Toukokuu, kesätuulien keinuun, siniperhosten leijuun, kiiruhtaa... Korkeakoskella 12.5.

"Auvo ilon askeleita johtaa, auringosta tumma varjo jäi.
Toivon säde kirkkahimmin hohtaa, tähden lailla yössä kimmeltäin.

Toukokuu, kevätkiurut ne helkkää, elon riemua pelkkää, rinnassaan.
Toukokuu, kesätuulien keinuun, siniperhosten leijuun, kiiruhtaa!"

 

Yllä olevat koski- ja maisemakuvat otettu Maaningan Korkeakoskella 12.05.
       

Maaningan Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtaava koski. Korkeakoskenjoki saa vetensä useista pienistä järvistä ja päättyy jyrkkien kallioseinämien reunustamaan Maaninkajärveen Tuovilanlahdessa. Monissa tietolähteissä Korkeakosken putouskorkeudeksi esitetään erheellisesti 46 metriä. Virheeseen lienee ainakin osaksi syynä se, että kyseinen metrimäärä mainittiin Suomen ensimmäisessä, vuonna 1909 ilmestyneessä Tietosanakirjassa. Pohjois-Savon ympäristökeskus mittasi Korkeakosken korkeuden kesällä 2003 ja sai tulokseksi 36,4 metriä.

Korkeakoski sijaitsee luonnonsuojelualueella, joka rauhoitettiin vuonna 1947. Suojelualueen pinta-ala on nykyisin yhteensä 35 hehtaaria. Alueen omistavat Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (KLYY) ja Maaningan kunta.

Alueen luonto Alueen merkittävimmät suojeluarvot liittyvät luonnontilaisiin kuusimetsiin, tuoreisiin ja kosteisiin lehtoihin sekä pieniin virtavesiin. Jyrkät rinteet muodostavat poikkeukselliset maasto-olosuhteet. Samaan aikaan kun kuuma aurinko porottaa rotkon koillisreunalle, puronnotkossa vallitsee kylmänkostea kellari-ilmasto. Erikoislaatuisen pienilmaston myötä kasvillisuus on monipuolista. Maaperän kosteus vaihtelee suuresti ja rotkon reunamilla esiintyy pioneerilajiston valtaamia maanvyörymiä. Korkeakosken rotkolaakso on Kuopion lehtokeskuksen viimeisin uloke luoteeseen lähellä vedenjakaja-aluetta. Ympäröivä kangasmaasto on karua, mutta rotkon pohjan kosteissa olosuhteissa on rikas lehtokasvillisuus. Siellä tavataan muun muassa myyränporrasta ja hajuheinää, jotka ovat EU:n direktiivilajeja. Korkeakoskelta joki kiemurtelee eteenpäin hiekkaperäiseen maahan syöpyneessä kanjonissa, jonka seinämät ovat jopa 40 metriä korkeita. Rinteet karuuntuvat ylöspäin mustikkatyypin kankaiksi. Joen varret ovat rehevän kasvillisuuden peitossa. Kanjonin kierros on noin kolmen kilometrin pituinen vaelluspolku, joka alkaa Korkeakoskentieltä, 400 metrin päästä koskelta Pielavedentielle (kantatie 77) päin. Polku laskeutuu alas kanjoniin, ja sen puolessa välissä joen varrella on laavu tulentekopaikkoineen. Reitti jatkuu jokilaaksoa myötäillen Tuovilanlahden koululle, josta takaisin Korkeakoskelle on maantietä pitkin 2,3 kilometriä. Historia Kallioperään syntyi miljoonia vuosia sitten murtumalinja, jonka kallioreunat ovat paikoitellen nähtävissä muun muassa putouksen kohdalla. Joki kulutti alajuoksunsa uoman jääkauden jälkeen, viimeisen 5 000 vuoden aikana. Korkeakoskessa oli vesimylly jo 1700-luvulla. Mylly toimi ainakin vuoteen 1886, jolloin sille vielä määrättiin veroa. Muistitiedon mukaan tulva vei paikallisten talojen omistaman myllyn koskesta alas, luultavasti vuonna 1890. Muistona siitä näkyy kosken yläjuoksulla matalan veden aikana yhä kaksi myllynkiveä. (lähde: Wikipedia)

Ja tämä herkku popsittiin retken jälkeen massuun. Puolet kerralla kahteen pekkaan ja kun nälkä oli, niin silloin ei hienostella :). Näitä saa tietenkin Löytynlohelta.

