PYLLÄHDYS

Koska muut, niin minäkin! Aimarii Kuvakirjeitä Karsikonperältä ennätti jo pyllähtää ja mitä muut edellä, sitä toiset perässä. Tehkääpäs sama ja ihan vaan rentona heittäydytte taaksepäin syvimpään tuiskukinokseen.

Tässä vielä rentona enkeliä teen mutta kylmä hiipii takin alle hiljalleen

Auta minut ylös, plssss! Kuvaaja ei antanut armoa vaan sanoi "nouse vaan itse ylös, mitäs sinne menit" ja nauroi.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, oi jospa ihmisellä ois talvi ainainen (ei ehkä sentään).

Tämä onkin eka kuva. Nouseminen jaloilleen ei onnistunut ei edes käsin auttamalla mutta hetken mietin ja pyörimällä pääsin pois ihan ite.

Roskapussin vientireissu pyllähdyksen ja lumitöiden jälkeen. Ulkoilua  tänään noin kaksi tuntia, pakkasta - 14 C.

Kaiken tämän jälkeen olen kai ansainnut kahvin ja pullan vai kaksi pullaa? Oletteko samaa mieltä? Hyvää laskiaista jo etukäteen ja ystävänpäivää! Toivoo: Pyllähtäjä matami

Vanhat Runni kuvat

Kuvissa näkyy Neulatammen pato, joka on rakennettu kylpijöitä varten. Entisaikaan kylpijät ottivat tässä vesihierontaa ja kuvista näkyy, että paikka on edelleen käytössä. 

 Haeskelin blogistani Kylpylähotelli Runnin kuvia mutta eiväthän ne olleet täällä, kun olen aloittanut blogini vasta 2011. Kuvat otettu 26.7.2009. Kylpylässä olen käynyt monta kertaa edesmenneen mieheni kanssa ja kerran syksyllä olimme jopa viikon täysihoitolomalla. Minulla on kuva myös Lyyti-mummostani ottamassa Runnin ihmelähteen vettä joskus 1960-luvulla. Lomayhtymä ry. järjesti tuolloin ns. äitileirejä, jollaiselle mummonikin oli päässyt. Viikko kylpyläloma oli sen ajan ihmiselle kuin lottovoitto.  Kuvissa on niin vanhoja kuin nuorempia naisia. Runnin vesi on ainutlaatuista, sillä se sisältää kaikki ne aineet yhdessä, joita ulkomaiden kuuluisissa lähteissä kussakin on erikseen. Runnivesi sisältää sekä rautaa että piihappoa runsaasti. Lisäksi 25 muuta mineraalia ja kivennäisainetta, pitävät mielen ja kehon virkeänä. Runnin vesi on kristallin kirkas, raudanmakuinen ja pullotettuna samenee melko pian. Mainittakoon, että kahviin keitettynä Runnivesi muuttuu musteen siniseksi. KLIK, jos haluatte lukea lisää.

Ravintola on aivan Kiurujoen varrella ja vesi on keskikesällä humuspitoista

Savossa asuville Iisalmessa Kiurujoen varrella sijaitseva Runnin kylpylä on tuttu paikka mutta nyt uutisoitiin, että se on haettu konkurssiin. Koronapandemia karkoitti asiakkaat eikä mm. tansseja voitu järjestää. Henkilökunta on lomautettu toistaiseksi. Yritys Spa Hotel Runni on tuottanut tappiota jo muutamia vuosia, vaikka paikkaa on uudistettu remontoimalla kylpylätiloja ja joen rantaan on valmistunut savusauna. Vanha Kartanohotelli on entisöity upeasti vuonna 2011, ja se on ollut suosittu häiden ja juhlien pitopaikka. Pihapiirissä on myös 34 karavaanaripaikkaa. Toivotaan, että upean luonnonkauniin Runnin taru ei katkea tähän ja ihmiset löytävät korona-ajan jälkeen paikan uudelleen ja osaavat arvostaa kotimaan matkakohteita.

