Katson virran kalvohon - kuvia 27.11.

https://play.spotify.com/album/60PBpO4qmYHY6SDoFiZWKg
Leevi Madetoja: Ihmisen henki Op.50 No.2

 Katson virran kalvohon

[Leevi Madetoja. V. A. Koskenniemi, 1885-1962. Runoja, 1906.]

1. Katson virran kalvohon,
Kaikki katoo sieltä,
Aalto soljuu solisten
Uuden aallon tieltä.

 

2. Virta vierii verkalleen
Kauas kohti merta.
Sinne, sinne aaltoset
Katoatte kerta.

 

3. On kuin sielu sulaen
Yhtyis kulkuhunne,
Virran kera vieris pois,
Kysymättä kunne ...

"Hedonismi ja tuotantokeskeisyys näkyvät esimerkiksi siinä, ettei ihmisten elämässä ole enää aikaa millekään ylimääräiselle, ei aktivismille tai poliittiselle liikehdinnälle, ei edes elämänarvojen pohdiskelulle. Ihmisistä on tulossa tulosyksiköitä, joiden pitää ansaita mahdollisimman paljon ostaakseen mahdollisimman paljon." (SS 27.11.13 tutkija Elisa Aaltola)

                                         
                                             - Beate -

Jouluinen ARVONTA ja marraskuun kuvia!

Aloitetaan arvonnalla. Arvontapalkintona on Köykän tilapuodin lahjoittama tonttu (65 cm), Forsmanin pari teepussia, sydämiä ja noista sukista voittaja saa valita mieleisensä yhdet sukat. Kaikki ovat Nalle langasta neulottuja, oikeassa laidassa olevat kuviosukat ovat Nalle Aloeveraa, keskellä Nalle Kukkaketo ja vasemmalla Nalle Taikaa.  Sukat ovat kokoa 39-40. Pakettiin tulee mukaan jotain pientä yllätystä ja jos osanottajia on runsaasti, niin näin joulun alla arvotaan lohdutuspalkinto.

Säännöt ovat seuraavat:

1. Yhden arvan saa kommentoimalla tätä postausta. Lukijaksi ei ole pakko
    liittyä.

2. Toisen arvan saa, jos linkittää yllä olevan kuvan arvonnasta omaan blogiinsa.
    Olen itse löytänyt monta mielenkiintoista blogia arvontalinkitysten kautta.

Arvontaan voi osallistua lauantaihin 07.12.2013 klo 24.00 saakka.

Tervetuloa kaikki mukaan :)!

****************************************************************

Viime yönä täällä satoi lunta sen verran, että oli aamulla valkea. Päivän aikana osa suli jo pois mutta yöllä pakastunee sen verran, että ainakin tien pinnat ovat liukkaat aamusta.

Eilen oli rapsakka pikku pakkanen ja lenkillä räpsin marraskuun kuvia lepoon valmistuvasta luonnosta.

Kun viimeinenkin vapiseva

viluinen lehti

pudonnut lokakuun kämmeneltä

kahisemasta

maisemaa peittämästä

miten hiljaista

valoistunutta

avaraa.

Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja 

ja ennen pitkää marraskuu-kaaso

levittää hohtavan hunnun kaiken yli

Jäätyvät aallot 

hääkelloina heläjää

Maaria Leinonen

 

 

Marraskuun kollaasi

Kysyn, mi on onni - illan hiljaisuutta,
lämmin puristus tassun eikä muuta -
on onni purjehtia poies, jättää rannan muta,
ja meren suuri rauha sielussansa tuta.
Ah, mi on elämämme - se on uni vain,
suuri kumma virta välissä kukkulain.
Polulta eksyn, itseni araks tunnen -
mitä tehdä, kotia löydä kun en?
Elämän moninaisuus painaa niin kuin taakka.
Puristu tassuun, peräsin - odotan siihen saakka.
                                             - Muumilaakson marraskuu: Tove Jansson -


Päivän biisinä Suvi Teräsniska - Täydellinen elämä

                                                        - Beate -
 

ISÄNPÄIVÄNÄ 10.11.2013 KAIKILLE ISILLE!

