tiistai 26. lokakuuta 2021

Paaterin kirkko


Monet lukijoistani tuntevat varmaankin tämän rakennuksen. Kyseessä on Paaterin kirkko Lieksan Vuonisjärvellä (valm. 1991). Kirkko on kuvanveistäjä Eva Ryynäsen suurikokoisin ja tunnetuin työ. Olemme vierailleet täällä 23.8.2013 ja haluan siirtää kuvia blogiini. Olen linkittänyt blogini postcrossing-profiiliini ja toivon, että kuvani välittyvät maailmalle myös sitä kautta. 

Kuvanveistäjä Eva Ryynänen

Eva Ryynänen (1915–2001) oli omaleimainen kuvanveistäjä, jonka elämäntyö ja koti löytyvät Paaterista, taiteilijakodista, joka sijaitsee n. 27 kilometrin päässä Lieksan keskustasta Vuonisjärvellä. Ateljee, kirkko, asuinrakennus ja kahvila muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden, jossa taiteilijan kädenjälki näkyy vahvana.

Lapsuus ja opinnot
Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (o.s. Åsenbrygg, suom. Honkajärvi) syntyi 15.6.1915 maalaistalon tyttäreksi Vieremällä. Jo lapsena hän innostui veistämään puusta erilaisia eläimiä, kuten lintuja, kissoja ja hevosia.

Eva Åsenbrygg opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa (myöh. Suomen Taideakatemian koulu eli Ateneum) kuvanveistolinjalla vuosina 1934–1939, aikana jolloin naiskuvanveistäjiä oli vielä vähän. Tie opintoihin avautui veistoksella Veljekset Hiidenkivellä, joka on nyt nähtävillä Paaterin asuinrakennuksessa.

Evan opettajana toimi muun muassa kuvanveistäjä Felix Nylund. Samaan aikaan oppilaitoksessa opiskeli useita myöhemmin ansioituneita taiteilijoita, kuten Oskari Jauhiainen, Viljo Savikurki, Tuulikki Pietilä ja Veikko Vionoja. Osa heistä vieraili myöhemmin Evan luona Paaterissa. Erityisen läheinen ja pitkä ystävyys Evalle muodostui kuvataitelija Brita von Zweygbergin kanssa.

Paaterin emäntä
Luutnantti Paavo Ryynänen tuli Evan elämään sota-aikana. Tuleva vihkipari esiteltiin toisilleen Paavon vieraillessa haavoittuneen veljensä luona Helsingin diakonissalaitoksella, jossa Eva työskenteli.

Eva ja Paavo Ryynänen asettautuivat asumaan Paateriksi kutsumalleen pienelle maatilalle, joka oli lohkaistu Paavon vanhempien kotitilan takamaista. Paaterin varhaisin rakennus oli pieni saunamökki Sammaljoen rannalla. Paaterin päärakennus valmistui vuonna 1953.

Tie kuuluisuuteen
Suuren yleisön tietoisuuteen Eva Ryynäsen toi hänen läpimurtonäyttely Puusta puonnut Amos Anderssonin taidemuseossa vuonna 1974. Näyttely Puuveistoksia Tampereen Nykytaiteen museossa vuonna 1983 rikkoi nykytaiteen museon siihenastisen kävijäennätyksen.

Paaterissa on nähtävillä muutama Evan tekemä marmorityö, kuten Carraran marmorista veistetty hautapaasi. Kuvanveistäjän pronssiin valetuista teoksista tunnetuimpia ovat Pietari Brahen patsas Lieksan keskustassa, Nurmeksen Laulupuu ja Vieremän Matti ja Liisa -veistos.

Suurin osa Eva Ryynäsen veistoksista on valmistettu puusta. Hän käytti puulajeja hyvin monipuolisesti. Erityisen tärkeä materiaali hänelle oli mäntypuu, varsinkin vanha, kookas punahonka. Sopivia puita veistoksiin toimittivat sekä yksityiset henkilöt että metsäyhtiöt.

Paateri matkailukohteena
Eva ja Paavo Ryynäsen kodissa, Paaterissa, oli vieraillut jo 1950-luvulta lähtien kuvanveistäjästä ja hänen kodistaan kiinnostuneita vieraita ja toimittajia. Kun vuosikymmenien kuluessa kävijämäärä lisääntyi, Lieksan kaupunki alkoi tukea taiteilijakotia matkailukohteena. Kaupunki avusti muun muassa Paaterin kirkon ja galleriakahvilan rakentamisessa.

