Remonttia ja muuta keskeneräistä ym.

 

 Valmiita ja keskeneräisiä sukkia. Tykästyin valepalmikkosukkamalliin ja niitä valmistuikin usea pari. Nyt on meneillään tuo valkoinen pitsi-palmikkomalli.

 

 

Lattialaminaatit ja uudet wc-kalusteet saapuivat pari viikkoa sitten pihaan. Asennus alkaa vasta huhtikuun lopussa. Askaretta siis riittää :). Mielestäni laminaatin valinta onnistui nappiin. Valitsimme KartimaCollectionin mallistosta 8 mm paksuisen vaalean vaahteran. Laitan sitten joskus kuvia, kun lattia on valmis.

Tällä hetkellä yläparven portaat pötköttävät olohuoneen lattialla, koska seinä tapetoidaan ja maalataan. Tuo ikivanha levydekki lähtee myös tästä huushollista. Siellä näkyy olevan vielä vanhoja vhs-leffoja, joita olen viskannut jo suurimman osan roskiin.

 

 Leffat odottavat katselua. Sitten kun se rauhallinen hetki koittaa, niin uppoudun nautiskelemaan näistä ja joitakin katsomattomia on kiintolevytallentimellakin. Tänään tein pihassa pari tuntia lumitöitä ja kävin vielä puhdistamassa tienvarren heittolaatikon edustan. Kerrassaan mainiota hyötyliikuntaa. Meillä on iso ja painava lumikola ja sillä työntelin lumet penkoille. Veltostunut yläkroppa sai bodausta :).

Hyvää viikonloppua lukijoilleni ja piipahtajille. Kiitos sydämistä Minttuli ja seija. Laitan ne seuraavaan postaukseen.
------------
"Olen minä onnellinen;
vaikka varjoa rakastan,
hämärää puheille kutsun,
en minä päiviä pakene,
en niitä uniksi loihdi.

Onnea jokainen päivä
vaikka tuskaa puolillansa;
onnea kaikki eletty
vaikka se polttaisi tulena."
-------------             Laulu tummana tulevi 1976 - Matti Rossi -                

Kuvapostaustunnustus - vanhoja kuvia ja muistoja

Kahdesta kivasta blogista on tämä haaste annettu - Kosotäti Pagisen mitä pagisen ja Kiki's home blogeista. Kiitokset molemmille! En tiennytkään, että poika oli skannannut mm. näitäkin vanhoja kuvia. Kun kolmella koneella työskentelen (=harrastan) niin kuvakansioita löytyy mitä merkillisimmistä paikoista.

 1. Kuvassa on meidän ensimmäinen kissa Mirre ehkä v. 95 talvella pojan tekemässä lumionkalossa

 

 

 2. Tässä kisuli on päässyt pojan sänkyyn hoidettavaksi

 3. Kolmas kuva on näppästy salaa St Paul's Cathedralissa Monacossa.

4. Monacon Casino. Opas sai pitkään suostutella tuikeaa ovivahtia, että ryhmämme pääsi sisälle. Ilmeisesti emme olleet tarpeeksi äveriään näköisiä sadetakeissa ja reput selässä. Jokunen pelikolikko kuitenkin jäi matkamuistoksi. Isossa aulassa oli vain peliautomaatteja. Ne varsinaiset rikkaat pelasivat pokeripöytien ääressä ja sinnehän meillä ei ollut asiaa.

5. Isä ja poika mökkirannassa

 

6. Kellarin rakennuksella  

 

 

7. Ja pitäähän äidinkin päästä lapsen kanssa kuvaan. Ensimmäisen pienen rivitaloasunnon kuistilla päivää paistatellaan

 

8. Ukki meidän pihassa lettuja paistamassa 80-luvun lopulla. Letunpaistotynnyri olikin verraton kyhäelmä siihen aikaan mutta mikäs, kun on lettumestari asialla!
Koivut taustalla ovat vielä ruipeloita.

