Vaahteralta kyselin missä on mun rakkaani

Sanat

Nuorempana minä etsin vastauksia

kysymyksiin.

Yksi vastaus oli hiljaisuus, jos

kuuntelin,

kuulin kun kävi tuuli, kävi ovi.

Ihmisiä tuli ja meni, tuntematon

ilahdutti minua, unohtui nopeasti,

sekä ilo että yllätys, totunnaiset.

Nyt olen alkanut puhua itsekseni

kun tahtoisin oppia tuntemaan tämän

joka puhuu

ja niin hauraasti kuuntelee,

ajatuksissaan.

Jotkut sanat painuivat minuun kiinni

kuin etsien suojaa, joltakin jota oli

liian vaikea nähdä. Kirjoitin muistiin.

Tämän ne minulle opettivat, sanat joita

tuli:

jäähyväiset ovat osana kaikessa mikä

elää

ja, kun olen voimakkaimmin

uneksinut,

kotiinpaluu.

                       (Bo Carpelan)

Muuttuvat Laulut - Georg Ots

Jonkin ihmeellisen matkan kun purjehtii, kiertää kaukaa toiveiden maassa,
koluaa epäilyksen karikoissa,
kompuroi verille polvet ja sydämen,
eksyy pitkään, kipeästi,
löytää jälleen kotiin.

Ihmisen elämä sellaista kurua ja nousua,
myrskyä ja tyventä ja
jokaisen itseensä matkaamisen jälkeen
jokin osa kypsynyt
eksymään yhä luottavaisemmin

ja tietää jo, ettei eksymättä aika ajoin
koskaan epäilisi olevaa,
ei oppisi katsomaan uusin silmin,
ei löytäisi
ei tuntisi riemua
joka vain sellaisen matkan jälkeen.

                                 (Voimapostia Voimapaikasta)

*************

Muuttuvat laulut, muuttuuko maailma ja mihin suuntaan huomispäivä vie?
Tuo vanha laulu sopii hyvin tähän päivään, kun maallemme valittiin uusi presidentti eilen. Videolla esiintyy eilis- ja nykypäivän valtiomiehiä - suuria tai vähemmän suuria sellaisia. 

Politiikka on taistelua vallasta, ongelmien ratkomista, pelisääntöjen luomista, yhteistyötä ja taidetta. Politiikalla ratkaistaan, millaisessa yhteiskunnassa ihmiset haluavat elää. Mutta miksi politiikka ei ole ”yhteisten asioiden hoitamista”?

Politiikalla on ikävä maine. Politiikka on jotakin likaista ja epärehellistä. Politiikkaan liittyy kähmintää, juonittelua ja lehmänkauppoja. Jopa politiikasta johdettu verbi politikoida tuntuu saastuneelta. Onko politiikka todella jotakin näin ikävää? Kyllä ja ehdottomasti ei.

Politiikka on likaista – ja puhdasta

Filosofi Thomas Hobbesin mukaan ihmisen luonnontila on ”yksinäinen, köyhä, siivoton ja raaka”. Tällä hän tarkoitti, että ihmiset tarvitsevat yhteisiä sääntöjä elääkseen hyvää elämää. Politiikkaa tarvitaan luomaan näitä pelisääntöjä. Muuten yhteiskunnassa vallitsee vain vahvimman laki.
Politiikka ymmärretäänkin usein toiminnaksi, joka kohdistuu julkiseen, siis koko yhteisöön. Yhteiskunnassa on välttämätöntä tehdä päätöksiä, jotka koskettavat suurta joukkoa ihmisiä. Politiikkaa tarvitaan, sillä ilman politiikkaa yhteiskunnallisia ja yhteisiä päätöksiä saataisi tehtyä. Politiikka on keino ratkoa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyviä ongelmia.
Samalla politiikka voidaan nähdä positiivisena toimintana. Politiikka on kykyä ja taitoa hallita yhteiskuntaa ja tehdä kansalaisten kannalta hyviä päätöksiä.
Osuvan vertauksen mukaan politiikka on kuin kuvitteellinen areena, johon ihmiset kokoontuvat neuvottelemaan, kiistelemään ja sopimaan asioista. Sivistyneessä yhteiskunnassa puhuvat päät, eivät nyrkit.

Yhteistyötä ja kamppailua

Politiikka onkin sekä yhteistoimintaa että kamppailua. taistelua. Ihmiset tekevät yhteistyötä, koska se hyödyttää heitä. Politiikalla haetaan yhteistä arvopohjaa ja yhteisiä etuja. Samanmieliset löytävät toisensa. Työnantajajärjestöt ja palkansaajajärjestöt istuvat yhteiseen neuvottelupöytään pohtiakseen, miten yhteiskuntaa pitäisi viedä eteenpäin niin, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Mutta usein ihmisten arvot, edut ja tavoitteet ovat erilaisia tai ristiriitaisia. Politiikka onkin kamppailua ristiriitaisten arvojen välillä.
Politiikalla ratkaistaan, millaisessa yhteiskunnassa ihmiset haluavat elää. Ihmisten moraali ja etiikka kytkeytyvät syvällisesti politiikkaan. Hyväksyykö yhteiskunta abortin tekemisen? Pitääkö veronmaksajien kustantaa huonoista elintavoista ihmiselle aiheutuneet sairaudet? Otetaanko maahan lisää pakolaisia?
Joillekin politiikka on maailman muuttamista, toisille asioiden säilyttämistä ennallaan.

Kaikille ei riitä kaikkea

Politiikka on kamppailua resursseista. Ihmiset kiistelevät siitä, mitä yhteisesti oikein pitäisi tehdä. Tässä mielessä politiikka on taistelua niukkuudesta – kaikille ei riitä kaikkea.
Yrittäjät haluavat verohelpotuksia, eläkeläiset kansaneläkkeiden korotusta ja työntekijät lisää palkkaa, opiskelijat opintotukea. Vanhemmat vaativat lapsilleen pienempiä luokkakokoja, maanviljelijät tukia elinkeinonsa säilyttämiseen, työttömät uusia työpaikkoja. Lista on loputon.
Se, jolla on valtaa enemmän kuin muilla, myös saa enemmän kuin muut. Politiikka onkin taistelua vallasta. Politiikalla myös ratkaistaan, kenelle päätös- ja toimeenpanovaltaa annetaan ja kenelle ei. Vaaleilla ratkaistaan, kuka pääsee hallitukseen johtamaan maata.

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta

Joskus politiikasta puhutaan runollisesti ”mahdollisen taiteena” tai ”mahdollisen taitamisena”. Tällä tarkoitetaan, että politiikalla synnytetään asioita tai asian tiloja, joita ei vielä ole. Ideoista, visioista ja ideologioista tehdään realismia. Politiikalla luodaan lakeja, jotka säätelevät koko yhteiskunnan toimintaa.
Politiikalla mahdollisesta tehdään totta: luodaan ilmainen peruskoulutus, rakennetaan kattava terveydenhuolto tai pakotetaan tupakoitsijat lasikoppeihin. Yleinen äänioikeus ei ilmestynyt tyhjästä, se luotiin. Politiikka on tahdon asia.
Kun presidentti Martti Ahtisaari neuvottelee maailmalla rauhansopimuksen sotivien osapuolten välille, hän todella tekee mahdollisesta totta. Politiikka ja politiikan tekeminen on siis ihmisten kykyä ja osaamista. Kyvykäs poliittinen johtaja voi vaikuttaa oman kansakunnan, jopa koko maailman asioihin.
Jos veronkevennyksiä ajanut puolue saa läpi tuloveron alentamisen, puolue on käyttänyt taitavasti hallitus- ja parlamenttivaltaansa. Jos asukasyhdistys onnistuu hankkimaan kunnan rahoilla lähipuistoonsa uudet istutukset, asukasyhdistyksellä on ollut valtaa. Valtaa on kaikissa ihmisten välisissä suhteissa.