 

,
Lapsi:
Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa,
eikö onnensa lintua myös kiinni saa, miksi taivas niin kaunis ja siintävä on,
sano ootko sä toisinaan myös onneton?
Kerrohan, missä aurinko nukkua saa,
onko tuutuna sen meri, taivas vai maa,
miksi pääse en lintujen luo lentämään,
miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään?

Isä:
Pienoinen, kerron sen, niin on pyöreä maa,
onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa,
siksi taivas on kaunis ja siintävä niin,
ettei lintusi joutua voi kadoksiin.
Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan,
tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan,
ja jos lentää sä voisit, ei lintuja ois,
kyyneleittä en kuunnella sanojas vois.

Lapsi:
Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun,
kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun.

Isä:
Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan,
kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.

Lapsi:
Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen,
syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.

Isä:
Pienoinen, se on piilossa sydämen vain,
ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain.

 

 

                                                                  - Beate -

Haastevastaus ja vanhoja valokuvia

Vastailenpa vihdoinkin Emilien Hurahtanut blogista saamaani haasteeseen.
Säännöt ovat tässä:

1. Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut

2. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

3. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa

4. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat

5. Ei takaisin haastamista

Tässäpä satunnaisia asioita itsestäni kuvitettuna omilla vanhoilla valokuvilla. Sopivatkin pyhäinpäivän teemaan vanhat valokuvat.

1. Siirtelen joutessani vanhoja valokuvia koneelle. Mustavalkoiset kuvat ovat säilyneet hyvin toisin kuin värikuvat. Tässä kolme rusettipäistä serkusta, minä keskimmäisenä. Rakas mummoni keskirivissä toinen vasemmalta.

  

Yläkuvassa käytetty skannerin automaattista kuvanparannusta. Isä oikealla. (kuvanrajaus jäi tekemättä)

 2.  Syksyllä on mukava rauhoittua, lukea kirjoja ja lehtiä, neuloa, yksinkertaisesti vain olla ja löhötä sohvalla. Pimeälenkkejä otsalampun kanssa tykkään myös tehdä. Pimeys on turvallinen syli, pimeähuopa - miten pienen pieni hiukkanen olenkaan maailmankaikkeudessa.

 

minä 3 v

 

3. Olen yleensä ollut huono ilmaisemaan mielipiteeni tai puolustamaan itseäni. Vanhemmiten sekin taito on kehittynyt ja en ala tietoisesti miellyttämään ketään. On ihmistyyppejä, joiden kanssa en yksinkertaisesti viihdy.

 

komea :) isäni vähän päälle parikymppisenä

 

 4.  Viihdyn rauhallisten, pohdiskelevien ihmisten seurassa mutta ystävissäni on myös räväköitä ja rempseitä tyyppejä. Heidän kanssaan on helppoa olla, ei tarvitse pingottaa.

 

5. Mieheni tapaturmaisen kuoleman jälkeen olen alkanut pelätä, jos läheinen ei heti vastaa puhelimeen.

 

äiti

 6.  Nautin elämästäni ilman aikatauluja.

 

7. En viihdy ravintoloissa saati tanssiparketilla eli olen kotikissa

 

Isän vanhemmat keskellä Paavo ja Anni, isä oikeassa laidassa ja äiti keskellä ukin vieressä

 8. En usko horoskooppeihin mutta uskon, että me emme ole yksin maailmankaikkeudessa

 

äiti ja Arja

 

9. Viimeksi katsoin Yle 1:n dokumentin Tubettajat ja se herätti ristiriitaisia tunteita - mut hei, nyt kaikki soittamaan Pasi-radioon 

 

Anni mummo

10. Ihmisikä on lyhyt - kaikkea täällä ei ehdi näkemään/kokemaan mutta aforismin sanoin

11. Se on onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on. 

Isä ja me lapset

Ja tässä ovat Emilien kysymykset minulle ja vastaukset niihin. 