Hypätäänpä historiassa taaksepäin ja kurkistetaan Runnin kylpylän alkuvaiheille viime vuosisadan alkuun. Iisalmelainen apteekkari Wäinö Ignatius käynnisti kylpylätoiminnan kehittämisen vuonna 1903 ja aloitti alueen rakentamisen. Ensin rakentuivat kaksikerroksinen kesäkahvila, juomahalli ja hoitolaitos. Arvovieraita alkoi tulla sankoin joukoin, joten tarvittiin majoitustilat. Apteekkari Ignatius rakennutti yksikerroksisen Kartanohotellin vuonna 1904, mutta koska kulttuuriväkeä saapui lisää ja lisää, Kartanohotelli sai toisen kerroksen vuonna 1908. Sähkö- ja valohoitoa tarjoiltiin vuonna 1907 rakennetuissa hoitolaitos Valolassa ja majoitustiloja viereisessä Metsolassa. Runnin varsinainen loistokausi sijoittui 1910- ja 1930-luvuille ja vakiovieraina viihtyivät mm. taidemaalari Akseli Gallen-Kallela ja Järnefeltin veljekset. Tunnetuista oopperalaulajista Runnin vieraisiin lukeutuivat Väinö A. Sola, Aino Ackté, Annikki Uimonen sekä Alma Silvennoinen. Säveltäjistä Runnilla vierailivat usein Oskar Merikanto, Yrjö Kilpinen, Toivo Kuula ja Leevi Madetoja. Luovuutta teoksiinsa Runnilla ammensivat myös Juhani Aho, Kauppis Heikki, L. Onerva ja Eino Leino sekö Halosen taiteilijasuvun jäsenet. Ehkä kuuluisin Runnin vieraista oli kuitenkin marsalkka Carl Gustaf Mannerheim, joka viihtyi sisarensa vapaaherratar Sophien kanssa Kartanohotellin vieraana vuosina 1919 ja 1920 Mannerheimin toimiessa tuolloin Suomen valtionhoitajana. Kulttuuriväen ohessa Runnilla ovat vierailleet lähes kaikki historiamme presidentit virkakautensa aikana sekä lukuisat muutkin elinkeinoelämän ja politiikan vaikuttajat

Vanha Kartanohotelli

Hieman jo kevättä ilmassa

Helmikuussa pakkanen muotoilee suojasään jälkeen helmiä puiden oksille. Sääennusteet lupaavat kovia pakkasia kuun alkuun tänne Savoon, joten suojasäitä saamme odotella. Lunta on paljon, lähemmäs 60 cm. Pihapensaiden oksat nuokkuvat lumen painosta. Kopistelin joistakin enimmät pois, jotta oksat eivät katkeaisi. Meillä on nyt kunnon talvi ei kaljamaliukkaita teitä, parempi näin. Oma olotila vaihtelee ja päivät raahautuvat, nuupahtaneeksi vanhaksi ämmäksi tunnen itseni, talviunen nukkujaksi. Ensimmäiset auringonsäteet herättivät huomaamaan, että kesää kohden mennään. Lumitöitä olen tehnyt ja liian rehkimisen jälkeen potenut niska-hartiakipuja. Kivut eivät tunnu kolatessa vaan vasta seuraavana päivänä. Sohvalle ei vaan kannata jäädä ja onhan minulla tekemistä. Puut kannan pinosta lämpökeskukseen (pinot ovat talon yhteydessä olevassa puuvarastossa eli matkaa ei ole kuin muutama metri). Pakkasilla on lämmitettävä joka päivä ellei halua maksaa sähköstä. Varaajassa on 9 kW:n vastus eli jos pidän sitä päällä kaksi tuntia se vie 18 kWh sähköä. Sähköä kuluu vuodessa noin 8000 kWh, ilmalämmityskone vie jo 1600 kWh ja saunaosastolla on lattialämmitys sähköllä. Sähkön siirtohintaan ei kuluttaja voi vaikuttaa ja sehän on noussut jatkuvasti sähkömarkkinoiden vapauduttua. Kaupalla on käytävä kolme-neljä kertaa viikossa ja tietenkin pakkasilla pidettävä autoa tunti-pari lämmitysroikassa. Lähin kauppa on noin 3 km:n päässä ja siitä saa melkein kaiken tarvittavan. Kaupunkiin en ajele talvella mutta lähipitäjistä joudun hakemaan sen, mitä lähikaupasta ei saa. 

