Rotkovaellusta, muikkarit ja kukkasia

Helleviikko on takana ja saatiin täällä Pohjois-Savossa viimein kunnolla vettä, kun eilisen päivän sataa roppuuttelj' ja ilma viileni mukavasti. Välillä oli jo niin tukalaa, että yöksi laitoin tuulettimen pyörimään.

Sain idiksen tälle päiväretkelle Lepolandian majakan  Pasilta. Alla olevat kuusi kuvaa on otettu 22.06. Orinoron rotkossa Leppävirralla. Lyhimmän reitin mukaan menimme rotkolle eli Hanhiahontietä 2,3 km parkkipaikalle ja siitä edestakaisen matkan pituudeksi tuli noin 4 km. Ei otettu omia eväitä mukaan vaan lounastettiin Unnukassa ja sitten vaeltamaan massut täynnä, heh, ei viisasta.

  

 

 

Tässä ollaankin jo Pielaveden muikkufestareilla 29.06. ja Pielavesi-teatterin kuoro lauleli ja kutsui porukkaa katsomaan tämän kesän näytöstä Viulunsoittaja katolla. Tässä Pielaveden teatterin sivut, jossa näytäntöjen ajat.

 

Pappa ja ISO moottoripyörä

Lapsille ja lapsenmielisille poniratsastusta

Vesitasolennätystä oli koko päivän. Hinta 65 e/hlö/15 min. Kovasta hinnasta huolimatta porukkaa em. huvi kiinnosti. Näin jälkeenpäin kun katselen kuvia niin pahalta tuntui lukea seuraavan päivän lehdestä Vehmersalmella sattuneesta vesitaso-onnettomuudesta, jossa perheen kolme henkeä menehtyi ja  vain 11-vuotias poika pelastautui koneesta.

Ei näkynyt auton kuskia. Oiskoon ajattanut minua lenkin? :D

Loput kuvat ovat pihan kukkasia ja hellehattu madam-style. Nyt tuli kiirus, kun soiteltiin naapuriin mansikanpoimuun ja ne pitää ehtiä tänä iltana laittaa pakkaseen, kun huomenissa olisi tarkoitus lähteä länsi-rannikon suuntaan ajeleen. Moi moi ja kiitos taas kommenteista ja uudet lukijat toivotan tervetulleiksi varjo-valoon :). See you later alligator...

                                            - Beate -

Juhannusaikaa ja kesän taikaa!!

Kaikille teille toivotan oikein rentouttavaa ja aurinkoista juhannusta!

Kuunnellaan Suvisia suruja laulua Tauno Palon esittämänä. Teksti Larin-Kyöstin runo, sävellys Erkki Melakoski. Juhannus ja tämä laulu luovat kesäyön taian!

 

   


Rupisammakko kosiomatkallaan...♥♥

                                         Beate ♥

Telkkäkin pesi ja vei poikaset kasvamaan

Kop, kop ehtii sanoa muutaman metrin päässä pöntöstä, kamera valmiina ja räps! Sittenpä lintu jo pyrähtää lentoon pään yli. Kuvattu 9.6. klo 9:22

Emo oli lämmittämässä näitä kahdeksaa, noin parin vuorokauden ikäistä palleroa ja seuraavana päivänä ne eivät enää olleet pesässä. Meillä oli riistakamera kuvaamassa mutta valitettavasti lähtö ei tallentunut kameraan. No se ei haittaa mutta toivotaan, että pikkuiset ovat löytäneet turvallisen reitin lähilammelle, ehtineet sinne turvaan metsän saalistajilta.

 Emo vielä tähyilee milloin on turvallinen hetki lähteä

 

Mitähän kokousta lanttuperhoset (Pieris napi) pitänevät kasvimaalla

Ruusu tarjoaa kärpäselle sateensuojan tänään 14.6.

Lupiinien värikirjoa, sade huuhtelee pölyt niidenkin lehdiltä ja kesä jatkuu...

***************************************
"olen aina vähän jäljessä, kaikki tapahtuu juuri ennen kuin ehdin tajuta
ja kun sitten alan tajuta, aika menee siihen, aurinko laskee kesken kaiken
ja kun herään se on jo noussut, olen taas vähän jäljessä, ärsyttävän mutta
ratkaisevan vähän, tuntuu että on kiire, kun pitäisi muistaa mitä juuri
nyt pitäisi tehdä mieleen nouseekin mitä seuraavaksi, eikä siinä auta
muu kuin koettaa keskittyä ja siinä keskittyessä alkaa hyräillä jotakin
mistä ei pääse irti"
                                          - Kai Nieminen: Alan oppia 2010, Tammi -

Niin, torstain vastainen yö oli hallayö. Etäkoti on alavalla paikalla ja lämpötila
laski - 2,8 asteeseen. Seinänvierusperuna oli jo isolla taimella ja se onneksi säästyi. Kukkia kannoimme sisälle ja osan suojasimme harsoilla ym. peitteillä.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja onnittelut Kielolle ja Pihlalle, jotka viettävät tänään nimipäiviään. ♥