Oikein heleätä helluntaita kaikille! Kiitos taas kommenteistanne. Oikein harmittaa, kun en ehdi niihin vastaamaan, kuten huomaan ahkerien bloggaajien tekevän.

                                        ♥ Beate ♥

Kesälukemista, kukantaimia ja haaste

Kesälukemista tilasin adlibris.comin kautta ja akateemisesta myös muutamia kirjoja mm. Ulla-Lena Lundbergin: Jää, Kristiina Vuori: Näkijän tytär ja Hotakaisen Ihmisen osa ja Södergranin runot: Elämäni, kuolemani ja kohtaloni. Olen huono kirjoittamaan kirja-arvosteluja. Lundbergin kirjasta tykkäsin, saaristolaisuus ja meri kuvastavat sisämaankasvatille mielenkiintoista ja erilaista elämänmuotoa, kieli oli sujuvaa ja papin perheen tarina tempaisi mukaansa. Tarinasta on aistittavissa monia ulottuvuuksia - uskonnollinen vertauskuva, sota, ihmisen kärsimys, hyvyys, empatia ja lopussa kuinka ihminen jaksaa myötäelää vain hetken, parasta oli, että leski lopulta lähti saarelta ja elämä palasi uomiinsa.

Olen usein palannut kirjaan. Minun on niin helppo samaistua Monan kohtaloon, kun mies repäistään rinnalta noin vain, odottamatta. Vieläkin vuosien päästä, on katkera siitä, ettei saanut jättää hyvästejä kuten Mona. Muistaa vain, että kun pihassa kaksi poliisia nousee autosta ja suuntaa kohti ovea, sen hirvittävän tunteen, että nyt hänelle on tapahtunut jotakin tosi pahaa. Molemmat poliisit ovat hiljaa juuri ne muutamat sekunnit, joiden aikana tiedät, että hän on menehtynyt työpaikalleen, kylmälle huoltohallin lattialle. Tiedän senkin, että kuolema tuli silmänräpäyksessä, tuskin hän ennätti sitä itse tajuta tai jättää meille hyvästejä.

Rajalan kirjan luin myös ja sehän oli, kuten hän itse lopussa toteaa "paitsi rakkauskertomus myös tervehtymistarina. Mitä lähdimme havittelemaan, emme lopultakaan löytäneet. Kasvoimme irti lumoavista kuvitelmista."

Meikäläinen ei taida olla hortonomi, kun kukkasten taimet kasvavat yhtenä 'turkkina'. Näitä pitäisi varmaankin koulia erilleen.

Orava teki pesänsä telkän pönttöön ja pienet karvattomat pojat ehtivät olla pesässä vain muutaman päivän, kun telkkäemo oli vallannut pöntön ja muninut sinne munasen. Mutta oravallapa on aina varapesä jossakin ja se oli kiikuttanut poikaset  turvaan.

Piipe Elch Kylätiellä blogista oli haastanut minut vastaamaan 11 kysymykseen. Kiitos Piipe :), tässä vastaukseni.

1. Mikä vuodenaika on mielestäsi kaikkein paras ja miksi?
kevät ja lisääntyvä valoisuus, luonnon herääminen talviunestaan, muuttolintujen paluu. Kevät on kuin uuden elämän alku, aina yhtä sykähdyttävä.

2. Oletko kaikkiruokainen?
Kyllä olen. Suomalainen perusruoka käy minulle ja  harvoin tulee käytyä ravintolassa syömässä.