 

1. Mitä kirjaa luet juuri nyt? Tai pidätkö lukemisesta?

Elif Shafakin: Kirottu Istanbul. Pidän toki ja luen paljon.

2. Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Kyllä se on ehdottomasti Täällä pohjantähden alla.

3. Unelmiesi asuinpaikka?

Maaseutu tai pikkukaupunki

4. Asutko sellaisessa nyt?

Kylläpä asun

5. Haluaisitko muuttaa kotisi sisustusta? Miten?

Olen laiska sisustaja. Kotia on remontoitu monta kertaa ja perusjutut ovat kunnossa. Saunapuoli nyt kaipaisi jo uuden rempan mutta katsotaan nyt.

6. Ottaisitko ison koiran esim tanskandogin, jos asuisit kerrostalossa?

En ottaisi, kun olen enemmän kissaihminen.

7. Rakkain lelusi lapsena?

Olisiko se tuo nalle, joka on kuvassa. Ai että olin kateellinen serkkulikalle tuosta isosta nukesta.

 

8. Pidätkö vanhoista esineistä? Oletko hankkinut niitä itsellesi?

Pidän vanhoista huonekaluista mutta ei ole oikein tilaa niille.
 

 9. Mikä on ensimmäinen muisto minkä muistat lapsuudestasi?

Mummon kanssa potkurin kyydissä ja valkoinen teddyturkki päällä.

10. Millaisia olivat lapsuuden kesäsi?

Parhaita aikoja elämässä. Serkun kanssa olimme maalla mummolassa ja pikkukaupungissa oli turvallista ja rauhallista lapsena.

11. Mitä muistat ensimmäisistä koulupäivistäsi?

Että meitä oppilaita oli paljon ja kaikille ei riittänyt pulpetteja edes. Yhtä poikaa saimme juosta kotimatkalla karkuun, kun se meitä tyttöjä kiusasi.

Kysymykset minulta

1. Mikä tässä ajassa 'mättää' sinua eniten?
2. Montako kanavaa televisiostasi näkyy tällä hetkellä ja seuraatko niitä kaikkia?
3. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?
4. Kun kurkistat lapsuuteesi, miltä siellä tuoksuu?
5. Minkä taidon haluaisit oppia?
6. Teetkö usein heräteostoksia ja mitä ne ovat?
7. Miten hemmottelet itseäsi/muita?
8. Musiikkimakusi? Mitä musaa et pysty kuuntelemaan?
9. Elokuva tai kirja, jota et unohda?
10. Ylipäätään oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi?
11. Jatka lausetta 2-6 sanalla. Lähdin kävelemään....?

Laitan tämän eteenpäin seuraaville blogeille (haastetta ei ole pakko ottaa vastaan).

Pellavasydän
Lepolandian majakka
Kotipellolla
Aili-mummon arkea
Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja
Minttulin kuvailuja
Tiitsa kotoilee
Kylätiellä
Ilo elää
 

Hyvää pyhäinpäivää teille kaikille. ♥♥ 

 

Ensilumi tuli ja suli

 Ensilumi peitti maan ohueen valkoiseen vaippaan 19.10.

Lämpötila kipusi asteen, pari nollan yläpuolelle. Märkää oli ja kesärenkailla luikasteltiin teillä.

Viime yön vesisateet olivatkin sitten uuden lumen surma. Kumpparit jalassa lampsin metsälenkin sateen lomassa.

Metsään pudonnut omituinen vekotin...ufoko? ;)

Oi kun tykkään tästä vanhasta rakennuksesta lenkin varrella. Näin talven kynnykselläkin se on kaunis!

Seudulla on nähty runsaasti metsäkauriita ja paikalliset asukkaat tuovat niille ruokaa tiheään ja vähälumiseen kuusikkoon.

 

Kesä on kyliltä poissa,

surun sumuinen vilja

vain soutaa synkissä soissa,

pientaret pimeää tähkii,

hettehet huokuvat huuraa,

katoille kasvaa,

kasvaa helisten kukkivaa kuuraa,

jäätyvät järvien rannat,

kipinöi kynnöksen multa,

kuutamon haileaan helmaan

lentää lehtien kulta.

