1. ADVENTTISUNNUNTAI - MUISTO ELÄÄ...

Ääni, joku hiljainen
väreili, täytti tilaa,
kosketti seiniä, lasimaalausta,
jonka läpi heijastui talvinen hämärä.
Rukouksen ääni
tavoitteli arasti seinien, pylväiden ja
kaarien pyhiä pintoja, mittoja, lukuja
hengen täyttämää tilaa.
Rukous kosketti ujona
Jumalan silmien pintaa,
liukui sen pintaa myöten ajan yli, ohi ja
ulkopuolelle.

Aurinko koskettaa kullattuja kaiverruksia, kirjaimia,
nimi ja vuosiluvut, näkyvät kivessä, jäävät.
Muisto hautausmaan lehmuksissa, kiviaidassa, poluissa
ja hiljaisilla käytävillä.
Muisto, hän elää muistona,
se on tärkeää,
niille jotka vielä ovat.
Ilo on muistojen elämää,
kirjoituksia, kuvia,
asioita jotka on koettu, yhdessä eletty.
Ilo on elämän eläminen
kuoleman peilin pinnalla, odotus ja saavuttaminen.

Saimme viimeinkin toivotun lumen valaisemaan joulukuun alun pimeyttä. Toivotaan, että se ei häviä ennen kuin kevään myötä. Olen katsellut YLE Areenalta ohi menneitä jaksoja Köyhyys - miksi? 8-osaisesta dokumenttisarjasta. http://areena.yle.fi/tv/1713579

Köyhyys - miksi?: Tervetuloa maailmaan. Vuosittain maailmaan syntyy 130 miljoonaa vauvaa. Heidän elinmahdollisuutensa riippuu vahvasti siitä, mihin ja miten he syntyvät ja keitä heidän vanhempansa ovat.

Kambodzassa tyypillinen vauva syntyy perheeseen, jonka on pärjättävä alle eurolla päivässä ja löydettävä toimeentulonsa kadulta. Raskaana oleva äiti on eronnut miehestään, joka tartutti häneen HIV:n. Äiti haaveilee, että hänen lapsensa pääsisivät kouluun, eivätkä jäisi oppimattomiksi kuten hän itse.

Afrikkalainen äiti tuodaan synnytysasemalle kuolemankielissä. Lapsi on ollut kohdussa kuolleena jo pitkään - äiti menehtyy myös. Sierra Leonessa Hawa on viidettä kertaa raskaana. Hänen maansa tunnetaan timanteistaan ja muista luonnonrikkauksista. Hawa ei silti usko, että hänen lapsillaan on tulevaisuutta kotimaassaan.

Suosittelen katsomaan, jos teiltä on jäänyt jaksoja väliin.  

Rauhallista ja rentouttavaa adventtisunnuntaita kaikille!

10 KUVAA KESÄÄN MARRASKUU

Marraskuun 21. päivänä oli edelleen tämännäköistä pihapiirissä. Kuvat otettu tuona päivänä, vaikka vähän myöhässä tulevat tänne. Tälle viikolle on luvattu edes pikku pakkasta, lumesta en tiedä. Tänään puolen päivän aikaan katselin ikkunasta ja ei houkuttanut lenkille lähtö mutta kun saa itsensä liikkeelle niin huomaa, ettei tämä nyt ole kurjaa keliä nähnytkään. Tekaisin rivakan 6 km kiekan mäkiosuuksineen niin johan alkoi tuntumaan hyvältä. Nyt voikin hyvällä omallatunnolla ottaa sukankutimen käteen, suklaaseen en koske :).

Katajanoksakranssi, jonka tein viikonlopulla

 

KIRJAINHAASTE # 008 TI

Vielä ehdin mukaan tämän viikon haasteeseen. Piti kipaista
aittaan ottamaan kuva vanhasta tuohikontista.