Eripuraa päämääristä, kinaa keinoista

Vaikka päämäärät olisivat yhteisiä, eripuraa voi syntyä oikeista keinoista. Pitääkö Suomen taloudellista kilpailukykyä pitää yllä veroja laskemalla vai tukeeko laaja hyvinvointivaltio myös maan talouselämää? Lisäävätkö EU:n tullimuurit unionin kansalaisten hyvinvointia, vai käykö juuri päinvastoin?
Tässä mielessä politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitoa. Ei ole selvyyttä siitä, mitkä täsmällisesti ovat ”yhteisiä asioita” ja miten niitä pitäisi ”hoitaa”. Politiikka on jatkuvaa kädenvääntöä siitä, mitä tehdään ja kenen hyväksi. Pitääkö eduskunnan päättää ruokakauppojen aukioloajoista, vai kuuluuko asia pelkästään kauppojen omistajille?
Jos kaikki olisivat kaikista arvoista ja asioista aina samaa mieltä, politiikkaa ei tarvittaisi lainkaan. Päätöksiä ei tarvitsisi tehdä, sillä kaikki tietäisivät kaiken aikaa, mitä pitää tehdä.
Julkisessa päätöksenteossa politiikka ja byrokratia (hallinto) voidaan erottaa näin periaatteessa kahdeksi erilliseksi toiminnaksi. Politiikan areenalla neuvotelllaan ja taistellaan päämääristä ja keinoista. Hallinnoinnissa päämäärät ovat jo selvät, usein keinotkin.

Maailma vailla politiikkaa on pelottava paikka

Yhteiskuntaa tai valtiota vailla politiikkaa ei ole olemassa.
Pohjimmiltaan valta ja vallankäyttö määrittävät, mitä politiikka oikein on. Valta on kykyä saavuttaa tavoitteitaan, ja toimijan kykyä saada muut toimimaan haluamallaan tavallaan. Valistunut vallankäyttö ottaa huomioon myös muut kuin lyhytaikaiset tai omakohtaiset edut ja tarjoaa tilaa politiikalle.
Ihmisten välillä on aina vallankäyttöä. Yksin ollessaan Robinson Crusoen ei tarvinnut politikoida, mutta Perjantaita hän jo komenteli. Niin kauan kuin on valtaa, on siis myös politiikkaa. Jollakin ihmisellä tai ihmisryhmällä on aina valtaa. Joku päättää asioista, jotka koskettavat muita ihmisiä.
Kun ihmiset ovat mukana jossakin toiminnassa, he useimmiten käyttävät myös valtaa. Osallistuminen on siis vallankäyttöä, tai ainakin yritystä vaikuttaa asioihin. Suppeammin ymmärrettynä ihmiset käyttävät poliittista valtaa nimenomaan silloin, kun he haluavat vaikuttaa yhteiskunnalliseen eli julkiseen päätöksentekoon.
Maailmassa on monia alueita, joissa yhteiskuntajärjestys on romahtanut. Tuloksena on sisällissotia, nälänhätää ja kansanmurhia. ”Vallattomuuden” tilasta on lyhyt matka harvojen mielivaltaan.
Päivitetty 24.8.2006
http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Demokratia/Politiikka

Alkukirjainhaaste # 49 VÄ

Pihapuun kaato VÄnkärauta (vänkäri) apuna. Käytetään, kun halutaan varmistaa, että puu kaatuu varmasti haluttuun suuntaan.  Mua niin jännitti, että rysähtääkö aitan katon päälle mutta ei ollut ihan 'eilisen teeren poika' asialla. Kaatanut muutamia runkoja elämänsä aikana. 

1234 kuvaa # 12

Viikon aihe: Aamu, päivä, ilta, yö!

On aamu ja elämä alkaa

Keskipäivä ja aurinko korkealla, niin nuori ja kaunis

Illansuussa tulen arkana ruokailemaan. Päivän menu: maksalaatikkoa

Yön suojassa  rohkaisen mieleni,  herkulliset porkkanat ovat täällä

Tietokone - taivas vai helvetti?

 

Tämän härvelin piti helpottaa ihmisten elämää, työntekoa ja lisätä vapaa-aikaa. Kävikö siinä niin vai toisinpäin? Tilalle tulikin uusia haasteita mm. työpaikoilla ja kotona kone hallitsee meitä ja lapset viettävät sen äärellä aikaa huoleksi asti. Kuvaan kuuluu mm. töiden siirtäminen asiakkaille tai työntekijöille. Pankit ovat edelläkävijöitä, perässä tulevat verottaja, kela, työkkäri. Ennen virkailijat täyttivät lomakkeet puolestasi, nyt kohta joudut tekemään sen itse verkossa. Pankkiasiasi hoidat itse ja vielä joudut siitä maksamaan, vaikka pankki mukamas on palvelulaitos. Pienistä kunnista heivataan viimeinenkin otto-automaatti, koska pankki ei halua maksaa siitä aiheutuvia kuluja.


"Ennen navetassa lehmät ruokittiin ja lypsettiin käsin ja koneilla. Nyt navetta on tietokoneohjautuva. Mustan laatikon mukana navetta pysyy pystyssä tai kaatuu. Jos se kaatuu, paskakin jämähtää paikoilleen.


Kun tilallinen on kouluttautunut ohjelmaan, hänen työaikansa navetalla lyhenee ja työ kevenee fyysisesti. Tilalle on tullut uusi haaste: tietotekniikan ylläpitämiseen tarvittava osaaminen ja aika, sekä huoli toimintavarmuudesta.


Kun karjatilallinen ennen lähti lomalle, unohti hän äpylit ja tepasteli huoletonna kaupungin ihmeissä. Nyt hän päivystää lomallakin puhelimessa, sillä suuresta karjasta vastaa lomittaja, joka tuskin osaa navettaohjelmaa. Puhelin soi vähän väliä, kun lomittaja on avuton järjestelmän sinkoamien hälytysten edessä".
(SS Marita Tiihonen 13.01.2012)


Muistan omalta työsaraltani, kuinka jatkuva uusien ohjelmien opettelu ja koulutustilaisuudet veivät voimia. Ylitöitä tehtiin vuorokausisotalla. Kun viimein oltiin päästy jyvälle asioista, alettiin ajaa sisään taas uutta ja monipuolisempaa ohjelmistoa. Tähän kaikkeen suorastaan haaskattiin kunnan rahaa.


Virheitä sattuu jatkuvasti, kun mm. yksityissektorilla lääkärit paljolti itse naputtelevat epikriisit. Naapurille oli tullut postin mukana täysin tuntemattoman henkilön sairaustietoja mutta iäkkäänä ihmisenä hän ei halunnut viedä asiaa eteenpäin vaan hävitti paperit.


Pian varmaan hoidamme kauppa-asiammekin itse niin, ettei kassatoimihenkilöitä tarvita ja viimeinen asiakas sulkee ovet ja räppää koneet kiinni :D.


Tietokoneen tulon piti helpottaa työntekoa mutta jouduimmeko ojasta allikkoon. Vapaa-ajalla hoidatamme hierojalla kipeytyneitä hartioita ja hiirikäden jännetuppitulehduksia, silmät vuotavat ja päätä särkee. Ihana kamala vekotin, josta tuli meille epäjumala!


Mukavaa lauantai-illan jatkoa lukijoille. Onneksi on vielä sauna, joka ei ole tietokoneohjautuva...hui kohta ne keksi sinnekin mitä nappia painamalla saat hien pintaan!