Vuonna 1991 valmistuneesta Paaterin kirkosta tuli Eva Ryynäsen suurikokoisin ja tunnetuin työ. Vuosien varrella Paaterissa valmistui noin 500 veistosta. Professorin arvonimen Eva Ryynänen sai vuonna 1998. (lähde Lieksa.fi)



Muistan elävästi, kun astuimme aurinkoisena päivänä kirkon sisälle. Olimme kahdestaan ja sillä hetkellä paikalla ei ollut muita. Koin jonkinlaisen inkarnaation, tunne-elämys oli alkuvoimainen, että en puhunut pitkään aikaan mitään ja hermostuin, kun joku kävi ovella kolistelemassa muttei onneksi tullutkaan sisään. Saimme olla täällä pyhäkössä kahdestaan. Kyyneleet valuivat silmistäni ja vaikken ole erityisen uskonnollinen ihminen niin puusta veistetty Kristus, juurakkoalttari, saarnastuoli ja polvistumisjakkarat olivat niin uskomattoman kauniita, etten koskaan ole nähnyt mitään vastaavaa. Ylhäällä ikkunalla oleva veistos on herkkä kuva äidistä lapsi sylissään tähtitaivas yllä. Saarnastuoliin on kuvattu pitkähuntuinen äitihahmo karitsa sylissään. Aurinko loi korkeista ikkunoista säteitään lattialle, luontokin iloitsi ja halusi leikitellä ikimäntyjen uudestisyntymisen edessä. Männyt olivat kasvaneet Komin tasavallan metsissä vuosisatojen ajan. Nähneet sotia ja vallankumouksia, tsaareja ja ruhtinaita. Eräänä päivänä neuvostoliittolainen metsänhoitaja oli kaatanut männyt. Puut oli toimitettu Suomeen mutta osa rungoista oli ollut liian suuria metsäteollisuuden tarpeisiin. Ja niin nämä ikivanhat punahongat olivat päätyneet Pohjois-Karjalan pikkukylässä asuneelle taiteilijalle, joka oli veistänyt niistä tämän omalaatuisen kirkkonsa seinät, lattiat ja penkit. Alttaritaulun paikalla törrötti valtava kuusen juurakko. Se oli peräisin Ruokolahdella kasvaneesta 136-vuotiaasta jättiläiskuusesta, jonka salamanisku oli kaatanut. Ovet oli veistetty jättiläistuijasta. Se oli kasvanut Kanadan länsirannikolla. Kirkon luoja, kuvanveistäjä Eva Ryynänen oli löytänyt puun pitkän etsinnän jälkeen Kitimatin sahalta Vancouverin pohjoispuolelta.

PAATERIN kirkko avattiin kesällä 1991. Tulijoita oli niin paljon, että Lieksan Vuonislahteen johtava pikkutie meni tukkoon ja asuntovaunujen tulo piti kieltää. Eva Ryynänen oli jo 76-vuotias. Kirkko oli hänen elämäntyönsä huipentuma, mykistävä kokonaistaideteos, jonka kaltaista en ole nähnyt missään muualla.
Eva Ryynäselle kivi edusti kuolemaa ja pronssi ylösnousemusta. Puu oli hänelle ikuista. Hän puhui männyistä, jotka elivät pitempään kuin me ihmiset. Hän puhui luonnosta, joka oli ennen meitä. Ja joka olisi meidän jälkeemme.











Kahvilarakennuksen ovi








Eva kuoli lokakuussa 2001. Hän veisti melkein elämänsä loppuun asti. Viimeinen työ oli poppelista veistetty Perhonen. Se jäi kesken. Puoliso Paavo on haudattu Evan viereen. 

Viimeisinä vuosinaan hän lausui iltarukouksen: ”Sitten kun en enää voi tehdä työtä, haluaisin lähteä pois.” 

