Kirppismuotia, moottorisahaveistoksia, lypsyvetimien heittoa ym...

Onkin ensimmäenen kerta, kun esittelen vaatteita tässä blogissa, jos nyt en satu ihan viärin muistamaan. Muojin perässä kun en ennee juokse enkä ou koskaan aekaesemminkaan juossu. No pitänöö tunnustoo, jotta tyttöpiänä sitä tulj' tällättyä sillon, kun olj' se poekiin kalastelu kiivaemmillaan. Nämä jakut sattu silimään (silmään) jollain kirpputorilla ja ovat molemmat Marimekon tuotantoo. Mika Piirainen näkkyy lukevan etummaesen jakun lapussa. En yhtään tiijä miltä aikakauvelta ovat. Paljonkohan maksanevat jakut uusina? Minä maksoin niistä nyt yhteensä 6 euroa. Punaisen jakun väri ei ou kulahtannu ja etummaesen jakun valakonen värj' ei ou pinttynnä eikä kellastunna yhtään.

Isäntä tuumaeloo, josko myö tarvittas jättikatiska mutta ostamatta jäe, kun vuatii jo konneellisen noston järvestä ja mihinkä myö semmosia miäriä kalloo (kalaa) tarvitaan.

Tämä lapsetus sattu männä kuussa, kun piipahettiin lähipitäjän markkinoella tai olj' ne ihan pienet messut. Meitähän kaekki lapsellisuuvet kiinnostaa ja kun ei ou vielä kummallakkaan lapsenlapsija, niin pittää leikkiä ite. Elokuussa korjaantuu sekkiin asija, jos kaekki hyvin männöö, ja isännästä tulloo ukki. Arvatkeepa ossuuko pallo purkkikasan keskelle? Oisin suanu ison pehmovunnukan mukkaan. Kaks kertoo sae heittee.

No mutta toesella kilpaelupaekalla isäntä viskasj lypsyvetimijä maetotonkkaan ja eikös mitä - lippishän sieltä pasahti  palakinnoksi. Joku olj heittänny ennätykseksi kuusi osumoo ja jos oes siitä ylj' piässy niin oes arvottu pienoesmehtäkone.
Ilimoesta puhheen ollen maenittakkoon, että hellettä piisas - +26 celsiusta olj varjossa tuona toukokuun sunnuntaena ja nyt kun tätä kirjotan, mittarj näättää + 5 celsiusta ja vettä tulloo ropisemalla.

Erälautasia olj kaupan. Myyjä olj ite tehny ja hetj iski toevosa minnuun, että oltas piästy kaupantekkoon - ovela olj. En nyt lämmenny tällä kertoo, kun arvasin, että kun pihhaan piästään niin isäntä livahtaa mehtään moottorisaha kuppeella ja kokkeiloo ideata ite. Juu, kuivumassa on jo eri kokoista kiekkoo ja osasta on leikelty kuviosahalla syvämmiä. Niistä kehkeytyy tuulkello. Kaikkein vaikeinta näkkyy olovan suaha pysymään kiekot ehjinä, etteivät halkea. Sen jälekeen ne käsitellään elintarvikelakalla tai -vahalla. Ei ukko paljastannu tarkemmin, kun kyselin.

Minusta moottorisahalla veistetyt karhunpoejat ovat niin metkoja. Pihassa jäe harmittammaan etten ostannu. Korkeutta veistoksilla olj'  aenakiin se 200 cm eli 30 senttiä jäen lyhyemmäksi. Hintoo olj' 280 euroa. Ei missään tappaaksessa kova hinta, kun aatteloo työmiäree ja pittäähän puullekin laskea hintoo. Kyllä paljon tyhjänpäeväsemmillä merkkituotteilla tai mukamas Suomessa valmistetuilla höynäetettään immeisiä. Tämä karhupoeka vae liekö emo on veistetty Suomen ja Savon kamaralla, että on varmaan kotjmaenen tuote. Suosituin tuote on karhu mutta asijakkaat tilloovat myös koeria, kissoja, hirvijä, pöllöjä ja taeteilijan suap tilattua myös kotjpihhaan, jos pihassa on tarpeeks iso kanto.

Kuva-arvoitus:  Missäköhän pitäjässä myö ollaan liikuttu?


Ostin pari halpaa itsekoottavaa tuolia (40 e/kpl). Paketista puuttui kokonaan kokoamisruuvit ym ja toisen tuolin istuinosa oli reunasta lohjennut. Onneksi laittoivat postin kautta puuttuvat osat ja ehjän istuimen, kun otin kipakan puhelun myymälään. Ei nyt tuohon hintaan voi enempää kai nykyisin vaatiakaan. Tuolit ovat ihmeen tanakoita istua. Olen ijätajat harmitellut, että lapsuudenkodin jäämistöstä meni roskiin tai minne lie mm. 70-luvun kauniita keltaisia pinnatuoleja, jotka olivat kokopuuta. Ne olisi voinut maalata.