 

 Kuvat tulivat tänne sikinsokin ja ei nyt irronnut enempää tekstiä. Ovatpahan täällä muistona, niin löytyvät myös läppäriltä ja yläkerran koneelta, kun sen joskus saan käyttööni.

Mukavia haasteita, joten vastailenpa kuvien kera

Ensimmäinen haaste tulee Riikan blogista Onni on matka - ei määränpää. Eikö olekin kaunis nimi blogille?  Riikka on nuori kahden lapsen äiti, pienimmäinen tytöntyllerö 2 kk vanha, vanhempi poika 2,5 v. Perhe asuu Pohjois-Suomessa ja ovat pian muuttamassa uuteen kotiin. Jutteluista hehkuu lämpö ja läheisyys, se onni pienistä elämän asioista, kodista, lapsista, miehestä. Kuvat ovat niin hellyttäviä.

Jahas, tämän haasteen tarkoituksena on tehdä tunnetuksi alle 200 lukijan blogeja. Riikan kysymykset minulle ovat nämä.

1. Mitkä ovat pää/lempivärisi sisustamisessa?

- Omakoti on v. 1981 rakennettu 1-kerroksinne talo, jossa on tehty jo montakin remonttia. Siihen aikaan seinien panelointi oli muotia mutta nyt ne on osin tapetoitu valkoiseksi ja muutamassa kohdassa on puolipaneli. Tänä keväänä laitetaan  olohuoneen, keittiön ja käytävän lattioihin laminaatit (väri vaahtera). Kuvissa ovat edesmenneen mieheni askaroimat kauniit kattokuviot makuuhuoneen ja pojan huoneen laipioon. Siellä kukkivat mm. kielot. Siis sisustuksessa väreinä valkoinen, vaalea puu. En voisi kuvitella laittavani suuria kuviotapetteja seiniin, joita nykyisin taas näkee. Huh, levoton olohan siitä tulee.

 

2. Kerro lempiruokasi
Niitä on monta: karjalanpaisti, hirvikäristys, kaalilaatikko (oikein kunnon siirappinen), riisipuuro. Äsken tv:ssä Sikke Sumari laittoi lammaskaalia ja näytti niin herkulliselta, että pitääkin tehdä, jos jostain vain saan lampaanlihaa.

3. Mitä haluaisit tehdä työksesi?

Ei kukaan näin vanhaa enää palkkaa mihinkään. Mut jos palkkaisi, niin puutarhalle menisin kesäksi kukkia myymään tai jos tuo maanviljelijä ottaisi minut kivenkeruuseen pellolta (mut sekin tehdään nykyisin konepelillä) tai rankasavottaan syksyllä, että viskelisin katkotut klapit liiteriin. Uskaltaiskoon ne antaa mulle moottorisahan, äkkiähän minä oppisin :D. Mihkään tunkkaiseen toimistoon en sitten lähtisi millään!

4. Mikä on mielestäsi paras vuodenaika ja miksi?

Oi, kyl se on kevät! Luonto herää, muuttolinnut palaavat, siinähän itsekin aivan kuin syntyy uudelleen ja karistaa talven tunkkaisuuden harteiltaan. Ja kevääseen täällä maaseudulla kuuluvat kuvan hajut (voiko sanoa tuoksut?:D), tästä se alkaa maanmuokkaus.

 

 

5. Missä kaupassa asioit mieluiten (ei ruokakauppa)?

Verkkokaupoissa, se on niin helppoa ostamista nykyisin. En edes muista missä vaatekaupassa olen viimeksi käynyt, kun vaatteetkin saa kätevästi täältä. Kun en muotikuteissa kulje, niin minulle kelpaavat Anttilan takit. Ai niin, ostinhan minä viime kesänä häävaatteen pienestä vanhan rouvan pitämästä vaatepuodista Iisalmesta (nimi ei nyt tule mieleen). Jos ostan vaatteita muualta kuin netistä niin mieluiten näistä pienistä kaupoista, joissa saa palvelua.