Alkukirjainhaaste # 47 PÖ



PÖllön poikanen, kuvattu toukokuussa 2009. Kyseessä on viirupöllö, joka teki pesänsä yleensä telkkien pesimään pönttöön.



Tässä vielä toinen kuva pöntön sisältä eli kaksi poikasta siellä oli. Nämä ovat arvokkaita luontokuvia. Eivät mitään laatuotoksia mutta ihania jokatapauksessa. Ja taaskaan en ole laittanut kuviin tarkkoja päivämääriä mutta nämä sisällä olevat on kuvattu aikaisemmin kuin tuo yläkuvassa oleva. Vahdimme päivittäin etteivät ne karkaa ennen kuvaamista.

Olen sopeutuva rauhanrakentaja enneagrammi-testin mukaan :)

sopuisa * hyväksyvä * rauhallinen * kärsivällinen * ymmärtäväinen * tasapainoinen
* diplomaattinen * avoin * tyyni * ystävällinen * sovinnollinen * leppoisa * mukautuva * hyväntahtoinen * vaatimaton * lempeä * kiltti * syrjäänvetäytyvä * itsensä unohtava * omasta rauhastaan nauttiva *


Parhaimmillaan: hyväksyvä, lempeä ja diplomaattinen

Huonoimmillaan: saamaton, poissaoleva ja itsepäinen


9-tyyppiä motivoi rauhallinen ilmapiiri ja sopuisa yhteistyö

"Nautin rauhallisesta ja harmonisesta ilmapiiristä ja sopuisasta yhteistyöstä toisten kanssa. Minun on helppo ymmärtää erilaisia näkökulmia. Toisten ihmisten mielipiteiden huomioon ottaminen on minulle luonnollista ja tärkeää."

Sopeutuva Rauhanrakentaja

©Viivi Brunila & Marika Borg

Maailma olisi varmasti parempi, rauhallisempi ja tasapainoisempi paikka, jos useammat ihmiset jakaisivat Ysien hyvät ominaisuudet. Ysit ovat tyyniä, hyväksyviä ja tasapainoisia eikä heillä ole suurta tarvetta korostaa eriäviä mielipiteitään. Ysit ovat mukautuvia ja muut kauniisti huomioon ottavia ihmisiä. Ysit ymmärtävät erilaisia mielipiteitä erityisen hyvin ja ovat luonnostaan hyviä kuuntelijoita ja miellyttäviä seuraihmisiä. Ysien seurassa on yleensä rento tunnelma, sillä he ovat aidosti myönteisiä ja hyväksyviä.

Ysille on tärkeää säilyttää oma rauha ja henkinen tasapaino. Hän vetäytyy mielellään omaan sisäiseen maailmaansa ja nauttii yksinolosta ja omista mukavista rutiineistaan. Ysi pyrkii välttämään ristiriitoja ja konflikteja. Hän sopeutuu mieluummin muiden toiveisiin kuin korostaa omia eriäviä mielipiteitään. Ysi pyrkii säilyttämään hyvät ja ystävälliset välit läheisiinsä ja saattaa rauhan säilyttämisen nimissä välillä sopeutua liikaakin muiden tahtoon. Ysin on vaikea sanoa "ei" ja hän myöntyy muiden toiveisiin ollakseen mieliksi ja välttääkseen erimielisyyksiä. Ysille on usein helpompi olla taustalla ja välttää ristiriitoja kuin sanoa oma mielipiteensä ja ottaa aktiivisesti osaa neuvotteluihin tai väittelyihin.

Ysi haluaa ennen kaikkea sopua ja harmoniaa elämäänsä eikä innostu muutoksista, jotka saattavat järkyttää tätä tasapainoa. Joskus Ysin on vaikea tehdä päätöksiä tai valita useamman vaihtoehdon väliltä. Hän ei osaa aina tunnistaa, mitä itse haluaisi, vaikka ymmärtää hyvin muiden ihmisten toiveita. Ysi ei näytä helposti suuttumustaan tai ärtymystään. Hän saattaas silti olla itsepäinen ja hiljaisen vastustava ollessaan eri mieltä, haluamatta kuitenkaan sanoa omaa mielipidettään ääneen. Joskus Ysin haluttomuus käsitellä ristiriitatilanteita saattaa aiheuttaa ongelmia ja Ysi joutuu kohtaamaa välttelemänsä asiat tavalla tai toisella. Jopa isompina kuin ne alunperin olivat.

Parhaimmillaan Ysi on rauhallinen, tasapainoinen ja tyyni. Hän on tyytyväinen ja läsnä omassa elämässään itselleen ja toisille ihmisille. Ysi osaa olla miellyttävän eloisa, aktiivinen ja tasapainoisen aikaansaava. Hän on hyväksyvä, epäitsekäs, emotionaalisesti vakaa ja seesteinen. Ysi luottaa itseensä ja osaa myös tuoda omat toiveensa esille ja sanoa reippaasti oman mielipiteensä. Parhaimmillaan Ysi on myönteinen, kärsivällinen, vaatimaton, ystävällinen ja aidosti hyväksyvä. Ysillä on rauhoittava vaikutus ympäristöönsä. Hän tuo ihmiset yhteen, sovittelee ja luo todellista kestävää rauhaa ja harmoniaa. Yleensä Yseillä on laaja ystävien ja tuttavien verkosto ja he nauttivat sosiaalisesta elämästä ja toisten ihmisten seurasta suuresti.

http://www.namaste.fi/enneagrammi/mika+enneagrammi+on/

*****************************************************************************
Rakas blogini, tänään en keksinyt muuta hauskaa, joten tekaisin netistä bongaamani persoonallisuustestin. Tein se nopeasti liikoja pohtimatta ja kyllä tunnistan tuosta itseni, en kuitenkaan täysin. Jonkinasteisesta läheisriippuvuudesta olen kärsinyt koko ikäni - halu miellyttää, epäitsenäinen ja takertuva, toisten on ollut helppo ns. kävellä ylitseni. Oikeastaan aloin taas pohtia näitä asioita uudessa suhteessani. Olenko takertumassa henkilöön, jolla tunnistan narsistin piirteitä? Olen suhteessa sovitteleva, sopeutuva ja nyt suhde onkin katkolla, kun tajusin, että asiat alkavat mennä pieleen ellen tiedosta omia tunteitani ja tarpeitani.

ALKUKIRJAINHAASTE # 46

Kaksi MUnaa, munamies ja iso ydinmuna viime keväänä Tahkon laskettelukauden lopettajaisissa kuvattu. Ihan itseottama kuva, vaikka en laskettele, mutta satuimme paikalle, kun ihmiset nauttivat karnevaalitunnelmasta lämpimässä kevätsäässä.
(huom! ei ollut se oikea munamies :) 

Leffojen katselua

Aina välillä tv:stäkin tulee katsomisen arvoista, aivan hellyttävä tarina kahden vanhenevan sisaruksen suhteesta, tukahdettua kaipuuta, kätkettyjä tunteita, elämän hukkaamista. Judi Dench on tuttu loistavasta suorituksestaan Pienessä Suklaapuodissa. Ja elokuvan musiikki oli kerrassaan sykähdyttävä. mm. "Méditation from Thaïs" by Jules Massenet (Joshua Bell) – "The Carnival of Venice" (Joshua Bell)
In this fading, sentimental genre peopled with grandes dames (usually English) making "grande" pronouncements, the world revolves around tea, gardening and misty watercolor memories.

BBC:n kahdeksanosainen sarja Mossin tyttäret tuli myös viime vuoden puolella tv:stä ja otin kaikki osat kiintolevylle. Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Englantiin, missä seurataan varsinkin Mossin työväenluokkaisen perheen tyttärien elämää ja kasvamista.