Tunnustus Bikkeltä ja haasteet Leenalta ja Aili-mummolta: Kuusi kuvaa kesästä

Kiitän rempseää Bikkeä Bikken pilttuu blogista tunnustuksista tälle minun 'sekametelisopalle'. Bikken blogi on elämänmyönteisyyttä pursuava, lennokas, innostava, saa hyvälle mielelle aina, kun siellä piipahtaa. Varsinkin nyt, kun pimeys houkuttaa kääriytymään huopaan ja vain olemaan, laiskottelemaan. Tänään kävimme pimeälenkillä pudottamassa valokuvia viime kesäisistä synttäreista neljän naapurin postilaatikkoon. Olihan meillä valolamppu mukana mutta hämärässä vielä näki kävellä. Täällä kun ei ole niitä katuvaloja.

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu,

mutta voi tarkoittaa suosikkia. Liebster-

palkinnon ajatuksena on saada

huomiota blogeille, joilla on

alle 200 seuraajaa.

 

Tunnustuksen säännöt ovat:

 

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Bikke, jos et hirveesti pane pahaksesi niin palaan asiaan huomenna siis kenelle jaan tämän. Nyt on nimittäin massu niin täynnä perunoita ja jauhelihasoosia, että keskittyminen häiriintyy. Koetan samaan postaukseen saada mukaan tuon toisen haasteen.

Tässä kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni:

1. Yleensä minulla on hätäisesti sutaistu kauppalippu ruokakaupalle lähtiessä. Kaupassa vilkaisen välillä listaa ja kerään siinä olevat tavarat mutta toinen puoli kassissa on ns. en-ole-ihan-varma-onko-tätä-kotona-kaapissa -ostoksia ja kun pääsen kotia niin kas vain! minulla on taas kolme pakettia kalakastiketta, Mummon muusia, pakastin kuohuu vihannessekoituspusseja ym. wok-vihanneksia.

2. Tykkään ostella miehelle vaatteita, paitoja, alusasuja, sukkia, verkkareita.

3. Minulla on omassakodissa valehtelematta yksi korkea vaatekaappi täynnä  kirppareilta ja netin kautta ostettuja vaatteita ja heräteostoksia, joita en ole koskaan käyttänyt. Suurin osa ryysyistä ovat nyt minulle isoja mutta en vaan osaa luopua niistä. Serkku vie aina käydessä ehkä pari hyllyllistä mutta pian ne hyllyt taas täyttyvät.  Yksi riesa ovat syys/talvipäällystakit, joita olen siirtänyt jo osan aittaan, kun ne eivät enää mahdu sisälle. Siellä on pitkiä villakangastakkeja, yhteen aikaan muodissa olleita kansitakkeja, toppia ym.

4. En uskaltaisi ottaa pientä vauvaa tai edes leikki-ikäistä hoitoon yöksi ellei talossa ole muita vastuunkantajia.

5. Panikoin joka kerta, kun joudun itse tankkaamaan ja vuoroaan odottaa muita. En osaa vieläkään peruuttaa auto kahden viivan väliin suoraan peilien avulla (kortin sain vuonna -82).

6. En voisi kuvitella asuvani kerrostaloasunnossa (yksiö tai kaksio), jossa ei olisi edes parveketta.

7. Minusta on ihanaa heittäytyä, hassutella, rikkoa sovinnaisuuden rajoja, olla välillä turhamainen hörhöilijä. Ujous on karissut iän myötä.

8. Yritän löytää jokaisesta päivästä onnen aiheita.

********************************************

Toinen haaste on Aili-mummolta ja Leenalta: noin kuusi kuvaa menneestä kesästä. Tähän aikaan vuodesta onkin mukava palata kesään. Kesäkuun alussa juhlimme nuoren parin onnea hääjuhlissa. Se oli alkukesän kohokohta. Kahdet 60-vuotissyntympäiväkekkerit vietimme  mutta tänne blogiin en kuvia näistä juhlista laita.

MM-eukonkannonkisoissa maidon separointia näytöstyyliin

Kommentaattorina 'pusuposki' Antero Mertaranta

 

Matkamuistoksi kauniita kiviä Norjasta Reisafjorden vuonon rannalta 



Gildetun näköalapaikka 412 m korkeudessa matkanvarrella Altaan

Ranskalainen pariskunta reissussa polkupyörillä, joissa istuttiin takakenossa.
Teltta ja muut varusteet kulkivat mukana pakattuina pieneen tilaan. Ihastelin heidän järjestelmällistä purkamis- ja pakkaamistouhua. Pyörissä ei ollut minkäänlaista sähköapuvoimaa.