Aion vielä kirjoittaa Eva Ryynäsen elämästä ja lisäilen taiteilijakodista ja ateljeesta ottamiani kuvia blogiini, kun tilaan itselleni Eva Ryynäsen elämästä kertovan kirjan Kaikkialla on kauneutta – kuvanveistäjä Eva Ryynänen. Kirja julkistettiin taiteilijan 100-vuotispäivänä 15. kesäkuuta 2015 Paaterissa. Kyseessä on tarinakirja taiteilijasta, hänen uskomattoman luomisvoimaisesta elämästään. ”Taiteilijana oleminen on ainaista tekemistä, ikuista etsimistä.” Näin luonnehti Eva itse omaa osaansa elämässä. Kirjan pääkertoja on Eva itse, kirjeiden kautta. Vaikka Eva vähättelikin omia kirjoittajan taitojaan, oli hän myös taitava sanoilla veistäjä. Evan kuvaukset sota-ajasta, Paavoon ihastumisesta, Paaterin rakentamisesta, maatalon töistä ja taiteilijan tiestä kohti kuuluisuutta ovat herkkää luettavaa. Mielenkiintoisia ovat Evan kommentit taidemaailmasta ja kontaktit muihin taiteilijoihin. Tähän joukkoon kuuluivat mm. kirjailija Yrjö Kokko ja kuvanveistäjä Oskari Jauhiainen sekä taidegraafikko Tuulikki Pietilä ja runoilija Sirkka Selja. Muita kertojia ovat ihmiset, joille kohtaamiset Evan kanssa ja hänen teoksensa ovat jollakin lailla merkityksellisiä. Kirjassa on tarinoita ja kuva-aineistoa yli 50 henkilöltä. Teos alkaa Evan äidin luonnehdinnalla tyttärestään. Yhtenä kertojana on Paaterin naapurissa asustanut kirjailija Heikki Turunen, joka muistelee lämmöllä Paaterin joulua. Arkkitehti Heikki Kukkonen rakentaa omassa artikkelissaan yhteyksiä keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin ja Paaterin kirkon välille. Evan syntymäpitäjässä Vieremällä olevat lukuisat teokset ovat saaneet oman lukunsa kirjaan. Kertomusten lisäksi on käytetty myös kirjallisuutta, lehtiartikkeleita ja arkistoista löytynyttä materiaalia. (kirjan esite)

15 kommenttia:

  1. Eva ryynänen oli hieno puunveistäjä. Olen käynyt useasti paaterin-kirkossa ,todella mahtava käsityön näyte.

    VastaaPoista
  2. Kävin tuolla Paaterissa vuonna 1993. Kaikki oli tosiaankin hyvin kaunista ja vaikuttavaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä kerronnasta! taiteilijaa olen aina ihaillut vaikka en koskaan ole sielläpäin Suomea käynyt, en siis ole livanä nähnyt hänen taidettaan. Paljon lukenut ja kuvissa taidettaan ihaillut.

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia olet ottanut tästä paikasta. Tuttu paikka on minullekin, ainakin pari kertaa olen käynyt. Kun luin Johanna Venhon Syyskirjaa, joka kertoo Tove Janssonista, tuli mieleen myös Eva Rynänen. Tove joutui aikamoiseen pyöristyksen muumihahmojen kanssa ja Lieksan kaupunki otti kaiken irti Eva Ryynäsestä kuljettaessaan bussilasteittain turisteja tuijottamaan Evan työskentelyä.

    VastaaPoista
  5. Käytiin usein tuolla, nähtiin Evan työskentelyä ja mieheni keskusteli hänen kanssaan koska oli itsekin puuntyöstö-alalla. Käytiin jo Evan poistuttua ja Paavo kertoili mitä kaikkea oli tarkoitus vielä tehdä ja esitteli, miten hän esikäsitteli miitä veistettäviä puita.
    Sitten kun molemmat lepäsivät siinä maan povessa, oli aika raastavaa katsella niitä töitä ja vielä kolkompaa käydä siellä kotona, taloon tutustumassa.
    Kirjakin on ja leikkeitä sanomalehdistä, joita sitten voi katsella kun kirja välillä tulee esiin jostain pakkauksesta.
    Onhan se voinut olla vaikeaakin, kun ihmisiä kuljeskeli.
    Ihan suunnaton työmäärä on ollut noissa rakennuksissa, sitä on vaikea kuvitellakin.

    VastaaPoista
  6. Olen käynyt Eeva Ryynäsen ateljessa, itselläni on myös samoja kuvia, hienoa että hän jätti perinnön lieksaan, kun lapsia ei heillä ollut, hän oli ainutlaatuinen veistosten tekijä, minulle nuo maisemat on hyvin tuttuja, kun äitin asui siellä ja tätini vielä pitkään Vuonislahdessa, mökki siellä on nyt vain kesäisin käytössä.
    Eevan veistoksia löytyy myös kolin hotellilta ja kolin ent.koululta.
    Muistaakseni hänen mies myös teki jotain puutöitä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos hienoista kuvista ja tarinasta. Minulle tämä oli uusi tuttavuus. Todella kaunis ja erikoinen kirkko.