Sitä mukaa, kun saan siirreltyä laatuleffat dvd:lle, voi heittää vhs-kasetit roskiin. Toisilla on kirjoja ja meillä elokuvia. Laskin, että noin 324 dvd:tä löytyy tästä huushollista. Huomenna katsontalistalla Erin Brockovich.

Voin katsella melkein kaikkea muuta, mutta en skifiä, pelkästään raakaa väkivaltaa, ellei leffassa ole muuta juonta ja kaapelikanavilta tulevia b-leffoja. Minulla on suuri aukko sivistyksessä - en ole lukenut yhtään Harry Potter kirjaa tai katsonut niistä tehtyjä elokuvia.

TALVENTAIKAA 2010-12

Free slideshow made with Smilebox

Uusi vuosi, mitä tuo se tullessaan?
Ilon pipanoita onnen papanoita
myötätuulta toivoisin.
Hellän käden kosketusta, lämpimiä
halauksia, nauravia suita ja silmiä.
Leppoisia tuokioita, juttuturinoita.
Myötäelämisen taitoa, auttavia käsiä,
anteeksiantoa, arkipäivän askareita ja
myös hieman juhlaakin.
**************************************
Tätä kaikkea toivon blogiystäville.
"Elä immeisiks, piäset helepommalla".

Ps. Slidenshown kuvat pysähtyvät ja teksti näkyy kuvien alla allareunalla olevalla klikkauspalkilla.

Niin kaikki ohikiitävää, ikävä ja riemu, joka hetken värähtää...

Oriah Mountain Dreamer Canadian Teacher and Author

	It doesn't interest me what you do for a living I want to know what you ache for and if you dare to dream of meeting your heart's longing. It doesn't interest me how old you are I want to know if you will risk looking like a fool for love for your dreams for the adventure of being alive. It doesn't interest me what planets are squaring your moon... I want to know if you have touched the center of your own sorrow if you have been opened by life's betrayals or have become shrivelled and closed from fear of further pain. I want to know if you can sit with pain mine or your own without moving to hide it or fade it or fix it. I want to know if you can be with joy mine or your own if you can dance with wildness and let the ecstasy fill you to the tips of your fingers and toes without cautioning us to be careful be realistic to remember the limitations of being human. It doesn't interest me if the story you are telling me is true. I want to know if you can disappoint another to be true to yourself. If you can bear the accusation of betrayal and not betray your own soul. If you can be faithless and therefore trustworthy. I want to know if you can see Beauty even when it is not pretty every day. And if you can source your own life from its presence. I want to know if you can live with failure yours and mine and still stand on the edge of the lake and shout to the silver of the full moon, "Yes." It doesn't interest me to know where you live or how much money you have. I want to know if you can get up after a night of grief and despair weary and bruised to the bone and do what needs to be done to feed the children. It doesn't interest me who you know or how you came to be here. I want to know if you will stand in the center of the fire with me and not shrink back. It doesn't interest me where or what or with whom you have studied. I want to know what sustains you from the inside when all else falls away. I want to know if you can be alone with yourself and if you truly like the company you keep in the empty moments.   © 1995 by Oriah House, From "Dreams Of Desire" Published by Mountain Dreaming, 300 Coxwell Avenue, Box 22546, Toronto, Ontario, Canada M4L 2A0Please click here for more information about Oriah's book.

Jouluähky vaivaa, liikaa kinkkua, laatikoita, rosollia, 'sekameteli'-soppaa ja riisipuuroa, suklaata, torttuja, kakkuja. Suolaisen päälle imelää ja toisinpäin. Tuomas-myrsky riepotteli Pohjois-Savoa ja sähköt olivat poikki lähes seitsemän tuntia. Tänäänkin vielä noin tunnin. Mutta ei se mitään haitannut. Mukava käpertyä viltin alle kynttilänvalossa ja rupatella tai torkahtaa. Sivutiet ovat niin liukkaat, ettei uskalla lenkille lähteä. No katsotaan huomenna. Pakko saada raitista ilmaa.


Poika tilaili verkkokauppa.comista mutsille 800 eurolla (minä tietty maksoin) sisuskaluja tähän myllyyn, että jokohan alkaa paremmin pelittää ja tökkiminen loppuu - 2000 GT kiintolevy, Core 15 prosessori, 8 gigaa muistia, näytönohjain, emolevy, tehokkaampi virtalähde, hiiri. Kuulema on sitten minun myllyssä enemmän tehoja kuin omassaan.


*************************************
Kirjaan tänne aina tekstejä, jotka koskettavat sisintä. Tuo yllä oleva oli yksi sellainen ja toinen tässä alla. TV:stä tuli Kivenpyörittäjän kylä leffa. Olen sen joskus katsonut mutta en sillain kunnolla sisäistäen.
Yhteen päivään, yönseutuun ja aamun sijoittuva elokuva perustuu 1970-luvun loppuun. Häät ovat ilon juhla, mutta monet asiat viskaavat varjojaan juhlahumun päälle: sairaudet, lakkautettu koulu ja varsinkin Pekan kohdalla oman paikan löytäminen: Ruotsiin ei tekisi mieli palata. Siitä syntyy tietysti Meerin kanssa ristiriita.


Otin leffan kiintolevylle ja sieltä kopioin lopputekstiä, joka sai taas jotain kummaa liikehdintää tuolla päänupissa. Ei edes osaa itse tarkemmin eritellä miksi juuri tuo satupätkä toi vedet silmiin - lapsuus, huolettomuus ja vastakohtana kuolema, joka onkin noin onnellinen olotila! Olikohan näyttelijä Matti Varjo, kovin Lasse Pöystin näköinen. Teksti ei vastaa varmaankaan sanatarkasti kirjan tekstiä. Täytyy etsiä kirjastosta, kun en omista tuota kirjaa.


"Sielläpähän ne assuu, ne maamyllärit. Siellä on ihan toisenlainen maalima. Tämä nurmikko on niitten taivas. Siellä ne assuu semmoset pienet vääräselkäiset ukonkäppänät piippu suussa ja kukkia repussa ja joskus kauniilla ilmalla ne tulloo tänne muan piälle ravehtiin (?) siltojen alta ja kutkuttelloo pieniä tyttöjä jalakapohjasta, kun ne nelistää niittylöillä. Ei niitä tarvihe pelätä. Ne on ihan ihmisen hyväntekijöitä. Kun ihminen kuoloo ja hauvataan mullaan sissään niin ne käy kampoomassa piätä ja kutkuttelloo niittyvillalla huulien ympäriltä. Ja kun kirstu alakaa lahhoomaan, niin ne korjoo niitä pienillä vasaroilla ja ettei mene multa suuhun ja silimään. Joskus ne pittää siellä semmosia omia kemujaan. Kuuluu niinkun sellaista hiljaista pajupillin soittoo ja pikkuset kumiterät lappasoo ja reput pannoo selässä, jotta hopsuta-hoi!"

Joulumuistoja vuodelta 1985

Create a free digital collage

Onpa ollut hauskaa tuon puhallettavan pukin kanssa. Mukana joulunvietossa Honkapirtissä isä, äiti ja veli. Oi niitä aikoja!
Vanhoja joulukuvia on albumeissa, en ole tänne koneelle niitä ehtinyt skannata.

ALKUKIRJAINHAASTE # PUU




Sodankylän PUUkirkko. Kirkko rakennettu v. 1689.
Pistäydyimme täällä viime kesänä ohikulkumatkalla.

 


Laitanpa toisenkin kuvan kirkon kauniista alttaritaulusta.