Kuitenkin tykkään asua maalla niin kauan kuin jaksan ja apua saan pojalta ja mieskaverilta. Täällä on tilaa niin sisällä kuin pihassa, koska en asu kaava-alueella. Naapureilta saa apua tarvittaessa. Korona-aika on tehnyt elämästä painostavampaa ja maskit naamalla kuljemme toistemme ohi nopeasti. Muutumme tuntemattomiksi tutuillekin, emme vilkuile paljon sivuillemme ja moni sanoo, "kun en tunnistanut sinua maskin takaa."  Matkasuunnitelmia en ole miettinyt, kun korona elää keskellämme. Mennään metsään kahdestaan sanoi mieskaveri. Mennään vaikka uudestaan Raatteen tietä kulkemaan. Sekin käy minulle tai otetaan viikon mökkiloma. Jonnekin on päästävä tuulettumaan. Ei ole enää sanoja tälle ajalle, ei vertailukohdetta. 

Mutta huomenna meillä syödään teeri/kyyhkypaistia!😄

Talvinautintoja

Kuvattu 02.02.2021 oma piha

VIHREÄÄ SUKUA

Milloin erkanin sisaristani puista,

milloin vihreä sukuni

työnsi minut joukostansa.

Kuin vierivä kivi,

kuin hankaava hiekansiru elämän kantapäässä

kuljen teitä ja maita.

Puhuisin ihmisille, mutta vaikeita ovat sanat,

vaikeita sanat,

jotka tekevät pesänsä ihmisten korviin,

joita kuullessa ihmiset sanovat:

Tämä puhe on kotimaamme kieltä.

Kuitenkin käteni, olkapääni

ovat painosta väsyneet.

Sanat istuvat niillä kuin linnut,

muuttolinnut,

lentääkseen kevättä

kädestä käteen, olkapäältä olkapäälle.

Kuin vierivä kivi:

niin minun itkuni alkaa -

vaan kesken sitä, sen syvintä valituksen kohtaa,

minussa nousee vihreän sukuni veri.

Jalkateräni repeävät,

käsivarteni ojentautuvat

jäykkinä ylöspäin:

kuusi tunkee kasvaa nousee minun lävitseni,

latva laulaa ja humisee:

pesäpuu pesäpuu - lintujen pysähdyspaikka -

kevättä kevättä viemään -

....

                                    - Vihreää sukua (ote), Seppele, 1953:

                                       Marja-Liisa Vartio

KAHVILASSA AAMULLA ENNEN YHDEKSÄÄ

Jotakin tuttavaa, isää ehkäpä

siitä miesten joukosta hain.

Oli talvi. Reuhkat pöydillä.

Minä häneen sivuttain.

Jää kumisee Kallavedellä.

"Olen käymässä. Syntynyt täällä."

Jää kumisee, tuuli on hyytävä.

Jotain tee. Tai myy.

On myytävä.

Jotakin alta tai päältä.

Miten kylmä on!

Ovea korjataan.

Veto. Verestää

poskipäät.

Ja viisikymmentä miestä

näkyy lähempää.

Ja Keskussairaalan huoneissa

on valkoiset lakanat.

Lähden. Se näkyy bussista,

se valkea ulappa.

Kuin isä kyyhöttäisi jäällä

pilkki kourassa.

                                         - Ilpo Tiihonen: Arjen armada 1980

Vuosikymmenien takaa vuoteen 2021

 

Minä noin 2-vuotiaana Iisalmi Omakotitie 47 

Tässä kuvassa serkku Raijan ja Vuokon kanssa.

Äiti Omakotitie 47

Isä

Äiti keskellä Kuopio Piispanpuistossa. Vuosi ehkä 1943 tai -44

Vanha ilmakuva Kuopion satama-alueesta Maljalahden suuntaan. Oikeassa alakulmassa näkyy puutalokortteli, johon muutimme Iisalmesta v.-66.