    VastaaPoista
  8. Kiitos esittelystä! Olen jostain kuvista tuon nähnyt, vaan en ole käynyt paikan päällä. Upean näköinen!

    VastaaPoista
  9. Postauksestasi välittyy hienosti kunnioituksesi taiteilijaa kohtaan ja se sykähdyttävä omakohtainen kokemuksesi,mitä koit vieraillessasi kirkossa.
    Aivan mahtavia veistoksia.
    Minulla on lapsuudestani muisto eräästä samassa talossa asuneesta pojasta,joka oli hyvä kaverini.Hänellä on taiteilijan kanssa sama sukunimi ja muistan kuinka hän mainitsi taiteilijasta ja muistan heidän aina lähteneen Lieksaan reissuun.
    En tiedä,oliko Evalla omia lapsia,vai oliko ystäväpojan isä kenties Evan sukulaisia.
    Paikanpäällä minulla ei ole ollut kunniaa käydä katsomassa näitä hienoja teoksia.

    VastaaPoista
  10. Upea postaus taiteilijasta, että hänen töistään. Erittäin kiinnostavasti kerot ja näytit kuvin.
    En ole Lieksan alueeseen tutustunut just ollenkaan, vain muutaman kerran läpikulkumatkalla. Ehkä voin joskus korjata tilanteen.

    VastaaPoista
  11. Vaikuttava paikka. Hyvä, että esittelit tämän ainutlaatuisen nähtävyyden.

    VastaaPoista
  12. Vastaan kaikille yhteisesti:
    Eva ja Paavo olivat lapsettomia. Emilie olet jopa tavannut taitelijan ja hänen miehensä. Eva oli ilmeisesti hyvin kansanläheinen tai molemmat, kuuluisuus ei ollut ns. noussut päähän. Eva ei viihtynyt Helsingissä ja muutti pienviljelijän vaimoksi ja jatkoi tilalla puutaiteen tekemistä yhdessä miehensä kanssa. Uskottiin, että hänestä ei enää mitään kuultaisi mutta toisin kävi. Eva sai taidekriitikoilta pääosin myönteistä palautetta mm. puun materiaalikäsittelytaidosta ja luonnonmuotojen esiintuomisen osalta. Kritiikkiäkin tuli esim. toivottiin Ryynäsen keskittyvän enemmän puhtaisiin, pelkistettyihin muotoihin perustuvaan henkilö- ja eläinkuvaukseen. Myös puun pitsimäistä muodonkäsittelyä arvosteltiin ja että se on ristiriidassa massiivisen hongan luonteen kanssa.

    Ryynänen asemoidaan kritiikissä aidoksi taiteilijaksi yksilöllisen ilmaisun sekä pitkäjänteisen ja vaativan työskentelyn kautta. Hänen töissään ei ollut keinotekoisuutta tai erikoisuuden tavoittelua. Hän pysyi uskollisena puulle. Uransa alkuaikoina hän ei käyttänyt poraa tai muita uudenaikaisia välineitä ja veisti usein puukappaleet yhdestä puusta ilman mitään liimasaumoja. Ryynänen onnistuu käsittelemään oikukasta puuta taitavasti, koska hän kunnioittaa sitä. Evalle puu oli elävä olento, jolla on oma luonto, halut ja tarpeet myös oikukas, arvaamaton, puuta ei voi pakottaa ja puun pinta on ihoa ja sisus lihaa.

    Eva Ryynäsen ei tarvinnut mainostaa itseään, ei pitää näyttelyitä tai raahata töitään maailman ääriin. Niitä tultiin katsomaan paikanpäälle ja tilaamaan. Hänen töitään on ympäri maailmaa. Professorin arvonimeä perusteltiin mm. kotiseutu-uskollisuudella, teosten runsaslukuisuudella, uskomattomalla luomisvoimalla ja laajalla kansainvälisellä huomiolla.
    Suomen taiteen perustana ovat kasvit, eläimet ja ihminen. Suomeen, tähän nuoreen kulttuuriin tullaan katsomaan nimenomaan meidän kansallista taidettamme.

    VastaaPoista
  13. Kaunista. Minähän en ole tuolla koskaan käynyt vaikka juureni ovat Lieksassa. Pitäis ehkä joskus. Näin autottomana moni asia jää kokematta.

    VastaaPoista
  14. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...