En mäne vastuuseen tekstin ja murteen oikeinkirjoituksesta. Välillä piti korjata sanamuoto yleiskielelle, kun en itekään tajunnu, mittee olin kirjottannu.

Ootellaan, kun tuo pohjoisrintama sivuuttaa Suomen, niin pääsemme taas nauttimaan suvisäästä.

Ja kun en osaa lopettaa ilman runoa, niin laitetaanpa tähän minulle vieraammalla murteella kirjoitettu Seija Mustanevan runo. Seija Mustaneva on syntynyt nykyiseen Kalajokeen kuuluvassa Rautiossa 1955 ja muuttanut Kajaaniin 1977. Siellä hän toimi ompelu- ja neulealan ammattiopettajana.
Hän on kirjoittanut keskipohjalaisella murteella runotrilogian 1900-luvusta tyttöjen, äitien ja mummojen näkökulmasta. Trilogian osat ovat Läpireikätalo (Myllylahti, -05), Tamburiinin tahisa (Myllylahti, -06) ja Äitin kiintiät silumukat (Myllylahti, -07).

Oonkohan mää aivan pöhölö

Oonkohan mää aivan pöhölö
sielä koulusa.
Laskeminen on kyllä heleppua,
mutta lukia mää en vielä ossaa.
Ei ne tunnit varmasti oo niin vaikioita
ko välitunnit.
Mitenkähän sielä pelleisä pärijää,
ko mää oon niin hias ja kömpelö.
Kymmenen vuojen päästä,
oon saanu koulun käytyä.
Hankin sitte jonku ammatin
ja muutan mehtän taka,
jollekki mäkiselle seuvulle
ja rupian tekehen jotaki mieluista työtä.
Ostan ossuuskaupasta hyvvää ruokaa
ja sen värisiä vaatteita.
ko ihte haluan.

Sielä ei haittaa,
vaikka onki pöhölö,
ko ei näy niin heleposti naapuriin
ko täälä tasasella.
Ei sitte tartte hävetä ihtiään koko ajan.

Puutarhalla kukkien keskellä sekä kiva ja tarpeellinen arvontavoitto

Paikallinen puutarhayrittäjä on laittanut portin molemmin puolin jättiruukut täynnä kesäkukkasia - houkutteleva näky ja tiellä ajeleva poikkeaa varmasti pihaan. Kävin ostamassa vain orvokkeja ja suljin silmäni muulta kukkaloistolta. Olemme kasvattaneet kesäkukat itse siemenistä ja kasteltavaa on jo ihan tarpeeksi. Etäkotiin kunnostimme vanhan navetaneduskukkapenkin ja teimme yhden uuden. Isäntä haki peräkärrillä turvemultaa tuttavan mailta. Katsotaan nyt mitä penkkeistä nousee; turpeeseen sekoitimme kalkkia ja kanankakkaa.

Minun kivitorni-innostukseni jatkuu. Omakodin pihaan olen aivan omin kätösin pystyttänyt tämän tornin. Jokainen kivi on itse noukittu, pesty ja aseteltu (koetettu ainakin) mahdollisimman kauniisti paikoilleen. Sen verran apua tarvitsin, että poika sitoi verkonsilmät pihdeillä siististi kiinni.

Pihassa on iso ala nurmella. Istutuksia on vähän, pääasiassa puita sekä marja- ja koristepensaita. Harmittaa, kun viime kesänä istuttamani ruusu ei kestänyt talven yli. En muista nyt lajikkeen nimeä mutta mielestäni sen olisi pitänyt menestyä IV-vyöhykkeellä. Kahden kodin pihojen hoitaminen vaatisi rutkasti intoa ja voimia. Olen ajatellut niin, että kesällä on pakko jäädä aikaa muuhunkin kuin puutarhahommiin. Hyötykasveja emme laita muuta kuin salaattia ja kesäkurpitsaa (isäntä onkin juuri istuttamassa taimia ulos).

 Herkän kaunis suovehka kukalla matalikossa

Suovilla (tupasvilla?) kukki runsaana ja on se niin kaunis näky auton ikkunasta, että pakko oli pysäyttää ja kuvata

Sarin Puutarhat blogin kevätarvonnassa voitin tämän SASA- satulasankon. On muuten mainio keksintö ja tulee tosi tarpeeseen tämmöiselle könttyrälle :).
SASA on samalla istuin ja sankko eivätkä jalat puudu kitkiessä tai marjapensasmaalla. Sankon päällä voi istua ja sitä voi käyttää myös kastelukannuna ja vaikka keväällä pilkillä. Valmistaja on kotimainen Plastex Oy.

