisin sähköliesi eli hella

Retkellä luonnossa - elämää tässä ja nyt

 Eilen 13.5. puolipilvisenä päivänä lähdimme ajelemaan lähiseudulle pikku kierroksen. Autolla pääsee aina pidemmälle kuin kävellen tai pyöräillen ja näkee kaikkea kivaa ja uutta. Ei ollut kovin lämmintä, vaikka mittari näytti +10 auringossa mutta järvien vesi on vielä kylmää ja rannalla istuessa hieman palelikin (syy: väärä pukeutuminen). Ajelimme ehkä noin 160 km lenkin ja kuvissa on mm. Suovanlahti, Kymönkoski, Kärnänkoski, Kolimanpää, Toulat (isot hiekkamontut). Olen täällä blogissa joskus maininnut, miten oivallinen tabletille asennettu maastokarttasovellus onkaan. Siitä voit seurata missä olet, näet pikkutiet, voit koukata reitiltä katsomaan jotakin erikoista ja palata takaisin. Kuskia (isäntä) hieman närästää, kun joutuu peruuttelemaan tai tekemään äkkikäännöksiä mutta sopuisasti mennään ja minä haluan olla kartanlukijana. 

Meille nämä lyhyetkin retket ovat rentouttavia elämyksiä. Olemmeko mukavuudenhaluisia ihmisiä, kun emme halua matkustella ulkomailla? Muutenkin tykkäämme liikkua paikoissa, missä ei ole tungosta. Retkellä emme tavanneet yhtään ihmistä. Korona-aika voi muuttaa tätä hiljaisuutta, kun ihmiset eivät enää pääse ulkomaille ja tajuavat, että omassa maassakin voi elämysmatkailla ja luonnossa liikkuminen on terveellistä niin keholle kuin mielelle.

Kerronpa vielä yhden jutun. Yleensä en vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin mutta yhtenä päivänä jostakin syystä vastasin. Vanhempi mieshenkilö soitti jalometallikierrätyksestä. Hän alkoi puhumaan asiaansa, ehkä mies luki tekstin suoraan paperista tai oli opetellut sen ulkoa. Luulen, että hän puhui useita minuutteja ja ääni oli matalan rentouttava ja minä vaivuin flow-tilaan, lähes nukahdin. Tuntui ihan pahalta, kun kieltäydyin tarjouksesta laittaa rikkoutuneita kultakoruja arvioitavaksi. Tarkistin jälkeenpäin ja numero kuului todella Jalometallikierrätys Oy:lle Turusta. Kiitokset tuntemattomalle soittajalle rentoutushetkestä. Mieli on usein niin täynnä kaikenlaisesta 'sälästä', että jopa puhelinmyyjä voi toimia mielen rauhoittajana :).

Kaikki virtaa poispäin.

Kaikki virtaa pois.

Kun saavumme tähän hetkeen

pysähdymme, ja katso:

kaikki virtaa tähän hetkeen.

Mikään ei pois.

Joen pintaan heijastuu

kaikki. Puut ja pylväät, vuodet,

kasvot

kaikki rakkaus

tämän hetken. Ja runsaat silmut,

kevään suuri valo.

    - Lassi Nummi -