 

Nököpaistia joulunalusruokana

Tänään aion laittaa uuniin muhimaan viljapossua. Teen sen ihan isävainaan perinteisellä reseptillä: suolaa, pippuria, laakerinlehti, porkkanakuutioita, sipulia, lihaliemikuutio ja eikun kannelliseen pataan 175-200 asteeseen. En silppua lihapaloja liikaa vaan jätän aika suuriksi paloiksi. 
Vanhan kansan ihmiset arvostivat yksinkertaista arkiruokaa. Liha oli lihaa eikä mausteliemissä lionnutta liikamarinoitua mötöstä. Onhan niitä tullut ostettua mutta minulle ne eivät maistu. Oikein ällöttää repiä niitä paketista, kun marinaadiliemi tippuu pöydälle ja lihan aito maku on hävinnyt näihin hunaja-pippurisoseisiin.


Kauppojen reseptivihkoset pursuavat mitä ihmeellisempiä ja eksoottisempia ohjeita. Tuleehan niistä jotakin poimittua mutta yleensä sovellan ohjetta itse. No, tuossa juuri selailin K-kaupan marraskuun ruokalehteä: juustosalaatti päärynä-vinaigrettekastikkeella, lohiceviche, duchesseperunasose, Schwarzwaldin jauhelihapihvit, vuohenjuusto-papuvokki!!! Kakun päällekin laitetaan jotain cashewpähkinöitä. Suomalainen perusruoka ei enää ole arvossaan eikä trendikästä. Kauppojen hyllyt pursuavat uusia tuotteita ja tuskastuneena saat etsiä sitä entistä merkkiä, luultavimmin se on poistunut valikoimista.


Suomalainen perinneruoka kunniaan!  


Tänä iltana aion katsoa pitkästä aikaa telkkaa, sieltä tulee Kahden kerroksen väkeä, sarjaan tehty kolme uutta jaksoa. Ai että mä rakastan näitä BBC:n historiallisia laatudraamoja. Tilasin tässä itselleni kaikki vanhat osat tästä sarjasta ja olen ne jo kaikki kertaalleen katsellut. Illalla nautin Small Islandista, samalla dvd-boksilla on vielä Saman taivaan alla ja Annen salainen päiväkirja. Katsomatta on myös box 7: Erään avioliiton muotokuva, Ruuvikierre ja Kuunkivi.


Niin asiasta toiseen. Osaakohan kukaan neuvoa, miksi en pääse blogiini Windows exploler 8 selaimella? Tulee ilmoitus, että blogger ei tue selainta ja käytä google chromea. No, olen joutunut käyttämään nyt tätä.
Pojan on tarkoitus päivittää koneeni taas vaihteeksi, uusia näytönohjain, lisää kiintolevytilaa, F-secure on myös liian raskas ja kone hidastelee jatkuvasti. Minähän en näistä sisuskaluista hirveästi ymmärrä. On tässä huushollissa jos jonkinlaista tietokoneroinaa. En edes muista montako tulostinta meillä on ajan mittaan ollut. Nyt pojalla on oma Canon pixma MG8150 ja mulla vanha MP150. Läppärikin olisi tarkoitus ostaa, että saan sitä kuljettaa etäkotiin.

ALKUKIRJAINHAASTE # 44

 ITku 11.11.2006

Ikätarkkaavaisuushäiriö ja miten se ilmenee?

No kerron sen tarinana, joka tapahtui eilen.

Ajattelin kerrankin kirjoitella joulukortit ajoissa valmiiksi ja lähteä ostamaan postimerkit. Hörppäisenpä kuitenkin loput aamukahvista. Matkalla keittiöön huomasin roskan lattialla ja vein sen roskapussiin. Oho, onpas palautuspulloja kertynyt alakaappiin. Otin pullopussin mutta samassa känny soi ja naapurilla oli asiaa. Rupatellessa etsin auton- ja talonavainnippua, löysin sen mutta jätin lipaston päälle. Lopetin puhelun. Avaimia etsiessä olin keksinyt, että voisin samalla reissulla viedä kesätakit ja -kengät talvisäilöön, no kasasin ne penkille ja tutkin sivusilmällä eilen löytämääni kakkuohjetta. Olikohan kaapissa kaakaojauhetta? No tarkistamaan asia, aha sitä pitää tuoda kaupalta. Vilkaisin ulkolyhtyä, josta huomasin kynttilän sammuneen - vaihdanpa sen ennen pimeän tuloa. Hain kynttilän ja hipsin terassille kesälipokkaissa, villatakki harteilla. Samassa tuulenpuuska riepotteli ulko-ovea ja släm! - ovi pamahti voimalla kiinni.

Päivän loppusaldo:
- postimerkit ostamatta
- kahvi juomatta
- palautuspullot viemättä
- kesätakit ja -kengät lojuivat penkillä
- kakku leipomatta

Seisoin ulkona hytisten ja tiesin, että avaimet ovat sisällä ja takaovi kiinni. No vietin neljä tuntia odotellen poikaa talomme erillisessä, onneksi lämpimässä saunaosastossa sängyllä torkkuen vanhoja sanomalehtiä lukien.

Huomaan edelleen, että minulla on aina monta hommaa tekeillä. Välillä keskityn täysin esim. sanomalehden lukemiseen tai täällä netissä surffailuun ja aika hurahtaa kuin siivillä. No onneksi minulla on sitä aikaa!

Jaa, kello onkin jo noin paljon, herranjestas...maajussille morsian ohjelma alkaa pian. Heippa blogini :)

ALKUKIRJAINHAASTE # 43

TIntit :) Mene sä pois, et oo mun kaveri.

Suurkiitos Aana tunnustuksesta!

Tämäpä oli mukava yllätys. Toivottavasti se antaa lisää puhtia kirjoitteluun Aanan blogia lukiessa, huomasin hänenkin saaneen kimmokkeen muiden blogien lueskelusta. Hänellä on jo melkein vuoden vanha blogi ja kirjoitukset kertovat keski-ikäisen naisen kriisistä, jaksamisesta, surustakin - niin tuttuja asioita itselleni. Väliin mahtuu mukavia arkipäivän pieniä tapahtumia ja mukaan liitettyjä kuvia sekä runoja, joita niin rakastan. Huomaan itsessäni saman asian, että päivät kuluvat kuin siivillä ja välillä ei todellakaan tahdo saada itseään 'käyntiin' ollenkaan. Silloin tekstinkään tuottaminen ei onnistu.

Muutenkin räpellän tässä blogi-maailmassa välillä huuli pyöreänä ja aikaa kuluu, kun ei yksinkertaisesti osaa kaikkea. Ja välillä vierähtää aivan huomaamatta tunteja toisten blogeja lukiessa ja ihastellessa. Nytkin pitäisi saada laskunippu maksuun, joten siirryn tästä pankkipuolelle.  


Vastaukset kysymyksiin:

1. lempiväri: sininen, se on minulle vapauden ja toivon väri, taivaansinestä saan lohtua ja rauhaa

2. lempieläin: oma 16-vuotias Romeo kissa

3. lempinumero/onnennumero: 12, poika on joulun lapsi

4. paras alkoholiton juoma: vesi

5. Facebook tai Twitter: ei kumpikaan, olin 'naamakirjassa' vähän aikaa mutta ei ole mun juttu

6. intohimosi/mistä pidän: Kaikkein läheisin on oma poika, niin isänsä kuva ulkonäöltään ja luonteeltaan. Luonto, maaseutu, ihmisten auttaminen mm. vanhusten, yleisesti heikompiosaisten puolustaminen, hellyydenosoitusten jakaminen, empatia, kuuntelen mieluummin kuin puhun

7. lahjojen antaminen vai saaminen: antaminen

8. mieleisin kuvio tai muoto: sydän ehdottomasti

9. paras päivä viikossa: hmmm olisiko se lauantai, siitä tulee mieleen rauhoittuminen, pullan tuoksu ja sauna

10. lempikukka: kielo, isäni muistolle, hän aina poimi ensimmäiset kielot, kun menimme hänen rakastamalleen kesäpaikalle

Sori, jos muutin joitakin kysymyksiä vähän. Näin jossakin blogissa mielenkiintoisen haasteen kertoa kahdeksan ennen tuntematonta asiaa itsestään.