3. Minkä kirjan luit viimeksi?
Ulla-Lena Lundbergin: Jää

4. Käytkö kesäteattereissa?
Kyllä. Harrastajavoimin tehdään laadukkaita näytöksiä.

5. Mikä elokuva on saanut sinut kyyneliin?
Kotimaisista Tuntematon sotilas ja ulkolaisista Schindlerin lista

6. Hellyttävin lapsuusmuistosi?
Joulun vietot serkun perheen kanssa.

7. Millaisia leikkejä leikit lapsuudessasi?
Piilosilla oloa, hyppynaruhyppelyä, tervapataa, avaimen piilotusta. Kesällä oltiin kaikki päivät ulkona ja keksittiin itse leikkejä, voi niitä aikoja. Eikä talvellakaan ollut tylsää, vaikkei ollut tietsikoita ym. vempaimia. Rakennettiin lumilinnoja ja -ukkoja ja ajeltiin potkurilla.

8. Muistatko ensimmäisen opettajasi nimeltä?
Muistanpa hyvinkin, Helli Kauppinen hän oli. Esiinnyin kevätjuhlassa ja kävin opettajan kotona harjoittelemassa laulua opettajan säestäessä pianolla..jännää oli :). Eräässä runonlausuntakilpailussa voitin toisen palkinnon mutta harmi, etten muista minkä runon esitin.

9. Oletko koskaan käynyt Ahvenanmaalla?
En ole. Pitäisi käydä. Ruuhka-Suomi ja kaupungit ovat jääneet vähemmälle käynnille.

10. Missä maassa haluaisit ehdottomasti käydä?
Venäjällä tai jossakin entisessä neuvostotasavallan maassa (ei Viro, Latvia, Liettua)

11. Suurin unelmasi, mikä on jo toteutunut tai odottaa toteutumistaan?
Niitä suuria unelmia minulla ei enää ole, ne hautasin mieheni kuoltua. Pieniä unelmia sitten sen edestä - lapsenlapsi/et, pienet matkat niin kotimaassa kuin ulkomailla, että on joku ihminen, jonka kanssa viettää tätä loppuelämän aikaa (toteutunut) ja säilyttää kiinnostuksen uuden oppimiseen vielä vanhanakin.

***************************************************

kevät

seuraavassa hetkessä lumeen aukeaa musta aukko
seuraavassa hetkessä musta muuttuu vihreäksi
seuraavassa hetkessä ja seuraavassa hetkessä

utu jonka hälvetessä paljastuu kohmeinen maa
   mieli tyhjä, ei kaipaamassa mitään,
ei ottamassa vastaan
   ei onneton, ei onnellinen;
todennut: utu joka sitten hälvenee,
kaikki paikallaan

Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä
mennyt ja tuleva, tuulen suhina
auringonnousu, rastas kuusen latvassa,
hämähäkki ilmapurjehduksella
ja ryteikössä hirven rytinä.
   Mitään ei puutu,
ja kuinka ei mitään puutukaan;
harakka räkättää julkeasti
   jonakin aamuna saan siitä selvän.

vaadin että kevät alkaa alusta,
silmut, hiirenkorvat,
   valkovuokot, mustarastaat ja mullanhaju:
en ehtinyt mukaan

                              - Kai Nieminen: Fuuga 1992 -

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja ensi viikolla kevät viimeinkin herää, kun se sai taivaalta kaipaamansa veden :)).

                                      ♥ Beate ♥

Pihassa käpsehtiessä, keskeneräisiä juttuja, koirulikin ihmetteli touhuja!

Tässäpä se meijän keskeneräinen kesäkeittiö ja näin ulkoapäinhän se näyttää valmiilta, mutta

kun sisään astuu niin kaikki on jäänyt kesken - paistinpannukin nököttää hellan tasolla kuin odottamassa, että joku tulee kohta ruokaa laittamaan. On käyty mehuja keittämässä, kun on MehuMaija jätetty tiskipöydälle.