Vanhojen kuvien katselu on mukavaa ajanvietettä. Hyvän mielen valokuvia kaikki. Ei minulla olekaan kuvia, joista tulisi negatiivisia muistoja mieleen. Kai lapsuuteni oli turvattua ja suhteellisen onnellista. Ikävintä oli muutto uuteen kaupunkiin ja siirtyminen toiseen oppikouluun. Aika voi kullata osan muistoista sillä kyllähän elämä oli monelle raskasta raadantaa tehtaissa tai maatiloilla, ei ollut vapaa-ajan ongelmia ja työviikko oli kuusipäiväinen. Vanhoja valokuvia käytetään monesti mielenterveystyössä terapian apuna tai muissa ryhmätöissä mm. työyhteisön kehittämisessä Mitä vanhat kuvat tuovat mieleen, ikäviä vai mukavia muistoja? Kuvina voidaan käyttää myös tuntemattomien henkilöiden kuvia. Valokuva pelkistää ja rajaa todellisuutta poistamalla liikkeen ja äänen. Valokuvaa voi katsella viipyillen: ilmeitä, eleitä ja omaan kokemusmaailmaan liittyviä asioita. Valokuva koetaan tunnetasolla. Yhden asian olen huomannut omista kuvistani, jotka ovat isän ottamia, että en koskaan katso suoraan kameraan. Isäsuhteeni oli ongelmallinen, parani kylläkin sen jälkeen, kun muutin pois kotoa ja perustin perheen. Silloin isäkin oli jo muuttunut mies. 

Arjen toimien valokuvaus ei ollut tavallista vielä 50-60 -luvuilla. 

Asiasta toiseen. Osallistuin joulukuussa Saukkiksen blogin kivaan kirjahyllyn löytöjä joulukalenteri arvailuun. Saukkis oli kirjoittanut joka päivälle tarinan Niemisen perheen jouluvalmisteluista, muisteltiin vanhoja aikoja ja palattiin taas nykyaikaan. Jokaiseen päivän tekstiin oli piilotettu Saukkiksen kirjahyllystä löytyvän kirjan nimi. Kirjailijakin piti tietää. Muutama oli todella vaikea ja tietenkin piti googlettaa. Minä taisin voittaa kisan ja sain näin ihanan palkinnon. Kiitos vielä Saukkikselle. Oli tosi mukavaa joulukuun ajanvietettä. 

Meillä on jo kunnon talvikeli. Lunta noin 16 cm ja pikku pakkasta. Olen yrittänyt olla valoisalla mielellä, vaikka elämä on puolittaista tämän taudin takia. Toivotaan, että se joskus voitetaan.

"ONNI

1.

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

2.

Oli kerran ystäväjoukko

ja nuoruus. Kaikki eli.

Joka päivä oli kuin luominen

yhä olisi jatkunut. Nyt

minä yksin, entisen varjo,

läpikotaisin muistojen syömä

laho, kaatuva puu,

aste asteelta lähenemässä

maan turhuutta, hiljaisuutta.

..."                                - Lauri Viita, Onni, 1965 -

Tonttujen matkassa

Tontut ovat tunnetusti hyvin kotiseuturakasta väkeä ja voivat elää tutuilla asuinpaikoillaan jopa satavuotiaiksi. Hyvin usein ne asettuvat seuduille, missä luonto on lähellä, koska sieltä ne saavat puhdasta ruokaa. Tonttujen herkkua on luonnonkala kaikessa muodossa. Lohi maistuu graavattuna, lämmin- ja kylmäsavustettuna ja uunissa paistettuna. Kuha ja siika ovat herkkua samoin paistetut ahvenet ja muikut. Pikkukaloista isä valmistaa patakukkoa. Syksyisin kerätään porukalla mustikoita, puolukoita ja karpaloita, joista tonttumuori tekee piiraita ja hilloja ja osan pakastaa talven varalle. Taavi-tonttu kerää sienet. Kanttarellimuhennos on sen herkkua ja Bertta-muori valmistaa sitä joka syksy. Lapsetkin siitä tykkäävät.