Koetan miettiä kenelle jaan tämän tunnustuksen.

ALKUKIRJAINHAASTE # 42 HA

Salmin keskustassa oleva puna-armeijan HAutamuistomerkki.

Laatassa muistetaan muistetaan erityisesti 24-28 heinäkuuta 1941 Lunkulansaaren ja Mantsinsaaren taistelussa kunnostautunutta 4:ttä prikaatia.

http://alkukirjaimet.blogspot.com/

Ishtar-Horchat hai caliptus(BG translation)

Horchat Hai Caliptus

Kshe Ima Bah Ahena
Yafa Utzeira
Mos Az Aha Al Give A Bana Hahait

Halfu Haavivim
Hatzi Meah Avra
Vetaltalim Halchu Ciba Beintaim

*Aval Al Hof Yarden
Kemo Meumal Lo Kara
Ata Adumia
Vegam Ota Ata Horad

Horchat Hai Caliptus
Hagesher Lasira
Vereah Hamaluah Al hamaim

Horchat Hai Caliptus
Hagesher Lasira
Vereah Hamaluah Al hamaim

Bashville Hine Yoredet
Edat Hatinokot
Hem Bayarden Yeshachshechu Raglaim

Gadlu Hatinokot
Kvar Lamdu Lizchol
V'shnei Hanearim
Poseem Beshnaim

*************************************************
The title translates to "The Calyptus Wood"

The Eucaliptus Forest

When mother came here
beautiful and young
then Dad built her a house on a hill.
The springs passed
half a century passed
and curls(of hair) aged (became white) in this time.

But on the shore of Jordan
Nothing great happened
The same silence
the same place

The Eucaliptus forest
the bridge and the boat
and the salty smell above the water (*2)

Here it comes down the trail,
the group of babies
They are in Jordan paddling with their legs.
The babies have grown up
they've already learnt to crawl
and the youths
are strolling in pairs

http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/biography/shemer.html

Hirvipeijaisaikaa!

Tuommoinen köriläs (taitaa olla naaras tai vasa) on köllähtänyt tänä syksynä metsämiehen saaliiksi. Seudun hirviporukalla alkaa olla kiintiö kaadettuna yhtä vasaa vaille. Lupia oli 14. Viikonloput ovat vierähtäneet tiiviisti passissa istuen tai koiramiehenä. Kaverini toimii hirviporukan vetäjänä ja vastuuhenkilönä. Tarinaa riittää jahdin päätyttyä. Vanhempi passimies saattaa leudossa säässä torkahtaa ja hirvi kävelee vain 20 metrin päästä ohi. Saalistuksen tiimellyksessä säännöt joskus unohtuvat ja mies saattaa luulla eläintä kuolleeksi, vaikka se onkin saanut vain osuman, josta lamaantunut hetkeksi etukäpälien varaan ja kimmahtaa siitä metsämiestä kohti. Eli koskaan ei pidä lähestyä eläintä etupuolelta vaan takaa. No, onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Nykyinen hirvenmetsästys on teknistynyt. Koirilla on geps-tunnistinpannat, joista niiden liikkeitä voi seurata, riistakameroilla seurataan hirvien liikkeitä ja ruhon nylky ja paloittelu sujuu näppärästi uudenaikaisessa nylkymajassa.

Pakastin täyttyy paisti- ja keittolihoista. Olen vähän pakon edessä joutunut opettelemaan lihankäsittelyä ja hirvikäristyksen laittokin onnistuu. Vanhalla käsin pyöritettävällä lihamyllyllä on melkeinpä yhtä nopea jauhaa kuin uusilla vempaimilla. Viimeksi teimme sankollisen mureke- ja pullataikinaa (siis hirveä), paistoimme ja pistimme pakkaseen. Tänä syksynä on saatu vielä kolarihirvilihaa muutamia paloja. Mies oli jäljittämässä loukkaantunutta eläintä ja aina mukavampi, kun se saadaan metsästä pois kitumasta. Niin, sitä jokasyksyistä herkkua, mykyrokkaa, en ole opetellut tekemään. Jotkut kuulema ottavat hirven kielenkin ruuaksi ja ennen päälihoista on tehty lihahyytelöä.

Jahas, pitänee vakkautua yöpuulle!

30 vuotta vanha leivinuuni lähti!

Omankodin yksi remonttiurakka on nyt jo hyvällä mallilla. Poika muutamana iltana ja viikonlopulla moukaroi tiilet säpäleiksi, käyttäen apunaan pullotunkkia ja tietysti lekaa. En ollut purkua katsomassa mutta olohuone säilyi puhtaana hyvän muovisuojauksen ansiosta. Muutenhan touhusta ei olisi tullut mitään. Leivinuunilla ei ollut mitään tarvetta, koska en oikein koskaan oppinut sitä käyttämään. Hassua vielä, että uunin viereen oli tehty aikoinaan kellarimonttu, joka oli liian lämmin eikä siellä voinut mitään säilyttää. No nyt siitä olikin hyötyä ja puolet tiilenkappaleista sai kipattua sinne ja sen jälkeen sementtiä pintaan. Uunin tilalle olisi tarkoitus asentaa Kermansaven kaakelitakkauuni Erkki-malli. Molemmat ihastuimme siihen mutta hinta onkin vähemmän ihana. Luulen, että suunnitelma kuitenkin toteutuu, koska sen jälkeen pääsemme uusimaan lattiat laminaatilla.

Talo on aikoinaan aravalainan turvin rakennettu. Epäkäytännöllisiä tiloja on muuteltu, saunaosasto rakennettu talon varastosiipeen ja vanhan sisäsaunan tilalle tehty kodinhoitohuone, makuuhuoneet uusittu seiniä siirtämällä ja pieni yläparvi toimii tietokonetilana. Säilitystiloja on sisällä liian vähän, kun ei ole enää paikkoja minne kaappeja sopisi. Onneksi talo on ulkoapäin peruskorjattu kattoa myöten.



Tuiketta pimeyteen!

Marraskuun 15. päivä ja edelleen lumetonta, kirkas poutapäivä tänään samoin kuin eilen, kun ajelimme pojan kanssa 85 v äitimuoria katsomassa Kajaanissa. Minulle on nautinto, kun saa istua kyydissä eikä itse tarvitse ajaa. Äiti asustelee vielä yksin omassa asunnossaan mutta joka kerran kun näemme, huomaan kuinka ikä jo alkaa painamaan. Hauras pikku mummeli, joka jo höpöttelee uudet ja vanhat asiat sikinsokin, kärsii yksinäisyydestä, kun ei jaksa enää lähteä yksin ulos eikä uudesta asuinympäristöstä löydy vertaista seuraa. On vain ajan kysymys, milloin hänet on hommattava palveluasuntoon. Veljen perhe huolehtii hänelle ruuat ja siivooja käy kerran kahdessa viikossa. Mutta ongelmia on jatkuvasti. Milloin on mikäkin ruokatavara loppu ja mummo ei enää osaa laittaa muistilapulle puutteita. Suihkussa käyntikin näkyy unohtuvan, hiukset likaiset ja voimakas hien haju ilmassa. Veli vaimoineen pitää viimeiseen asti kiinni siitä, että kun mummo ei itse halua muuttaa niin on kunnioitettava hänen mielipidettään. Minä taas olen toista mieltä.

