lauantai 13. heinäkuuta 2019

Länsirannikolla ja vähän muuallakin osa 1

Heinäkuun alku on ollut normaalia viileämpää ja ennusteet lupasivat toiselle viikolle jo lämpenevää mutta päivälämpötilat olivat yhä alle +20 C astetta ja monin paikoin puhalsi kolea pohjoistuuli. Yöllä lämpötila laski jopa alle +10 C. Olin jo ehtinyt varata majoituksen toiselle viikolle ja heinäkuussa paikkavaraukset täyttyvät nopeasti, joten en halunnut enää perua matkaa. Aurinko paistoi kuitenkin eikä satanut ja lämpöistä vaatetta vaan mukaan.
Halusimme tutustua Vaasan saaristoseutuun, idyllisiin pieniin kyliin ja ihastella merinäkymiä. Alla kuvia ja tunnelmia matkaltamme.
Ylistaron kirkossa piipahdimme pikaisesti.
Uusgoottilaista rakennustyyliä edustava Ylistaron kirkkorakennus näkyy kauas. Sen pääristi kohoaa 52 metrin korkeuteen. Kirkon on suunnitellut valtionarkkitehti E. Lohrman ja rakentamista valvoi kirkonrakentajansuvun edustaja Jaakko Kuorikoski. Kirkko vihittiin käyttöön 20.5.1852.
Lähes "maharottoman suuren" rakennuksen päätyminen juuri Ylistaroon ei suinkaan ollut vahinko, vaikka legenda usein näin kertookin. Itse asiassa ylistarolaiset olisivat halunneet jumalanpalveluspaikakseen vieläkin suuremman rakennuksen. Nykyisin Ylistaron kirkossa on istumatilaa 2500 hengelle. Muutostyöt ovat vieneet vuosien kuluessa istumapaikan sadalta seurakuntalaiselta.
Ylistaron kirkko on hyvässä kunnossa. Sitä on vuosien varrella kunnostettu pieteetillä, viimeksi 1990-luvun alussa.
Kirkon torniin vievät 160 porrasta. Kirkonkellojen kupeesta maisemat ovat lähes henkeäsalpaavat.


Kaunis tienvarsinäkymä, aakeeta ja laakeeta peltoa Mäkikylässä
 Raippaluodon siltaa kuvattuna Fjärdskärin kalasataman rannasta





Tuuli puhalsi jopa 14 m/s ja kuvaaminen on haasteellista.
Raippaluodon silta (ruots. Replotbron) on vinoköysisilta, joka yhdistää Raippaluodon saaren mantereeseen Mustasaaren kunnassa. Silta on Suomen pisin, 1 045 metriä. Se rakennettiin korvaamaan lauttayhteys. Sillan rakentaminen maksoi noin 150 miljoonaa markkaa (noin 25 miljoonaa euroa). Silta on osa seututietä 724. Sillan on suunnitellut oululainen suunnittelutoimisto SuunnitteluKortes. On ehdotettu, että Raippaluodon sillan jatkeeksi rakennettaisiin Merenkurkun silta Ruotsiin.
Raippaluodon sillan peruskivi muurattiin 3. kesäkuuta 1996, ja presidentti Martti Ahtisaari avasi sen liikenteelle 27. elokuuta 1997.
Raippaluodon silta on ainoa yli kilometrin mittainen silta Suomessa. Siltaan käytettiin 5 000 tonnia terästä sekä 20 000 tonnia betonia. Maansiirtotöiden aikana siirrettiin noin 50 000 tonnia maa-ainesta.
Merenkurkun saaristo on Ruotsin Höga kustenin kanssa Unescon maailmanperintökohde geologisena kokonaisuutena, jossa maankohoaminen on nähtävissä ainutlaatuisella tavalla. Raippaluodon kylä ja kalasatama kuuluvat Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin  (Wikipedia).
Alla otettuja kuvia autosta ja leikittelyä kännyn kuvamuokkauksella.








Raippaluodon ja Björköbyn yhdistävä pengertie siltoineen valmistui jo vuonna 1954. Raippaluodossa ja Björkön saarella on yhteensä 2 126 asukasta (2003). Raippaluoto on kuulunut Mustasaaren kuntaan vuodesta 1973. Saarella on Raippaluodon kirkonkylä sekä Södra Vallgrundin, Norra Vallgrundin, Brandövikin ja Söderuddenin kylät; Paniken saareen ja kylään Raippaluodon yhdistää muutaman metrin pituinen silta.