Aurinko on polttanut räsymatot värittömiksi ja takaosan lattia on lautoja vailla. Sohvavanhukset odottelevat istujia mutta ketään ei näy! Autiuttaan seinät kumajaa, ikkunoista kevät sirkuttaa sisään, lämmittääkin jo. Tuttu astuja on poissa,

joka piirsi ja suunnitteli kaiken - silloin oli ääntä ja hyörinää, sirkkeli lauloi ja ruuvit pyörähtelivät iloissaan panelien sisään. Kahvipannu porisi liedellä ja letut paistuivat kaasupolttimella.

 Otinpa kuvan muistoksi vanhoista ruoka- ja leivontaohjeista. Kaikkea sitä kaappien kätköihin säilöö. En ihan kaikkea raaskinut pois heittää mutta nämä lähtevät.

 

Ihana arvontavoitto Annelta Elämänimietteet blogista. Keittiöpyyhe, servettejä, rannekoruja ja tuo alimmainen on kiva kassi vintagekuvilla.

 

Uudet ikkunat tulivat jo pihaan. Kätevästi sujui lastin purku ja ehjiä olivat.

Naapurin koiruli kävi ihmettelemässä ihmisten touhuja. Olikohan rotu belgian paimenkoira - sanokaa, jos olen väärässä (muisti jo heittää).
Ja kiitokset taas jokaikiselle kommenteista muikkupostaukseen. ♥♥☺☺
Täällä sataa räntää, äsken solttupoika kävi keräämässä sotainvalideille rahaa. Ei ollut kukkarossa kuin 5 euroa antaa mutta edes jotakin ja senkin kolikoista sain kasaan.

                                              Beate

Muikunnuottausta Nilakalla pääsiäisenä

Kuvat puhukoot puolestaan, koska talvisesta nuotanvedosta ymmärrän vain, että nuotta on ISO verkko, jossa on pussukka ja verkkoa vedetään hitaasti koneellisesti (moottorikelu) jään alla. Verkko on pituudeltaan ehkä noin 200 m (onko pidempiäkin?)  Tällä kertaa saalis oli hieman yli 100 kg ja siitäpä riitti herkkua moneen ruokapöytään. Meille tuli noin 4 kg ja mies perkasi kaloja lähes pari tuntia ulkona. Sattuneesta syystä en päässyt itse mukaan, kun piti kakkua jäädä leipomaan, joten annoin K:lle kameran mukaan, että räpsii kuvia. Minua olisi niin kiinnostanut olla katsomassa, kun sää oli noin loistava.

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommentoijille ja kiitos tunnustuksista Emilielle ja Marja-Leenalle . Vastailen seuraavassa postauksessa.

Hyvää Pääsiäistä Sinulle!

 Pääsiäismuna on koristeltu muna, joita annetaan lahjaksi pääsiäisenä. Perinteisesti on koristeltu kananmunia mutta nykyisin suklaiset munat ovat yleistyneet, ja pahvisia karamelleilla täytettyjä munia on myös nähty. Suklaamunien sisään on usein piilotettu pieni yllätys. Koristeltuja kananmunia on käytetty elämän tunnuskuvana.
Koristellut munat, niistä kuoriutuvat untuvikot ja puput ovat perinteisiä uuden elämän ja hedelmällisyyden tunnuksia. Esimerkiksi kalevalainen maailmansyntyruno kertoo munasta, joka särkyy pudotessaan veteen. Joidenkin mukaan muinaisten germaanien kevätjuhlassa uhrattiin munia ja jäniksiä. Munia tuova tai kätkevä pupu on suosittu satuhahmo.
Juutalaiseen pääsiäiseen kuuluvat kovaksikeitetyt munat uuden elämän symbolina, ja heidän arvellaan omaksuneen perinteen kenties muinaisten roomalaisten kevätjuhlista.