6. Mihin liikeeseen käyttäisit, jos saisit 200€ rahaa? (ruokakauppaa ei taaskaan lasketa)
No vaikka tämän rouvan kauppaan. Hänellä muuten oli ikää päälle 70 v ja kun olen pääosin asioinut Kuopiossa niin tämä liike oli minulle uusi tuttavuus. Rouva oli itse herttaisuus ja sukulaisuus- ym. jutut ehdimme vaihtaa mm. sen, että Veikko Ahvenainen (harmonikkataituri) on hänen lähisukulainen.

7. Lempiblogisi?

En missään nimessä halua nimetä ketään enkä pystykään, koska tykkään niin monista ja luen laidasta laitaan.

8. Luetko kirjoja, millaisia?

Luenhan minä, nykyään enemmän runoja mutta kyllä kaunokirjallisuuttakin. Jouluna luin Lionel Shriverin Poikani Kevin - karmivaa joululukemista. Minä pidin kirjaa psykologisena thrillerinä, johon myyntikikkana oli mahdutettu vähän liikaa kamaa ja loppukin oli jotenkin epäaito.

9. Mihin lakkoon voisit ruveta?

Syömälakkoon nyt vaikka kuukaudeksi pelkällä vedellä ja leivällä :D.

10. Mitä teet kotona silloin ko kukaan ei näe?

Apua, onko tunnustettava? No tunnustan sieltä siistimmästä päästä - höpisen itsekseni ja kiroan tyyliin "p....li, kuka pe...na tuonkin on jättänyt tuohon, että siihen kompastuu".

11. Mitä jääkaapin ovessasi on?
Kuvassa näkyvät magneetit.

 

 

Kiitos Riikka kysymyksistä. Pitää miettiä omia kysymyksiä ja kenelle ne jaan.  Minulla on vielä kosotädin haastekin vastaamatta mutta nyt on lähdettävä saunaan.

Me teimme sen, silmät kimmeltäen, nuo kuvat kahden sydämen...

Kuunnellaan tässä välissä iki-ihanaa valssia Tallinnan illat Ritva Oksasen esittämänä.

Miehet nuo seksikkäät, kun kylätiellä nään, niin heitä mielellään katsoo. Kuva otettu J & J ihanissa kesähäissä. Keskellä oma muruseni kerrankin uusi puku päällä ja yhdessä valitsema 'kraku'.

Käy minun vierelleni istumaan
ja kuule laulu aaltojen.
Lyö meri kallioihin kuohujaan,
me oomme pisaroita sen.
Muu häviää, mutta jäljelle jää
vain sateenkaaremme tää.
Me teimme sen, silmät kimmeltäen,
tuon sillan kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.

Syysiltaan sulaudumme tummuvaan,
me oomme varjoja sen vain.
On täällä ikuisina paikoillaan
nää rantakivet rinnakkain,
ja niihin jää nimikirjaimet nää,
kun kaikki muu häviää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
nuo kuvat kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.
                                       (Katri-Helena: Me teimme sen)

Pixdaus

ELÄMÄNLANGAT

Kauan sitten jo kosketin elämänlankaan
Kudon sinulle kauneimman kankaan
Yötä päivää se on sormissa soinut
Olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin olen voinut

Olen mitannut verta ja tuntenut tuulen
Paljon kokenut niin minä luulen
Siitä langat kankaaseen palmikoinut
Olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin olen voinut

Olen kutonut kuuta ja kirjaillut tähdet
Taivas jää kesken, jos sinä lähdet
Oon kulkenut teitä ja murtanut aidat
Kankaassa hehkuvat muistojen raidat

Valvonut öitä ja viiniä juonut
Kankaaseen nämä silmäni luonut
Kirjavat langat, riemukas taakka
Kanssasi voin päästä aurinkoon saakka
                                                      (san. Kerkko Koskinen, sävel. Jukka Itkonen, esittäjä: Katri Helena)

Elämänlangat youtubessa kuunneltavissa
                                             
Kiitokset kaikille uuden vuoden toivotuksista edellisessä postauksessani. Kiitän tunnustuksen antajia Kosotätiä ja Kikiä, vastailen pian. Toivotan teille kaikille oikein onnekasta uutta vuotta 2013. Leikittelin Photoscape kuvankäsittelyohjelmalla ja opetteluksihan se meni. Mutta jotakin kuitenkin taas uutta ja ainakin aikaa vievää näpertelyä. Huh, monta tuntia meni :).