                                       - Einari Vuorela-

 

   

Tuuli lehtiä lennättää...

Miten kaunis on syksy!
         Vanhemmiten
on vuodenaikojen kierto
alkanut kiehtoa mieltäni
entistä väkevämmin:
         näen syksyssä kevään,
siementen kypsymisen,
maan levolle käynnin,
         horroksen ja unen;
kevät niissä nukkuu, siemenissä
          ja maassa.
Odotan sen heräämistä,
ikävöiden, mutta tyynesti;
tiedänhän, ettei se minua petä:
kaipaukseni on onnellista kaipausta.

Miten kaunis syksy!
          ja siinä kevät.
                                     - Pertti Nieminen: Vaikka aamuun on vielä aikaa 1989 -

Se yksi ja ainoa - ainutlaatuinen NIVEA CREME!

Keskiviikon SS:n takasivun uutisen luettuani melkein paniikki iski ja lähdin kaivelemaan kaikki naamavoidevarastoni. Näin monta purnukkaa löysin tähän hätään (suurin osa jäänyt hyllyyn käyttämättä tai tullut jostakin kylkiäisenä). Mutta se tärkein löytyi - pieni rasia NIVEA cream voidetta! Rasia oli tullut varmaan myös näytteenä jonkin tilauksen yhteydessä ja jäänyt lojumaan laatikkoon. Nyt avasin se hyvin varovasti, hopeapaperin alta paljastui ihmeitätekevä voide, jolla rypyt häviävät kuukaudessa. Näin lehti kertoo:

 

"Jo mummolta tuttu kasvovoide Nivea Creme on loppuunmyyty kaupoissa Pohjois-Savossa parin päivän aikana. Savolaisnaisiin on iskenyt sellainen rasvahysteria, että osa on hamstrannut kerralla jopa usieta purkkeja Niveaa. Ostoryntäys on seurausta Ilta-Sanomien lauantain jutusta, jossa kerrottiin englantilaisen Daily Mail -lehden jutusta, jossa naistoimittaja oli verrannut kahta kasvorasvaa kuukauden ajan. Toiselle puolelle toimittaja oli laittanut yli 100 e per purkki maksavaa Creme de la Mer -kosteusvoidetta. Toiseen poskeen hän oli hieronut alle kolme euroa maksavaa, mutta yli sata vuotta sitten kehitettyä Nivea Cremeä.

 

Neljän viikon jälkeen ihotautilääkäri, jonka nimeä ei mainita, oli todennut Nivean nuorentaneen ihon kuntoa niin, että se näytti jopa viisi vuotta nuoremmalta Kalliin voiteen ei huomattu aiheuttaneen mitään muutoksia.

 

Kuopion Anttilan viikonlopun kauneus- ja muotipäivillä Nivea oli yllättäen niin suosittu, että nyt myydään ei oota. - Ei näy purnukkaakaan hyllyssä, tarkistaa myyjä Danuta Toivanen ja jatkaa, että hänen kotimaassaan Puolassa kaikki tädit tiesivät jo vuosikymmeniä sitten, että hyvä on tuote."

_ _ _

Oi ja voi, nuoruuseliksiiri Nivea - miksi löysin sinut vasta nyt!!

 

 

Kaappien kätköistä - sitä talteenpantua tavaraa. Tuon silkkipuseron olen säilyttänyt, kun sen kuosi on niin upea. Väri ei sovi minulle ollenkaan, kun olen talvi-kesä -tyyppi värianalyysin mukaan.  Tumma kangas on äidin vanha nuoruudenaikainen mekko, jonka olen ratkonut paloiksi tarkoituksena ommella siitä jotakin. Kukallinen silkkikangaskin on muisto nuoruudesta. Pusero lähti kirpparisäkkiin - kankaat jäivät.