Viimeksi kun soittelin hänelle niin oli ollut kolme päivää kahvitta ja sokerikin oli loppu. Maidot olivat monta päivää vanhoja ja leipä kuivunutta. Veimme hänelle nyt kaikkea mahdollista mikä säilyy, keksejä, korppuja, pullaa ja leipää pakastimeen ym. Minulla on yli 200 km matka äidille, joten en voi mitenkään huoltaa päivittäisostoksia. Veljen vaimo jo 'otti kirsuunsa', kun huomautin asioista.

Asiat vaivaavat mieltä pitkään, kun tulee kotiin. Katselimme taas vanhoja valokuvia kuten niin monesti ennenkin, vanhoja hautajaiskuvia vainajan avoimen arkun äärellä, nauravia neitosia käsikynkässä hiukset käherrettynä, heinäntekoa, vanhoja rakennuksia, saapasjalkaisia rentoja miehiä tytöt kainalossa. Mennyt maailma elää vahvasti läsnä. On kuin äiti sukeltaisi tuohon maailmaan haluamatta palata sieltä enää koskaan tähän päivään.
Yhdessä laulamme rakkaan valssin.

Valssi menneiltä ajoilta

Valssi soi, mieleen toi
ajan sen, entisen.
Muiston kauniin mieleen tuo
valssin vanhan sävelvuo.
Muistojen menneitten
valssi soi, hiljaa soi.
Kaikki häipyy unholaan,
muisto saapuu uudestaan.

Säveliin, menneisiin,
ystäviin rakkaisiin,
onnenmaille riemukkaille
valssi vanha meidät vie.
Muistojen armaitten,
sävelten entisten,
hurma säilyy siellä päilyy,
kirkas, kaunis muiston tie.

Mua ei väsytä yhtään :))

Kuka on tuo peilistä katsova väsynyt nainen...luomipussit, iho harmahtava ja eloton, hiukset kuivat ja väri haalistunut, kaksoisleuka ym ym. No se olen minä, joka on taas istunut liikaa lukemassa, katselemassa leffoja, neulomassa ja tietysti surffailemassa silmät kipeänä tihrustaen nettimaailmassa, katsonut Mansikkapaikan ja ihaillut, kuinka Virve Rosti VOI näyttää noin hyvännäköiseltä ja trimmatulta varreltaan. Eiiiiiii mä en kestä tätä! Parasta painua peiton alle ja uskoa, että huomenna kaikki on paremmin. Pikku shoppailureissu auttaa aina mut hassua vaan kuinka monesti joku tavara näyttää kaupassa tai kirpparilla aivan ihanalta ja kotiinkannettuna sitä kysyy: mitä mä tollakin teen ja mihinkä se sopii!! Näitä 'ihanuuksia' on jo mökki pullollaan tai kaapit ainakin. Viimeksi ostin jonkun ihme vedellä täytetyn suppilon, jossa oli kuusi eriväristä nestettä sisältäviä kuin avaimenperiä ja niihin merkitty lämpötila. Sit kotona sitä käänneltiin ja joo varmaan se nousee ylimmäksi, paljonko on lämpötila sisällä, mutta ei ne mihkään nousseet vaan jököttivät samoilla paikoillaan. Pitäisi olla kuva siitä mutta on etäkodissa. Ja joku hyödytön salaattikastikepullo, jota en koskaan käytä. Ok, mä meen nyt poiiiiiis !! Kukaan tästä ota selvää enää, en itsekään.

Talvi voi tulla

Ensin ajattelin etten kehtaa panna tänne näytteille neulomuksiani mutta onpahan välillä kuvana jotain muutakin kuin luurankoja. Juu, kaikki on samalla tyylillä kudottuja, äidiltä opitulla mallilla. Viime keväänä kudoin tuon reunimmaisen sukkaparin (jotain mahottoman ohutta lankaa), kun olin saanut juuri vasemman käteni pois kipsistä. Liukkaalla kaaduin ja värttinäluu napsahti poikki. Olihan sekin kitumisen aikaa viisi viikkoa pidin kipsiä ja sen jälkeen käsi oli jäykkä, voimaton, lihakset ja jänteet surkastuneet tietty. Ei se ole vieläkään kunnossa, rustoa kasvanut ja kai pitäisi operoida. No sinnikkäästi värkäten sain sukkaparin valmiiksi, vaikka menihän siinä aikaa.

Muuta en sit osaakaan juuri neuloa kuin lapasia ja kaulaliinoja. En uskalla edes ajatella enää aloittaa jotain vaikeampaa, neuleohjeita en osaa lukea, niissä palaa mun viimeisetkin hermoriekaleet, joten jääköön. Neulemyssynkin tilasin viime talvena netistä jostakin mikko.fi -sivustolta. Mulla kun on ihme pääkopan malli, johon ei sitten joka myssymalli sovikaan.

Täällä voi katsella noita käsityötaitureiden luomuksia mutta jääköön katseluksi. Ommella osaan suoraa saumaa varsin näppärästi :) ja tehdä pikku korjaukset kuten lahkeen lyhennykset tai helpot kavennukset. Miten sitä on voinut joskus nuoruudessa ommella peräti puseroita ja vanhalla Singerillä. Onko se niin, että taito ruostuu, kun sitä ei harjoita jatkuvasti? Ei tarvita kuin että ompelukone (on se peräti Husqvarna) alkaa kenkkuilemaan niin jopa jää homma kesken. Näkyy siinä olevan jotain koruompeleitakin mutta enpä ole tarvinnut muuhun kun mallitilkkuun. No sain tässä pari sohvatyynypäällistä ihan nätisti onnistumaan kirpparikankaasta ja mallikin oli semmonen, johon tuli ulkoreunus eli varsin vaativa meikäläiselle :).

Talven tulosta ei ole tietoakaan tänne Savoon mutta muuten niin rapsakan mukavat ulkoilukelit. Hyvää yötä!

Kuolemasta vielä...

Kuoleman puutarha, Hugo Simberg

Hugo Simbergin taulussa "Kuoleman puutarha" näen kuolleita ihmisiä, kukkia, kasveja. Kuolleilla ihmisillä on päällään ruskeat vaatteet. Yhdessä kukkaruukussa on sydän. Kuolleet ihmiset kastelevat kukkia ja poimivat niitä. Kukkia ovat erivärisiä. Kukkia on noin 42 kappaletta. Seinällä on koukku, josta riippuu pyyheliina.
Kuolleet ihmiset ovat täällä työssä ja he pitävät työstään. He ehkä ovat työssä täällä, jotta saisivat happea, ja sydän, joka on yhdessä kukkapurkissa, on ehkä sitä varten että heistä tulisi ihmisiä.
  Andreas Kajlinger 6. luokka
Taulu kertoo että kuoleman ei tarvitse olla kauhea ja jotain huonoa ja tyhmää. Se kertoo että kuolema vaan tekee omaa työtään eikä siksi että se  on hauskaa. Jonkunhan  on pakko myös tehdä sekin työ. Ja silloin kun ne saa ottaa pikku tauon  ja silloin ne menevät omaan puutarhaansa. Kun kaikki ei ole  kuollutta kun ne hoitaa eläviä kukkia. Kuoleman apulaiset ovat luurankoja  millä on mustat isot vaatteet. Minun ajatukset:
Minä luulen että ne kukat ovat kuolleitten ihmisten henget ja että sitten kun panee ne kukat maahan taas, niin alkaa taas seuraava elämä. Mää tykkään tästä taulusta kun se näyttää että kuolemaa ei tarvitse pelätä.
Lina Hedman

http://www.modersmal.net/finska

**********************************************
Nuorten ihania tulkintoja Kuoleman puutarhasta. Tästä pääsen omaan pohdiskeluun kuolemasta ja miksi se meille on edelleen pelkoa aiheuttava, luonnoton aihepiiri, se suljetaan ulkopuolelle keskustelujen tai siitä puhutaan hartaasti ja kuiskutellen tai voivotellen, se halutaan eristään ihan omaan kategoriaan, vaikka se on elämänkierron erottamaton osa ja aina läsnä. Siitä tuli kuolemanvakava ja intiimi asia. Entisaikaan kuolemaan suhtautuminen oli luonnollista..."nostimme sen tähän pöydälle, kun se oli kaatunut juuri tuohon viereen" kuten Mikkolan isäntä teki Kustaalle.