                                        - Beate -

Vuoden viimeisenä päivänä...

 

Blogissani ennen julkaisemattomia vuoden 2012 kuvia.  Alla oleva Helena Anhavan runo kuvaa tämänhetkisiä tuntojani. Uudelta vuodelta toivon ensisijassa terveyttä niin itselleni kuin läheisilleni. Suuremmat elämänmuutokset siirtäisin vielä eteenpäin, antaisin ajan kypsytellä niitä rauhassa. Elämä on tässä ja nyt ja siitä yritän olla onnellinen. Että minulla on ihmisarvoni ja että sitä ei kukaan polje maahan.  Ketään ei tarvitse ryhtyä pelastamaan tämän omalta tuskalta. Täytyy ymmärtää, että kipu, joka toisessa ilmenee kumpuaa hänestä itsestään. ” Vaatii viisautta tietää mihin itse loppuu, ja mistä toinen alkaa. Rohkea uskaltaa kolhiintua koskessa ja ryvettyä elämässä. Pelokas katselee arvostellen niitä, jotka koskessa menevät, huutelee kritiikkiä ja antaa ohjeita.” (Tommy Hellsten).

Moni ei kestä tulla autetuksi,
kun on jaloilleen päässyt on saatava purra,
edessä tai takana, miten vain.
Kai se on oidipaalinen välttämättömyys,
mutta kun se osuu kohdalle se tekee kipeää.

Me olemme sairaskertomuksia kaikki.

On mentävä hyvin pitkään
                                   ja suureen yksinäisyyteen,
on todettava yhä ja yhä:
vasta kun on pettynyt ihmiseen pohjia myöten
voi alkaa pitää ihmisestä.
******************************************************

Säilyttäköön uusi vuosi sen
mitä rakastat
Tuokoon tullessaan sen
mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen
mitä taakkana kannat.

                                           - Beate -

RAUHAISAA JOULUNAIKAA!

Jos näkisin kirkkaan tähden,
sen suuren ja loistavan
ja kuulisin enkelin laulun
kiitosta toistavan.

Jos istuisin niityllä siellä
joukossa paimenten
ja kuulisin keskiyöllä
sanoman taivaisen.

Nyt saisinko viisaiden lailla
seurata tähteä
ja köyhien paimenten kanssa
seimelle lähteä?

Nyt saisinko kumartua
vierelle lapsen sen
ja katsella, hiljaa
kasvoja rakkauden?

                               - Anna-Mari Kaskinen: Jos jäisi yksi sana -

Himmenee aattoilta,
tähtien hopeasilta,
kimaltaa yllä maan.
Hiljenee ihmistalot,
lämpöiset jouluvalot,
syttyvät ikkunaan.
Kaikuvat kirkkojen kellot,
lumiset tiet ja pellot,
ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä,
lapsuuden juhlamiellä,
jouluhun vaeltaa.

Toivotan sinulle rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa Jeesuksen seimellä laulun myötä!

  
            ♥♥♥♥♥♥   - Beate56 -  ♥♥♥♥♥♥

1. ADVENTTISUNNUNTAI - MUISTO ELÄÄ...

Ääni, joku hiljainen
väreili, täytti tilaa,
kosketti seiniä, lasimaalausta,
jonka läpi heijastui talvinen hämärä.
Rukouksen ääni
tavoitteli arasti seinien, pylväiden ja
kaarien pyhiä pintoja, mittoja, lukuja
hengen täyttämää tilaa.
Rukous kosketti ujona
Jumalan silmien pintaa,
liukui sen pintaa myöten ajan yli, ohi ja
ulkopuolelle.