Björköbyn idyllinen pieni kirkko ulkoapäin ja alla sisältä

Suomen äideille!
Viettäessämme tänä vuonna toukokuun toista sunnuntaita Suomen äideille omistettuna merkkipäivänä isänmaamme puolustajat hiljenevät sodan kentillä hartain mielin ja syvä rakkaus rinnassaan muistamaan Teitä, äidit.
Te olette paljon antaneet tälle maalle. Te olette kehdosta alkaen kasvattaneet sen polven, jonka ansiosta maa on vapaa. Parhaillaan käytävän vapaustaistelumme aikana – miestenne taistellessa rintamalla – Te kasvatatte kodeissa isänmaalle uutta polvea, jonka sallittakoon viljellä ja rakentaa tätä maata rauhallisemmissa oloissa kuin mitä nykyinen polvi on saanut tehdä.
Töin ja rukouksin Te olette näinä taistelun vuosina tukeneet puolustusvartiossa seisovia poikianne ja tyttäriänne. Näistä rakkaistanne Teidän on ollut luovuttava maan hyväksi kansamme koettelemuksen ajaksi. Teidän siunauksenne on seurannut lapsianne taistelukentille ja antanut heille sankariuden voimaa isänmaan pelastamiseksi ja kestävän rauhan turvaamiseksi. Tahdon tänä päivänä erikseen lausua tervehdykseni ja syvän osanottoni niille Suomen äideille, joiden rakkaimmat sankareina ovat uhranneet henkensä isänmaan ja sen tulevaisuuden puolesta.
Kaikkien teidän työnne on ja on ollut kansamme taisteluissa arvioimattoman suuri ja uhrinne mittaamaton.
Suomen armeijan nimessä, suuren kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena annan tänä päivänä Isänmaamme äideille yhteisesti omistettuna
VAPAUDENRISTIN.
Olkoon se tuleville sukupolville tunnuskuvana äidin pyhästä kutsumuksesta kasvattaa tämän kansan lapsiin palava vapaudentahto, joka ikuisiksi ajoiksi on turvaava maallemme kalliisti lunastetun itsenäisyyden ja kansallemme sisäisen suuruuden.
Päämajassa 10. 5. 1942
Mannerheim.







 Korsholm Svedjehamnin pieni kalasatama
 "Siellä missä tie loppuu ja meri alkaa, siellä missä maa nousee merestä on Kahvila & ravintola Salteriet"
Salteriet on kyläläisten voimin rakennettu vuonna 1920. Suolatynnyrit tuotiin kyläläisten omista venevajoista, jolloin saatiin suurempi määrä suolatynnyreitä samaan paikkaan. Parhaimmillaan Salterietissä punnittiin kalaa 115 000 kg. (silakka, lohi, ahven ja hauki).  Suolaustoiminta loppui Ravintola Salterietin tiloissa 1989. 1994 rakennettiin Vikarskatin kalasatama, se on syväsatama isommille veneille. Itse kahvila oli aiemmin Suolaamon konttori. Isossa salissa suolattiin kalat ja nykyisen varaston kohdalla kalat perattiin. Björköbyn nuorisoseura aloitti- ja hoiti kahvilatoiminnan vuoteen 2012 asti.  Nykyiselle omistajalle toiminta riirtyi vuoden 2016 lopulla. Yläkerrassa on pieni museo, jota hoitaa ja ylläpitää Björköbyn muinaismuistoyhdistys. Saltkaretin näkötorni näkyi kahvilaan ja vähän jäi harmittamaan ettemme enää jaksaneet sinne lähteä.





Olihan tässä elämysretkeä yhdelle päivälle. Kun on ikänsä asunut sisämaassa niin saaristo- ja merenrantaseudut ovat niin kiehtovan kauniita. Haaveilen, että jos pääsisin vielä käymään Turun saaristossa Saaristomeren kansallispuistossa. Minä ja kumppani nautimme kuljeskella seuduilla, missä ei ole tungosta ja kaupunkilomille emme haikaile ollenkaan. Jatkan seuraavassa postauksessa.
Jatkuu seuraavassa postauksessa.

4 kommenttia:

  1. Kiitos tästäkin " maakunta -matkasta!
    Matkustelu avartaa ,näin tuolilla istuenkin,
    Kiitos!
    ..mielen kiinnolla odotan seuraavaa matkaa...

    VastaaPoista
  2. Paljon kaunista kuvaa Suomesta.Raippaluodon silta on jykevä ilmestys.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä! Nuo länsirannikon seudut ovat mulle aivan uutta aluetta. Kyllä olisi hyvä lähteä tutustuman. Varmaan pääasiassa ruotsinkielistä seutua.
    Kirkkoihin itekki tutustun mieluusti kun jossain käyn.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...