"Tottumuksesta käymme haudoilla toimittamassa pikarituaalimme ja kiiruhdamme takaisin turvalliseen arkeen. Meille ei edes käy mielessä, että vainaja olisi kenties halunnut vähän rupatella ja vitsailla, sillä sellainen ei sovi kuoleman konseptiimme. Me individualistit kunnioitamme toistemme yksityisyyttä niin ahkerasti, että hylkäämme heidät hautumaan yksinäisyyteensä. Kuolleet jätämme kylmään maahan nauttimaan ikuisesta hiljaisuudesta ja elävät - vanhat, köyhät, heikot ja oudot - suljemme pois näkyvistämme." Noin kirjoittaa Alexandra Salmela tämän päivän Savon Sanomassa.

Tuo Salmelan kirjoitus innoitti minua, koska en ole koskaan ollut innokas kirkossakävijä. Tai jos menen kirkkoon teen sen mieluummin vaikka muualla kuin Suomessa tai käyn kesäisin istumassa tiekirkoissa. Perinteinen ev.lut. jumalanpalvelus on raskas, jäykkä, synkkämielinen toimitus ja usein saarnatkin ovat aivan muuta kuin tätäpäivää. Niinpä, miksi nykyinen Sonkajärven kirkkoherra Markku Suokonautio saa kirkon täyttymään kuulijoista ja onko jotenkin paheksuttavaa, että hän esitti kirkossa Satumaa-tangon? No ehkäpä siksi, että nykyisen virsikirjan virret (suurin osa) ovat jo puhkikuluneiksi veisattuja, joiden kieliasu on ikivanhaa ja väritöntä.

Hautausmaallakin käyn mieluiten muulloin kuin pyhäinpäivänä. Alkuun en käynyt miehen haudalla yli kahteen vuoteen, koska sain niin pahoja psykofyysisiä oireita ja hauta oli seurakunnan hoidossa.

No tämmöistä tänään. Pimeys on laskeutunut seudun ylle. Lähden katsomaan liikkuuko siellä kummituksia :D.






Musiikkia huomiselle pyhäinpäivälle

Ei, en ole lakannut rakastamasta.
Sydämeni vain on painunut syvemmälle,
sen laulu soi tummemmin,
ja joskus iltaisin, kun hiljaisuuden huivi
kietoo meidät,
se helähtää niin kuin hellät sormet
koskettaisivat, tai kipu.

                       - Matti Paloheimo -

She - Notting Hill

 

She
may be the face I can't forget
a trace of pleasure I regret
may be my treasure or the price I have to pay
she may be the song that Solomon sings
may be the chill that autumn brings
my be a hounded tearful things
within the measure of the day.

She
may be the beauty or the beast
may be the famine or the feast
may turn each day into heave or a hell
she may be the mirror of my dream
a smile reflected in a stream
she may not be what she may seem
inside as shell

she who always seems so happy 'n proud
who's eyes can be so private and so proud
no one's allowed to see them when they cry
she may be the love that can and hope to last
may come to me from shadows of the past
that I remember till day I die

She
may be the reason I survive
the why and where for I'm alive
the one I'll care for through the rough and rainy years
me I'll take her laughter and her tears
and make them all my souvenirs
for where she goes I got to be
the meaning of my life is

she, she, she

Ihana, romanttinen, hassu Notting Hill!
Ei tätä elämää muuten kestäisi ilman
vaaleanpunaisia sävyjä.

Pitkän päivän ilta

Kuvattu lentokoneen ikkunasta, kone nousussa Hanian kentältä

Blogin päivitys ollut tahmeaa. Väsyttää ja mukava käpertyä sohvalle viltin alle tai katsella vaikka otsikossa mainittua elokuvaa. Eilen se oli tipahtanut postilaatikkoon. Taattua brittidraamaa Anthony Hopkins ja Emma Thompson päärooleissa. 


Eilen illalla oli koskettava ykkösdokumentti: Elävä vai kuollut. Missä kulkee elämän ja kuoleman raja? Dokumentissa seurattiin puoli vuotta aivovammakeskuksen potilaiden ja heidän läheistensä elämää. Koomasta herännyt nuorehko miespotilas, joka kykeni ilmaisemaan itseään vain silmänliikkeillä ja lopulta päättämään, että hän haluaa elää koneen varassa. Autokolarissa vakavasti loukkaantunut kolmen lapsen äiti, joka selvisi leikkauksesta ja pääsi kotiin mutta oli edelleen puolitajuttomassa tilassa. Nyky lääketiede pystyy pelastamaan potilaita, jotka ennen olisivat menehtyneet. Missä kulkee elämän ja kuoleman raja? 


En olisi itse jaksanut, jos mieheni olisi jäänyt tuohon tilaan. Hänellä oli vakava kallovamma ja lonkkamurtuma, jotka olivat kuolinsyy. Hänen kuolemaansa en voi koskaan hyväksyä mutta voin suostua siihen. Hyväksyminen on liian iso asia, suostua on sen sijaan pakko, jotta oma elämä voi jatkua. En saa koskaan tietää, ehtikö hän silmänräpäyksen aikana jättää meille hyvästit. Katkeruus on pikku hiljaa väistynyt, kun viisi vuotta on kulunut. On jopa lohdullista katsella hänen kättensä aikaansaannoksia ja että omalla kuolemallaan hän vielä turvasi taloudellisesti minun elämäni. Monia asioita putkahtelee mieleen vuosien saatossa. Oliko sattuma, että samana syksynä, kun hän menehtyi, pysähdyimme pyörälenkillä paikkakuntamme hautausmaan portille ja hän halusi käydä siellä kävelemässä? Viimeiseksi jääneellä kahden viikon yhteisellä Kreetan lomalla hän kuvasi itse videokameralla mutta minun hän ei antanut opetella kuvausta. Vielä merkillisempi oli viimeinen lomailta, kun hän oli hakemassa leivokset iltakahville ja kuvannut silloin itsensä hotellimme hissin peilin kautta..."nyt me näämme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin".

Minulla on kolme sielua: uni, varjo ja aavistus.
Uni valvoo yöllä, kun minä nukun
ja näyttää heijastuksia tulevaisuuuden
peileistä.
Varjo saattaa minut viimeiselle matkalle,
joka on jo alkanut.
Se on veljeni, minun muotoiseni, äänetön,
vieras
ja avaa polun hukkakauraan,
jolla on hallan värit.

Se mittaa aironmitan ja kääntyy,
kohtaamme veräjällä, vaatteeni putoavat pois,
tukkani irtoaa, luuni pehmenevät,
minun pimeyteni lankeaa minun varjooni,
valoa reunat.
Hiljaisuus, ja repeävän silkin ääni.

                   - Eeva-Liisa Manner -