 

Siilipalleroita olen ruokkinut ja talvipesäkin niille on tehtynä pahvilaatikosta, johon laitoimme kuivia lehtiä, heiniä ja kangassilppua pohjalle. Katsotaan hyväksyvätkö sen pesäpaikaksi.

 

  

Löfven de falla,
Sjöarna frysa...
Flyttande svanor,
seglen, o seglen
sorgsna till södern,
söken dess nödspis,
längtande åter;
Plöjen dess sjöar,
saknande våra!
Då skall ett öga
se er från palmens
skugga och tala:
"Tynande Svanor,
hvilken förtrollning
hvilar på norden?
Den som från södern
längtar, hans längtan
söker en himmel."
by Johan Ludvig Runeberg (1804 - 1877) , "Norden", from Lyriska dikter II


Hyvää syysviikonloppua kaikille ja kiitokset kommenteistanne - mukavaa kun olette siellä. Sussi, ArmiL ja Pilvi, tervetuloa lukijoiksi.

                                     - Beate -

Palaan vielä kesään ja lopussa metsästysjuttuja

Pääskyset pesivät omankodin ulkopuuvaraston orrella. Poika oli ottanut nämä mielestäni niin onnistuneet kuvat, että laitan ne tänne talteen.

 

 Muinainen kaunotar, on selkä köyrtynyt, hiukset harvenneet...

Ja kun katsotte edellistä kukkaa ja pyörälenkiltä just palannutta naista, niin huomaatte niissä yhtäläisyyksiä :). 

Oikeesti minun piti kirjoittaa metsästyksestä. Sorsastus jo alkoi ja 10.9. teeri, pyy, metso, riekko, kiiruna, peltopyy, fasaani, sepelkyyhky, metsäjänis, kanadanmajava. Ja se tärkein eli hirvenjahti alkaa 28.9. Ei minulla ole mitään metsästystä vastaan. Se on tärkeää riistakantojen säätelyssä. Metsästys tarjoaa viihdykettä, luonnossa liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä. Suomen Metsästäjäliitto – Finlands Jägarförbund ry on Suomen suurin metsästäjien etujärjestö. Metsästäjäliittoon kuuluu yli 2 600 metsästysseuraa ja niissä yli 155 000 jäsentä.  Majavan olen nähnyt ensimmäisen kerran elävänä K:n kanssa Tetrijärvellä majavapassissa istuessa ja samalla reissulla hän ampui kaksi eläintä. Kiehtova kokemus istua iltahämärässä hiljaa, liikkumatta ja odottaa, jos eläin lähtee pesästään ruokailemaan. Majavahan on yöeläin. Se järsii tuoreita puunoksia ja lehtiä ja rakentaa niistä talvipesän. Valitettavasti nämä 'läpyskähännät' aiheuttavat metsätuhoja padoillaan, joita joudutaan jopa räjäyttämään.  

Kuvassa pikku puro ja majavien kaluamia oksia

 

Tässä on jo kaadettu järeämpiä puita pesätarpeiksi

Ensimmäinen saalis on saatu lammesta ylös koukun avulla

Nämä molemmat majavat kuolivat samasta laukauksesta

Ja pitihän minunkin kokeilla jaksanko eläintä riiputtaa edes hetkisen. Onneksi paikka ei ollut kaukana tiestä ja saimme yhdessä raahattua saaliit autolle. Kuvat ovat elokuulta 2007.

 Majava on rakentanut padon johonkin lähistölle ja vesi tulvii tielle

Toinen passiinlähtö vuoden 2008 elokuussa. Muistaakseni majava näyttäytyi mutta saalista ei tullut. Tuota autovanhusta ei enää ole. Mukavia muistoja mutta totuuden nimissä on kerrottava, että meikäläinen ei enää jaksaisi puronvarsia rymytä.

 

 

  

Kuunnellaanpa Vivaldin syksyä kolmatta osaa, jossa valmistaudutaan jahtiin. Koirien ja aseiden ääniä ja lopulta eläimen lentoonpyrähdys päättyy sen kuolemaan.

                                            - Beate -