 

Beate ♥

Jyrkkäkosken ruukilla 6.6. kuvia ja niittyvillat

Torstaina piipahdimme Jyrkkäkosken ruukilla ja kannattipa käydä. Olimme tulossa pohjoisen suunnalta jo kotiinpäin mutta kun ei ollut mikään kiire ja iltapäivän aurinko lämmitti, niin ei kun auton nokka kohti Jyrkkää. Museovirasto on restauroinut paikan vuonna 1996. Sisällä on nähtävillä järvimalmista valmistettuja esineitä, kahvio ja olutbubi ja majoituspaikkojakin löytyy lähistöltä. Tiloissa on tänä kesänä Liisa Pirilän ja Jaana Kellbergin yhteisnäyttely "Peityn niittyvillojen valoon" 27.5.- 1.9.13. Iisalmen Sanomien sivulta voi tutustua kesänäyttelyyn. Näyttelyn teokset ovat puhuttelevia ja Pirilän työt sykähdyttävän kauniita.
Tässä linkki vielä museoviraston sivulle http://museovirastorestauroi.nba.fi/jyrkkakoskenruukki.htm

kuva ylätasanteelta, jossa masuunin piippu näkyvissä

 

 tämä kuva otettu pleksilasin läpi ylätasanteelta

 
ruukilla pääsi myös itse taiteilemaan :)

ja tässä tulos: meidän 'tassut' ja sudentassu made by K

 

KESÄYÖ
Aaro Hellaakoski

Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi

********************************************************

Ihanaa viikonloppua ja kiitokset kaikille kommenteista ♥

 

                                         Beate

Kukkiva maa!

KUKKIVA MAA

Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajan valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin puhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!
                                            - Katri Vala, Kootut runot 1977 -



Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille. Lämpöä tänään meillä +28 C klo 14.

                                       ♥ Beate ♥

Niin kovin pieniä niin kovin suuria on ne elämämme ilot...

Kolme päivää tätä kiveä pyöritin pitkän matkan metsän laidalta. Se oli liian raskas nostaa, apua en kaivannut vaan halusin koetella voimiani. Lepäsin välillä, pyyhin hikeä, surkastuneet lihakseni ikäänkuin kasvoivat ja vahvistuivat. Olin päättänyt, että pieni poikani saa kaverin tienvarteen. Yksinään se oli ikävissään ja tähyili suruissaan tielle.

Silputtua ruohosipulia pakastimeen

vierellä raparperi työntää jo pulleaa kukkavartta...on kiirus, kesä on niin lyhyt

ja orvokit katselevat pihan touhuja, virnistelevät meille kesästä hullaantuneille, hassuille uurastajille

 ja vihdoinkin, poika on saanut kaverin, jota se odotti kaksi pitkää vuotta. Kuvaaja on saanut täyttymyksen, luomus on valmis!  Kivihahmot halaavat, tutustuvat toisiinsa vähän ujoina mutta

 

toiselta suunnalta kuvattaessa heillä on jo niin rattoisaa tuumailla maailman menoa ikuisina kivinä mutta kuitenkin niin elävinä sen silmissä, joka osaa oikein
katsoa, jolla on aikaa

ja ohikiitävä autoilija hiljentää... :D

 

Puut jotka kannattelivat väsyneitä sielujamme,
puut, jotka nukkuivat suuren taivaan aallon alla,
uneksivat oksillaan valosta, joka heti tuli, vihertyi,
muuttui ohueksi, pehmeäksi kuin lämmin ilma.
Puitten työnä oli olla osoitteena kaikille,
ne lupasivat kysymättä suojan,
jakoivat tuoksun ja huminan, pystyttivät talon,
antoivat kuoriaiselle paikan kovertaa.
Yö yöltä puut nukkuivat vähemmän,
niin oli aika saapunut, puitten sisälle vesi,
se liikkui, kohosi, puheli, solisi,
ja puut kasvoivat, eivät synneistä tienneet,
ottivat vastaan auringon ja salaman iskut,
syttyivät, paloivat uunissa kohisten,
levittivät lämmön joka sai hiiren huokaamaan,
leivän paistumaan hiilillä.
Puut joista käsi veisti linnun ja laivat,
antoi unelle hahmon, ajatuksen joka jäi,
pysyi jokaisen meren pinnalla.
Puut niin kuin hiljaiset haavat havisivat,
pihlaja joka heijastui eteisen peiliin kuin näky,
halava himmeä ja mänty
joka koivun alta kurkotti näkyviin,
kaiiki ne minä tunsin ja tunnen,
tuolla ne ovat, kuvastuvat ikkunaan,
johon sade piirtää,
harovat oksillaan kohti taivasta,
eivät tahtoisi antaa periksi.
                                - Hannu Mäkelä, Puut jotka kannattelivat/Silloin, Otava 1994 -