 

Pieni arvausleikki ja mun askartelut!

 

Vanhojen lehtien selailu sai alkunsa Katjan laittamasta omatekoisesta kirjekuoresta. Yllä olevassa kuvassa nämä upeat naiset esittelevät alusasuja, seksikkäitä sellaisia ja vaikka näillä tytöillä on jo ikää, ei voi kuin ihastella kuinka he hehkuvat asuissaan.
Arvatkaapa, kuka heistä on vanhin ja minkä ikäinen? Ulkomuotonsa saloiksi hän listaa kolme tekijää: ravinnon, levon ja liikunnan ja muutenkin terveelliset elämäntavat. "Ruokavalioni on niukka. Syön vain sen verran, mitä kulutan. Olen painanut koko elmäni suunnilleen saman verran ja uskon, että olen säästynyt sen ansiosta monilta vaivoilta." Kosmetiikkaa hän käyttää niukasti, ihovoiteen lisäksi vain huulipunaa.

Kun olin lukenut lehtinipusta löytyneet mielenkiintoiset jutut (aina muuten käy niin, että kun vanhoja lehtiä selaa uudelleen, jutut ovat kuin uusia), saksin kivoja kuvasivuja erilleen ja vanhan kirjekuoren kaavalla piirsin ja leikkasin kuoret ja kahdelle sivulle liimaa ja taitokset, vielä tarralappu osoitteelle ja se oli siinä.  En saa tuota alinta kuvaa kääntymään millään oikein päin mutta jospa näistä saa jotakin tolkkua.

En ole vuosikausiin askarrellut mitään mutta näitä pitää tehdä lisää. Muistan, että nuorena teimme kirjekuoret aina itse Suosikin sivuista tai sitten valmiit kuoret liimattiin täyteen idolien kuvia. Siihen aikaan kun kirjoiteltiin kirjeitä kavereille ja poikaystäville.

Tervetuloa muuten kaikki uudet lukijat!  Teitä on jo tasaluku, 80!

Pyhäinpäivänä 3.11.

En muistanut
en totta tosiaan
kuinka mustia ovat
marraskuun puut
sen jälkeen
kun ovat heittäneet
räiskyvät
syksyn riehakkaat
värivaatteet oksiltaan.
Kun mustilla
luuranko-oksilla
istuu mustia variksia
ja taivaskin on
kuin pitkäperjantai.
Kuinka ihminen jaksaa?
Kuinka ihminen kestää?
Kun sielu on matalapaineessa
ja kaipaa
kaikkeen entiseen
kaikkeen ehdottomasti loppuneeseen.
(Runo: Kaarina Raita-Villiruusut)

Mukavia paketteja blogiystäviltä, KIITOS!

 

 

Lankapirtin Matleenalta saapui tämä ihana lähetys eilen. Olin voittanut arpajaisissa nuo aivan ihanat kaksikerroslapaset ja paketista löytyi aivan samanvärinen pipo sekä kynttilöitä ja tuikkulyhty. Nuo lapaset ovat niin lämpimät, ettei käsiä palele kovallakaan pakkasella. Kerran yritin itse kutoa samantyylisiä mutta se jäi kokeiluksi, kun lanka oli liian paksua. Suuriitos vielä Matleenalle!

 

 

Elämän pyörteissä blogista Katja  laittoi tämän tilaamani ontelokude-käsityökorin ja pitkävartiset kuvioneulesukat (ne voitin arpajaisissa). Sori Katja, sukat jäivät kuvauksen tiimellyksessä kopan pohjalle mutta ne ovat sopivat ja kauniit. Tykkään tuosta korista tosi paljon, kun sinne voi tipauttaa valmiit ja keskeneräiset neulomukset, eivätkä ne loju pöydän kulmalla tai kiikkutuolissa. Suurkiitos myös Katjalle!