Kristillisen pääsiäismunan historia
Kananmuna soveltui hyvin kristillisen ylösnousemususkon symboliksi. Se on päältäpäin eloton ja kylmä, mutta kätkee elämän sisäänsä. Kananmuna sopi myös Jeesuksen kalliohaudan symboliksi.
Ensimmäiset kirjalliset merkinnät maalattujen pääsiäismunien antamisesta on 900-luvulta. Lähteen mukaan Tessalonikin luostarin igumeni antoi munkeille pääsiäisyönä maalatut pääsiäismunat.
Pääsiäismunan suosioon on vaikuttanut myös käytännöllisiä syitä. Pääsiäismunien suosiota katolisissa maissa on lisännyt eläinkunnan tuotteista kieltäytyminen pääsiäistä edeltävän paaston aikana, minkä vuoksi munia jäi yli. Munat tuli käyttää pääsiäisenä, ennen kuin ne pilaantuivat.^[

Maria Magdaleenan legenda
Kristillisestä pääsiäismunaperinteestä kerrotaan Maria Magdaleenan legendaa. Legendan mukaan Maria Magdaleena matkusti keisari Tiberiuksen luo kertomaan ylösnousseesta Kristuksesta. Tiberius vastasi hänelle, että ylösnousemus on yhtä mahdollinen kuin pöydällä olleen kananmunan muuttuminen punaiseksi. Samassa muna muuttui punaiseksi ja siitä tuli ensimmäinen pääsiäismuna.
(lähde: Wikipedia)

http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/rukous_ja_jumalanpalvelus/kristus_nousi_kuolleista_paasiaistervehdys_eri_kielilla/

Tietokoneeni ruudulla kuva SINUSTA RAKKAANI!
Vielä me kohtaamme siellä jossakin paremmassa maassa.



Kuva otettu 8.3.2013: äiti ja minä. Äiti ei ehtinyt edes silmälaseja laittaa eikä 'tälläytyä' kuvattavaksi. Niin hauraaksi ja pieneksi äiti olet jo tullut - surut vanhentavat meitä. Isän kuolemasta on pian kymmenen vuotta.

 Tämä pöllö lennähti meille Pariisin kautta. Kiitokset Pepille :)

 

Ja tämä tipunen Sisustusta sydämellä blogiarvonnan palkintona. Kiitokset ja terveisiä tekijälle Maarit Bogdanoffille. Pitää etsiä tipulle parempi paikka.

Ens’ kevättären viestin
toi tänne tyttö pikkuinen,
tuo sinisilmä sievin
ja sisko vuokkojen.

 

Toi sylin kukkakukkuran
ja päivän riemun rikkahan,
nyt hangetkin jo häviää
kun koittaa kevätsää.

 (Vanha lastenlaulu säv. ja sanat: Thuneberg Lilli)
 

 

 

- Beate -

HAASTE # 23 RU vanhoja valokuvia ym.

Viikon kirjainhaasteessa oli loppukirjaimet -RU. En nyt joutanut kuvia retusoimaan vaan skannasin suoraan vanhasta albumista, jonka vihdoin ja viimein muistin ottaa äidin luota meille. Nämä muistorikkaat kuvat on ehdottomasti saatava siirrettyä koneelle. Tämän kuvan tytöt todella HUUTAVAT ääneen! Kuvaajana oli serkkuni isä, joka käski meidän huutaa, jotta kuvaan saatiin aito tunnelma, hih.
Teryleenihame, villadamaskit ja rusetti päälaella :D

 

 

Ja huutamisen jälkeen meitä niin nauratti - haastevastaus siis nauRU!

 

 

Tähänkin kuvaan pienintä tyttöstä houkuteltiin nauramaan, vielä, vielä. Oi mitä nostalgiaa kuvissa onkaan! Muistan tuon kuvioidun tyynyn ja pinnasängyn yläpuolella kehyksissä olevan kuvan uinuvasta tytöstä. Kuva oli jonkin vanhan lehden kannessa, lehden nimi on unohtunut.

