sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Kuvahaaste vko 11

 
Kahdet kiviset kasvot katsovat ohi meidän, nenää myöten, tyyninä. Nähneet paljon maailman menoa, kansojen nousuja ja tuhoja, manalle menneitä esi-isiä, ruhtinaita ja ilveilijöitä, oikean ja väärän tiedon, elämän suloisuuden valon ja keveyden.

Elät, menet naimisiin, saat lapsia, hoivaat, kasvatat aikuisiksi. Mihin jäivät omat toiveesi, joiden täyttymystä odotit? Onni ei ollutkaan kestävää. Peltotilkku ei enää anna elantoa. On lähdettävä etelän tehtaisiin, jossa koneet jauhavat sinulle makean elämän. Pihan graniittiset kalliot kuin äitihahmot jäävät jälkeesi. Navetan musta oviaukko huutaa aitiuttaan, hiekkalaatikko kaipaa lasten ääniä. Suolta puhaltaa jäinen viima. Voi maani, maailmani! 

Viivat ovat suorat, ihmisen aikaansaannoksia. Katsovat horisonttiin, tulevaisuuteen, uuteen uljaaseen maailmaan.
*************************
Viikon 11 kuvahaaste. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.
Linkitys SusuPetalin blogiin.

18 kommenttia:

  1. Juurettomana maailman turuille, monen kohtalo vielä nykyäänkin, meillä, joka puolella maailmaa.

    VastaaPoista
  2. Elämä heittele paikasta toiseen.

    VastaaPoista
  3. Kaikki muuttuu koko ajan. Vanhaa katoaa ja uutta tulee tilalle. Pysyvää aina vain vähemmän

    VastaaPoista
  4. Pieni ihminen kehityksen suuressa pyörässä on aika voimaton.

    VastaaPoista
  5. Olipas eeppinen ote krapuun, jännää miten sait sen toimimaan niin hyvin. Jäin kelaamaan että itse miellän hiekkalaatikon etelän graniittikaupunkiin kuuluvaksi, käyttäisin jotain muuta jos siis itse tämän kirjottaisin.. Tuo Voi maani.. toimii ihan hitokseen hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kritiikki on aina tervetullutta 😊, ei maalla niitä taida olla enempi hiekkakasoja. Tässäkin liikuin 'kahdessa tasossa', ei ehkä niin hyvä. Ja onko se tulevaisuus uljasta? Minua ainakin pelottaa joskus, että mihin hullunmyllyyn jouduttiin.
      Yritän ahtaa tekstiin kielikuvia, joskus onnistuu, joskus ei.
      Nuo patsaat kai jäljittelevät Pääsiäissaarten komeita luomuksia. Ne siellä kai edelleen tuijottelevat merelle ja näkevät ihmisen ponnistelut ja hulluuden.

      Poista
  6. Globaalista yleisestä siirryt hienosti suomalaisen maaseudulla elävän elämän muutokseen, jossa markkinavoimat jyräävät yksittäisen ihmisen voimat vaikuttaa omaan elämäänsä.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Hyvin kirjoitat - tässähän onkin koko elämä

    VastaaPoista
  9. Komppan muita, elämä on yhtä muutosta. Viime vuosina kiihtynyt entisestään. Tai siltä ainakin tuntuu.

    VastaaPoista
  10. Pieneen pätkään olit saanut mahdutettua ihmisen elämän. Koko maailman. Joku haikeus lukemisesta jäi. Se on aina hyvä merkki.

    VastaaPoista
  11. Hiekkalaatikon voi kokea ihan vain kuvaannollisena, paikaksi, jossa lapset leikkivät. Ja sitten kasvavat siitä pois, kotoa pois. Pako maalta kaupunkiin on vahvasti kerrottu.

    VastaaPoista
  12. Kiitos muillekin kommenteista. Krapuilulla pidän blogiani vielä ekossa 😊.

    VastaaPoista
  13. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Kaunis tarina, jonka voi tulkita kukin itselleen sopivaksi.

    VastaaPoista
  15. Voimallista tekstiä. Elämä muuttuu vuosikymmenten saatossa. Eteenpäin on vaan mentävä, halusi tai ei. T. Sartsa

    VastaaPoista
  16. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...