Päivä oli mukava, kun oli kirmakka, aurinkoinen syyskeli. Viikonlopuksi on lupaillut samanlaista pakkaspoutaa. Pitänee jo alkaa vaihdella talvirenkaita autoon. Käyttäisikö se 'lisätunnin' vaikka piipahtamalla äänestämässä. Puheenjohtajien tenttejä olen seuraillut toisella silmällä, toinen silmä ollut neulomuksessa :). Politiikka on mulle semmonen aihealue, josta en täällä kirjoittele. Jos saavat jonkun asian mukamas paremmaksi niin toinen menee päin prinkkalaa. Hirveitä rahasummia budjetissa menee sellaiseen, johon Suomen ei pitäisi ollenkaan pienenä maana lähteä mukaan. Mutta kun ne naapuritkin menee niin pitäähän meidänkin. Ok, loppu ja piste.

Runo illan päätteeksi:

Pitääkö koko ajan päästä johonkin,
suostua vaatimusten viitoittamaan suuntaan?
Entä jos vain tyytyy.
Jäähän jälki:
Tämä kohta kestää, tässä ei upota.
Jatkakaa matkaa, rakkaat
jäljessä tulijat.
Minä elän nyt näin. Tavallisuuteeni tyytyväisenä.
                                                          - Pia Perkiö, Hyviä päiviä, Kirjapaja -
 

10 KUVAA KESÄÄN JA MINDFULNESS-JUTTUJA

Huomasin tuolla blogeissa tämän kivan haasteen kuvata omaa pihaa joka kuukausi samana päivänä ja muodostaa kuvista kollaasi. Oma kuvauspäiväni on 21. päivä. Tuo ulkosaunarakennus on omankodin rentoutumispaikka ja siellä voi kylpeä lähes läpi vuoden. Hanasta saa veden niin kauan, kun pakkaset tulevat. Sen jälkeen voi kylpeä, jos kehtaa kantaa veden ja sehän ei nyt ole kummonen juttu.

 

 

Aittarakennus häämöttää taustalla

Saunan toisella puolella on iso kesäkeittiö, joka jäi sisältä keskeneräiseksi miehen kuoleman jälkeen ja on ollut aika vähällä käytöllä

Näppäsin saunasta muutaman sisäkuvankin. Saunan seinissä on muutamia vanhasta savusaunasta purettuja hirsiä. Ne luovat oman tunnelmansa. Ovikin on vanha.

Piha-alue on iso ja puistomainen. Tontin pinta-ala yli 0,6 ha ja ostaessamme se oli peltoaluetta. Kaikki puusto on itse istutettu ja 30 vuodessa puita on jouduttu kaatamaan runsaasti. Eli omalta tontilta on saatu saunapuut. Kasvimaata ei ole ollut vuosiin mutta nyt olen suunnitellut, että ensi keväänä laitetaan edes perunaa. No, sen näkee sitten. Kun kulkee kahta paikkaa, jostakin joutuu luopumaan.

Tänään on harmaa päivä ja aamulla oli jo hiukkasen satanut räntää. Olen potenut flunssaa ja vieläkään olo ei ole normaali. Kävin apteekissa hakemassa flunssalääkettä ja Terveydeksi-lehti tarttui mukaan. Siinä on hyvä mindfulness-juttu. Tässä joitakin poimintoja artikkelista.

" Läsnäolo on taitolaji. Mieli harhailee helposti muualle. Mietit tulevaa tai mennyttä, jolloin et ole täysin länsä nykyhetkessä. Moni asia jää huomaamatta ja kokematta. Mindfulness tarkoittaa mielen kykyä olla näsnä nykyhetkessä. Aikaamme leimaa monisuorittaminen. Olemme tavallaan läsnä, mutta emme kuitenkaan ole.

Keho on viisauden lähde. Elämme aistiemme kautta: kaikki ajatukset ja tunnetilat tuntuvat kehossa. Esimerkiksi ahdistus voi tuntua rintakehän puristuksena sekä hengityksen tihentymisenä. Tärkeä oppi on se, etteivät mielen tuottamat ajatukset ole yhtä kuin todellisuus. Ihmismielen tehtävä on tuottaa jatkuvasti erilaisia tulkintoja ja arvioita. Ajatusten osumatarkkuus ei ole kuitenkaan aina kovin luotettava. Kun tarkkailee, millaisia ajatuksia mielessä liikkuu, niistä tulee tietoiseksi. Omien ajatusten havainnointia voi harjoitella yksinkertaisella tavalla kirjoittamalla niitä välillä paperille.