Ja loppuun runo tietenkin. Lauri Pohjanpää: Juhannuksen aikaan

Aurinko sinistä taivaan vuorta

käy yhä korkeammalle

hymyillen nuoren-viheriälle

ja kauniille maailmalle.

Kiurujen hopeiset tiu ùt jossain

helisee ilmojen alla.

Valkeat pilvet ne joutilaina

harhaa korkealla.

Suvinen tuuli suuta antaa,

makeampi mettä.

Ympäri mustan saunan solmii

tuomet seppelettä.

Vanhat ja harmajat omenapuutkin

näkevät valkoista unta:

yöllä on oksille sammaltuneille

satanut kukkain lunta.

Ilmaa leikkaa pääskyn siipi

ja suviset äänet helkkää.

Runsaudesarvesta taivaan vuotaa

kirkkautta pelkkää.

"Tuo aika toukokuun ja tuoksu tuomipuun..."

Toukokuu on aina hektistä aikaa mutta ihanaa! Ei millään malttaisi olla sisällä, tuskin syömään ennättää muuta kuin kahvia ja voileipiä. Yksi kivitorni on vihdoin valmis ja toinen on tekeillä omaankotiin. Kastelin kivet, joten niiden värit tulivat esiin. Kivet on keräilty Pohjois-Karjalan hiekkakankailta, osa myös kotimaisemista. Verkko on tukevaa galvanoitua rautalankaa, silmäkoko 25 mm korkeus 80 cm ja halkaisija noin 40 cm, jonka voi tietysti itse päättää. Minusta kapeampi on kaunis kuin liian leveä.

Tämä uskomattoman kaunis patsas näkyy kauas tielle ja zoomasin siitä kuvan. Päässäni alkoi soimaan vanha kappale joka kuin kuuluu Suomen suveen ja juhannusaikaan.
"Saariston sirkka muistatko viel'?
Päivän kauniin, kesällä kerran
Nimesi rakkaan kirjoitin siel'
rantaaan, santaan, muistatko viel'?
Kaukomaille vierahille lähdin mä pois
jäi kesä syömmehein muistoineen mulle.
Taaskin tunnen niin kuin seuranain ois
tuo oma tyttöni saariston.
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston.
Saariston Sirkka, voisitko viel'
käydä kanssain
rantaan kuin ennen.
Sinulle hiljaa kuiskasin siel':
"Sirkka-armas, rakastan sua."
Sun nimes rannas' siel',
se onko säilynyt viel'
vai onko aallot sen huuhtoneet pois?
Yksi mulla aatoksissain toivomus on,
taas nähdä tyttöä saariston."                      

 Toukokuussa koittaa viimeinkin lämmin ja kaivattu kevät. Lehtipuihin ilmestyvät vaaleanvihreät hiirenkorvat, jotka aukeavat vähitellen lehdiksi. Muuttolintuja saapuu suurin parvin, ja maanviljelijöille tulee kova kiire toukotöihin. Toukokuun nimen alkuosa touko on ikivanha suomalais-ugrilainen sana, joka merkitsee kevättä. Toukotyöt tarkoittavat siis sananmukaisesti kevättöitä.
Toukokuu on ollut myös Agricolan aikana ilon ja toivon kuukausi:

Maius
Koko luonto nyt virkoopi.
Meri, maa ja taivas ihastuupi.
Iloitkaan siis vanha ja nuori.
Linnut laulavat ja maa on tuore.
Kylve ja älä yrtit säästä.
Älä kädest ja käsivardest verta päästä.

 Luonnon vihertyminen tarjosi iloa silmälle, mutta sillä oli myös suuri käytännön merkitys: kotieläimet, esimerkiksi hevoset, lehmät, lampaat, vuohet ja kanat, pääsivät ulos pihalle tai laitumelle syömään tuoretta ruohoa ja muuta ruokaa, ja sitten riitti taloissa taas ihmisillekin maitoa ja munia. Pitkän talven mittaan varastot pyrkivät aina ehtymään, ja kun ravinto oli niukkaa ja yksipuolista, ihmiset ja eläimet sairastuivat helposti. Kevään tulo merkitsi niissä oloissa aivan konkreettisesti elämän voittoa.  
Kevään merkitys näkyy myös Agricolan ruokaohjeissa:
Tällä kuulla syömän pitää lämmin ruoka ja tuoret voita suurustamat. Ja nauttiman koiruohoo ja feniculum juomasa, kuin Avicenna sanoo. http://www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/agricola/paivanavauksia/toukokuu

 "Tuo aika toukokuun
ja tuoksu tuomipuun!
Oi hehkua sydänten rakastavain,
kuisketta huulien kaihoavain.
Tuo aika nuoruuden,
kai muistat vielä sen?
Sun silmäisi loistetta
onnea mun,
unhoittaa voinko sun!..."