Tontuilla on oma puutarhahalme, jossa kasvaa perunaa, sipulia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja joskus vahvassa maassa on kasvanut jättiläismäinen talvikurpitsa. Sen lapset Teppo ja Viivi käyttävät halloweenaskarteluun jättilyhdyksi. Vahva ja tuore ruoka takaavat sen, että tontuilla riittää virtaa vuoden tärkeimpään tehtävään - toimia joulupukin apureina. 

Ennen joulua joulukuussa ne vielä tekevät kotiseuturetken ja tarkastavat, että paikat ovat kunnossa. Joulun jälkeen ne vetäytyvät ansaitulle talvilevolleen. Sain tontuilta luvan julkaista täällä blogissani niiden retkikuvia. Suurkiitos tonttuperheelle. Kaikki kuvat löytyvät täältä KLIK.

Haapamäen näkötornista näkyy kauas. Mäen korkeus on 178 m merenpinnasta ja tornin korkeus 18 m. Torniin kiipeäminen on jokaisen omalla vastuulla ja pienin  Bertta-tonttu ei uskalla vielä kiivetä ylimmälle tasanteelle.

Äyskosken rannalla näkee perhokalastajia ja siellä voi ihailla kosken kuohuja ja majoittua viihtyisästi. 

Pirunpelto Talluskylän Tuppilahdessa on myös nähtävyys. Tonttuperheellä on joskus muinoin ollut kesämökki näillä seuduilla.

Nyt seikkaillaankin jo Tervonsalmen leirikeskuksessa. Tontut suosittelevat sitä rauhoittumispaikaksi hiljentymistä ja sisäistä rauhaa kaipaaville nyky ihmisille.

 

Eerikkala Golfissa voi opetella pallon lyönnin hienouksiin. Äiti-tonttu tietää muutaman golfsanaston kuten hole-in-one, birdie, griini, handicap, putti ja on katsonut peliä joskus kentän laidalta. Voisihan sitä olla vaikkapa mailatyttönä.

Joka kesä tonttuperhe vierailee Manginniemen ulkoilualueella. On siellä pehmeä hiekkaranta ja viihtyisä kota ja laavu. Niemen rantoja kiertävillä poluilla voi ihailla järvimaisemia ja samalla kuntokin kohoaa. 

Vierasvenesatamassa on myös talviuintipaikka. Uintipaikan läheisyydessä on kota ja savusauna, josta voi ihailla näkymiä Tervonsalmen sillalle. Isä-tonttu on joskus pulahtanut avantoon mutta äitiä moinen hirvittää. Moni kertoo, että pulikointi jäiden seassa kohottaa vastustuskykyä ja antaa muutenkin taivaallisen rennon jälkitilan. Pannaan mietintään.

Pohjalammen ympäristössä on kuntopolku ja lintujen bongailutorni. Täällä ovat pesineet mm. kurki, punasotka, silkkiuikku ja naurulokki. Harvinaisin lammella tavattu on luhtakana.

Äiti-tontun jalat jo kaipasivat lepoa ja se köllähti lampaantaljalle ihailemaan Huuhtajankosken kuohuja.

Hiidenvuoren pirunkirkko löytyy Pulkkaniementien läheisyydestä. Luolalla on pituutta 7 metriä ja isä-tonttukin mahtui siellä seisomaan. Äiti on niin tottunut olemaan tupatonttuna, että ei ole vielä uskaltautunut astumaan luolaan.

Toivotan kaikille blogissani piipahtaville oikein rentouttavaa joulunaikaa! 🎄🤶🎆🎅✨

"...Eivät askelet, jotka astun eteenpäin

muuta minua yhtään nuoremmaksi,

sillä niin paljon minä olen kulkenut,

että minun olisi pitänyt palata kohtuuni,

ensimmäiseen avaruuteen, jonka äärettömyydessä leijuin

liekaani sidottuna kuin astronautti.

Taivaan latva on käden ojennuksen päässä,

lähempänäkin, eikä askel vie eteenpäin, vaikka se

peilautuisi ohikulkevien silmistä, eikä ohitse

mikään kulje ja Linnunrata, jos jotakin,

on hiustesi polku yön lakanalla, syntymän ja kuoleman

takkuinen sumppu." 

                             - Tomi Kontio /Taivaan latvassa, 1998 -