Aurinko koskettaa kullattuja kaiverruksia, kirjaimia,
nimi ja vuosiluvut, näkyvät kivessä, jäävät.
Muisto hautausmaan lehmuksissa, kiviaidassa, poluissa
ja hiljaisilla käytävillä.
Muisto, hän elää muistona,
se on tärkeää,
niille jotka vielä ovat.
Ilo on muistojen elämää,
kirjoituksia, kuvia,
asioita jotka on koettu, yhdessä eletty.
Ilo on elämän eläminen
kuoleman peilin pinnalla, odotus ja saavuttaminen.

Saimme viimeinkin toivotun lumen valaisemaan joulukuun alun pimeyttä. Toivotaan, että se ei häviä ennen kuin kevään myötä. Olen katsellut YLE Areenalta ohi menneitä jaksoja Köyhyys - miksi? 8-osaisesta dokumenttisarjasta. http://areena.yle.fi/tv/1713579

Köyhyys - miksi?: Tervetuloa maailmaan. Vuosittain maailmaan syntyy 130 miljoonaa vauvaa. Heidän elinmahdollisuutensa riippuu vahvasti siitä, mihin ja miten he syntyvät ja keitä heidän vanhempansa ovat.

Kambodzassa tyypillinen vauva syntyy perheeseen, jonka on pärjättävä alle eurolla päivässä ja löydettävä toimeentulonsa kadulta. Raskaana oleva äiti on eronnut miehestään, joka tartutti häneen HIV:n. Äiti haaveilee, että hänen lapsensa pääsisivät kouluun, eivätkä jäisi oppimattomiksi kuten hän itse.

Afrikkalainen äiti tuodaan synnytysasemalle kuolemankielissä. Lapsi on ollut kohdussa kuolleena jo pitkään - äiti menehtyy myös. Sierra Leonessa Hawa on viidettä kertaa raskaana. Hänen maansa tunnetaan timanteistaan ja muista luonnonrikkauksista. Hawa ei silti usko, että hänen lapsillaan on tulevaisuutta kotimaassaan.

Suosittelen katsomaan, jos teiltä on jäänyt jaksoja väliin.  

Rauhallista ja rentouttavaa adventtisunnuntaita kaikille!

10 KUVAA KESÄÄN MARRASKUU

Marraskuun 21. päivänä oli edelleen tämännäköistä pihapiirissä. Kuvat otettu tuona päivänä, vaikka vähän myöhässä tulevat tänne. Tälle viikolle on luvattu edes pikku pakkasta, lumesta en tiedä. Tänään puolen päivän aikaan katselin ikkunasta ja ei houkuttanut lenkille lähtö mutta kun saa itsensä liikkeelle niin huomaa, ettei tämä nyt ole kurjaa keliä nähnytkään. Tekaisin rivakan 6 km kiekan mäkiosuuksineen niin johan alkoi tuntumaan hyvältä. Nyt voikin hyvällä omallatunnolla ottaa sukankutimen käteen, suklaaseen en koske :).

Katajanoksakranssi, jonka tein viikonlopulla

 

KIRJAINHAASTE # 008 TI

Vielä ehdin mukaan tämän viikon haasteeseen. Piti kipaista
aittaan ottamaan kuva vanhasta tuohikontista.

Tunnustus Bikkeltä ja haasteet Leenalta ja Aili-mummolta: Kuusi kuvaa kesästä

Kiitän rempseää Bikkeä Bikken pilttuu blogista tunnustuksista tälle minun 'sekametelisopalle'. Bikken blogi on elämänmyönteisyyttä pursuava, lennokas, innostava, saa hyvälle mielelle aina, kun siellä piipahtaa. Varsinkin nyt, kun pimeys houkuttaa kääriytymään huopaan ja vain olemaan, laiskottelemaan. Tänään kävimme pimeälenkillä pudottamassa valokuvia viime kesäisistä synttäreista neljän naapurin postilaatikkoon. Olihan meillä valolamppu mukana mutta hämärässä vielä näki kävellä. Täällä kun ei ole niitä katuvaloja.