"...Ei kerro valosta vain laulu elämän. Ei vaikka kuolema on sointu pimeän, vaan aina ensisävelestä lähtien. Se muistaa näppäillä soinnun sinisen." (san. Samuli Edelmann)

Purkkikalasäilyke - haukea ja ahventa. Uunissa ehkä noin neljä tuntia ja ruodot pehmenevät. Mausteina sipulia, valkopippuria, sitruunapippuria, tilliä, tomaattipyrettä, suolaa. Lisäsin vielä sekaan wok-vihanneksia.

Oikein ihanaa toukokuun jatkoa lukijoilleni. Ollaan ulkona, nautitaan ja puuhastellaan mitä itsekukin jaksaa. Välillä istahdetaan tuomipuun katveeseen ja kuunnellaan lintujen konserttoa. Lätkäfaneille riittää jännitettävää vielä viikonlopuksi. Olen itsekin seurannut Suomen pelit. Me höppänät harjoittelimme selfien ottamista ja isännälle se olikin totista puuhaa mut minua nauratti :)).
Loppuun Riki Sorsan (26.12.1952 - 10.05.2016) muistolle hänen kappaleensa: Haaveissa vainko oot mun.
 

Viikon takaisia jääkuvia - lopussa parhaat

Blogini laahaa jäljessä ja kuvat ovat viime viikonlopun jääretkiltä. Jään päällä on niin pehmeää kävellä, että matka taittuu huomaamatta ja onhan se helpompaa, kun on tasaista. En ottanut edes sauvoja mukaan ja hyvin pysyi pystyssä. Kaikki kuvat on otettu kännyllä.

Räpylälasku jäiselle kiitotielle

Jään, veden ja pilvien yhteensulautuminen. Aurinko höyrystää jään ja se siirtyy takaisin sinne, mistä on tullutkin. Eikö tunnukin hassulta vilkaista kevätaamuina ikkunasta. Lumipenkan reuna siirtyy ja koko kasa kutistuu kuin silmissä. Mielenkiintoista, piti googlettaa aiheesta lumien sulaminen "Toinen suosittu väärinkäsitys on, että melkoinen osa lumesta katoaa taivalle haihtumalla. Hydrologian toimisto tutki haihtumista lumesta 1970-luvulla Tuusulassa. Kuutena keväänä lumesta katosi haihtumalla keskimäärin 3 % eli aika pieni määrä. Eniten haihtuu aurinkoisella säällä, kun ilman lämpötila on noin -5...+5 ° C. Kun lämpötila nousee enemmän plussalle, ilman vesihöyrypaine kasvaa. Vaikka energiaa on tällöin enemmän saatavissa, ilmaan ei mahdu vesihöyryä ja haihdunta pienenee. Mutta sulanta on sitten sitäkin tehokkaampaa." (ympäristö.fi)

Kalansaalis ei ollut kummoinen mutta kahvit ja G:n leipomat konjakki-tuulihatut maistuivat (vai oliko ne rommi?). Kiitos nuorisolle! Oikeastaan me vanhukset juhlistimme syntymäpäiviäni etukäteen. Hassuja ollaan, eletään kuin pellossa, viimeistä päivää. Sehän nyt tässä iässä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki nautinnot ovat sallittuja :).

Illalla tuli muruselta kuva saaliista. Surkean pieni majavanpoikanen. Miehet lähtivät kolmeen pekkaan Lieksan suunnalle kolmen vuorokauden jahtiin ja silloin naiset jätetään armotta kotiin. Kyllä minä hiukkasen vinguin, kun sattui juuri minun syntymäpäivän aikoihin. On kuulema lahja ostettu matkan varrelta, puspus. Sillä välin kun miehet räpläsivät pyssyjään, karkasin ostoksille kaupunkiin. Alkukeväästä kaupunki näyttää likaiselta ja harmaalta, hiekka lentää autojen pyöristä ja markettien ympäristö kuohuu roskia. Onneksi ei tarvinnut käydä kuin huonekaluliikkeessä ja Jysk:istä hankin uusia peittoja ja tyynyjä ja sen jälkeen nopeasti ruokakauppaan ja kotiin.

Kun on kova nälkä, pöperöt kasataan lautaselle keoksi, ei kovin esteettiseltä näytä mutta hyvää oli ja maistui.

Marketmusaa ämyreistä