Samaan postaukseen kuvat tintistä, joka päästi kuvaamaan näin lähelle. Lintu oli ilmiselvästi sairas, koska se ei enää paennut. Seuraavana päivänä se löytyi kuolleena ruokintapaikalta.

Maa hengittää raskaasti
lumipainon alla.
Tunnetko,
kuinka kylmä tuuli varovasti lämpöä
syleilee
saa puiden jäiset oksat helisemään,
lepytellen anteeksi pyytää
häirintäänsä.
Keväinen lämpö
kujeillen kylmälle nauraa.
Riemusta hersyen
maan elämälle lämmittää.

*********

Beate

Kiitos kaikille edellisten postausten kommentoijille ♥

Lämpöaaltoa odotellessa, shoppailua ja sisähommia

Kevät ei ole tällä korkeudella edennyt, viikolla ollut reiluja yöpakkasia ja luntakin on välillä tupruttanut. Aurinko on kyllä paistanut päivisin mutta kylmä viima puhaltanut - tulisi jo lämmin tuuli etelästä. Alkuviikosta myllersin kaappeja ja sieltä löytyi joskus ostettu uusi keittiönverhokappasetti. Siis en ymmärrä miten joskus olen ostanut verhoksi paksua puuvillakangasta ja siinä oli ihme hapsuja reunassa, jotka leikkasin pois ja syntymässä on neljä keittiöpyyhettä.  Kangaspalojahan kaapistani löytyy, kasassa on jo pari pikku tyynyliinaa ommeltuna.

Tiistaina käväisin kirpparilla ja voi olla, että nämä päätyvät 'turhien tavaroiden varastoon' tai vien ne yhdelle toiselle kirpparille. Muutaman euron hankintoja.




Lisää sarjassamme hölmöt kirppariostot. Yleensä näitä lähtee mukaan siinä vaiheessa, kun alkaa olla totaalisen kyllästynyt kiertelyyn, hiostuttaa ja huomaa, ettei oikein mitään kunnollista ole tarjolla ja parasta olisi kävellä kassan kautta ulos. Tuolle pullokynttilähökötykselle on naurettu eniten samoin kuin maljakolle vasemmassa laidassa. Kellertävän pohjan näimme siirappina, joka oli jähmettynyt maljakkoon ja kaikkea en kehtaa julkaista :)). Ja peltipurkkeja - etteikö niitä jo ole kaapeissa tarpeeksi!

Onko kukaan sattunut ostamaan kaneliässiä, jotka ovatkin puoliässiä tai vielä pienemmiksi paloiksi särkyneitä? Pussista sai etsimällä etsiä ehjiä, että eipä kannata ostaa, jos haluaa vieraille tarjota.

Ja tässä kuvassa esittelen meidän suloista sekamelskaa kirjoitus-tietsikkapöydällä. Pöytää on ihan turha yrittää siivota tai jos sen siivoaa eli nostelee tavarat kaappeihin (niitä on tässä huoneessa kun äskettäin ostimme mm. seinäkaapit) niin parin päivän päästä se on samanlainen. Verenpainemittari on minun kotipaineiden mittaukseen - katsokaas, kun minulla on lääkärisetä/-tätikammo. Vaikka kuinka istutaan ja rupatellaan niitänäitä, niin annas olla, kun hän alkaa työntää mansettia käsivarteen, niin paineet näyttää ihan muuta kuin kotona.

Torstai olikin IKEA -päivä ja sieltä löysin uunin nurkalle teko-orkidean ja maljakon. Näyttävät ainakin vielä aika kivoilta. Lähtihän sieltä mukaan kaikkea muutakin mm. lautasia, muovikippoja, ruokailuvälinesetti, pari tyynyä, patalappuja, kakkuvuokia, pyyhkeitä. Kotona katsoin valmistusmaita - Portugali, Latvia, Intia, Korea, Vietnam - halpatyövoimalla rikastuu!

 

Kuunnellaan tätä ja toivotaan, että Neiti Kevät tanssii pian täällä helmat hulmuten :)).

                                          - Beate -