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu,

mutta voi tarkoittaa suosikkia. Liebster-

palkinnon ajatuksena on saada

huomiota blogeille, joilla on

alle 200 seuraajaa.

 

Tunnustuksen säännöt ovat:

 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Bikke, jos et hirveesti pane pahaksesi niin palaan asiaan huomenna siis kenelle jaan tämän. Nyt on nimittäin massu niin täynnä perunoita ja jauhelihasoosia, että keskittyminen häiriintyy. Koetan samaan postaukseen saada mukaan tuon toisen haasteen.

Tässä kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni:

1. Yleensä minulla on hätäisesti sutaistu kauppalippu ruokakaupalle lähtiessä. Kaupassa vilkaisen välillä listaa ja kerään siinä olevat tavarat mutta toinen puoli kassissa on ns. en-ole-ihan-varma-onko-tätä-kotona-kaapissa -ostoksia ja kun pääsen kotia niin kas vain! minulla on taas kolme pakettia kalakastiketta, Mummon muusia, pakastin kuohuu vihannessekoituspusseja ym. wok-vihanneksia.

2. Tykkään ostella miehelle vaatteita, paitoja, alusasuja, sukkia, verkkareita.

3. Minulla on omassakodissa valehtelematta yksi korkea vaatekaappi täynnä  kirppareilta ja netin kautta ostettuja vaatteita ja heräteostoksia, joita en ole koskaan käyttänyt. Suurin osa ryysyistä ovat nyt minulle isoja mutta en vaan osaa luopua niistä. Serkku vie aina käydessä ehkä pari hyllyllistä mutta pian ne hyllyt taas täyttyvät.  Yksi riesa ovat syys/talvipäällystakit, joita olen siirtänyt jo osan aittaan, kun ne eivät enää mahdu sisälle. Siellä on pitkiä villakangastakkeja, yhteen aikaan muodissa olleita kansitakkeja, toppia ym.

4. En uskaltaisi ottaa pientä vauvaa tai edes leikki-ikäistä hoitoon yöksi ellei talossa ole muita vastuunkantajia.

5. Panikoin joka kerta, kun joudun itse tankkaamaan ja vuoroaan odottaa muita. En osaa vieläkään peruuttaa auto kahden viivan väliin suoraan peilien avulla (kortin sain vuonna -82).

6. En voisi kuvitella asuvani kerrostaloasunnossa (yksiö tai kaksio), jossa ei olisi edes parveketta.

7. Minusta on ihanaa heittäytyä, hassutella, rikkoa sovinnaisuuden rajoja, olla välillä turhamainen hörhöilijä. Ujous on karissut iän myötä.

8. Yritän löytää jokaisesta päivästä onnen aiheita.

********************************************

Toinen haaste on Aili-mummolta ja Leenalta: noin kuusi kuvaa menneestä kesästä. Tähän aikaan vuodesta onkin mukava palata kesään. Kesäkuun alussa juhlimme nuoren parin onnea hääjuhlissa. Se oli alkukesän kohokohta. Kahdet 60-vuotissyntympäiväkekkerit vietimme  mutta tänne blogiin en kuvia näistä juhlista laita.

MM-eukonkannonkisoissa maidon separointia näytöstyyliin

Kommentaattorina 'pusuposki' Antero Mertaranta

 

Matkamuistoksi kauniita kiviä Norjasta Reisafjorden vuonon rannalta 



Gildetun näköalapaikka 412 m korkeudessa matkanvarrella Altaan

Ranskalainen pariskunta reissussa polkupyörillä, joissa istuttiin takakenossa.
Teltta ja muut varusteet kulkivat mukana pakattuina pieneen tilaan. Ihastelin heidän järjestelmällistä purkamis- ja pakkaamistouhua. Pyörissä ei ollut minkäänlaista sähköapuvoimaa.