Toinen tärkeä oppi on, että tunteet ovat tarpeellisia eivätkä suinkaan vihollisiamme. Ne viestittävät ihmisen syvistä tarpeista, eikä niitä pidä yrittää kontrolloida tai vältellä. Mindfulnessissa pyritään paitsi havainnoimaan myös hyväksymään kaikki tunteet. Kannattaa muistaa, että alakulo, kärsimys ja suru kuuluvat elämään yhtä lailla kuin ilo ja onni.

Sammuta tänä iltana tv, puhelin ja netti. Sytytä kynttilä ja istu aivan hiljaa silmät kiinni. Hengitä rauhassa ja keskity vain kuuntelemaan ympäristön ääniä."

Mindfulness-tiistaita kaikille piipahtajille :))!

Iltamusiikkina Markku Johansson ja Vantaan viihdeorkesteri: Blue dreams

HAASTE # 002: KU

Tämä onnenkakKU kotiutui meille Eenan kotipuodista. Puodissa on muutakin mukavaa: pehmokylttejä ja sydämiä. Taulu odottaa vielä ripustusta mutta sen resepti on päivittäisessä käytössä :).
Ps. Kuvaa suurentamalla tekstin pitäisi näkyä.

http://mummo.sarjakuvablogit.com/2012/09/

 

Ps. Minä räväytin muuttaa blogin ulkoasun ihan uuteen uskoon. Miltäs tämä näytää? Melkoinen räpeltäminen, että sain nuo tunnisteet ym. gadget-tekstit suuremmiksi. Olkoon nyt tämmönen neutraalin harmaa, antaahan kuvat piristettä.

Kuvakavalkaadi 3.10. pyörälenkiltä ym.

Laitanpa tähän loppuun jotakin sepustusta. Keskiviikkona lämpötila kohosi lähes +15 asteeseen. Omankodin pihassa oli pojan miestenpyörä Akseli (naisten pyörä on etäkodissa) ja eikun reisimään sen selkään. Saivatpahan reisiläskit jumppaa, kun pyörä on isorenkainen ja tosi raskas ajaa. Yhden lenkin olen tällä jo tehnyt (about 30 km) ja harjoittelin ensin, että kun joudun pysähtymään, laskeudun hajareisin tangon väliin enkä yritä hypätä sivulle.

Tuolla välissä on pihasta otettu pihakeinukuva, usva alkoi jo laskeutua maahan. Lenkin kuvissa on Äyskoski.

Kirpparilöydöt paikalliselta kirppikseltä. Minulla on ennestään kaksi näitä Kermansaven pikkutaulua mutta toiset kaksi puuttuivat. Ja mikä onni, että satuin juuri sinä päivänä menemään kirpparille, sillä joku muu olisi varmaan vienyt taulut. Hinta oli 10 e/kpl ja huutonetissä näkyvät myyvän samoja tauluja 35-40 e/kpl. Kermansavihan lopettaa astioiden ym. valmistuksen, joten näiden arvohan vain kohoaa. Sinikello- ja mustikkalaatat on tarkoitus kehystää katajakiekoilla pannunalusiksi.

Rauhaisaa sunnuntai-iltapäivää ja Lankapirtin Matleenalle olen laittanut postia. Voitin siellä blogiarpajaisissa, kiitos onnettarelle!

En vaihtaisi reittiä,
joka toi tähän ja vie tästä pois.
Evääkseni riittää poimittu ilo,
sopivasti unohdusta, rohkeus
jatkaa ja odottaa.
Ajatella,
mitä löytää ja saa, ymmärtää,
kun haavat paranevat.
                        Arvista viis.

                                - Pia Perkiö, Hyviä Päiviä, Kirjapaja -
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ Beate ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ps. Osaakohan kukaan neuvoa, miksi kuvani eivät näy suurempina, kun niitä klikkaa? Olen pähkäillyt, että mikä tässä mättää, kun muissa postauksissa kuvat saa suuremmiksi (ei kaikissa). Tämän postauksen kuvat on otettu vielä pojan paremmalla kameralla.

Uuninlämpöä, riisipuuroa ja soppaa!

Tänään on satanut koko päivän, joten mies laittoi tulet aamulla leivinuuniin ja minä pistin kattilaan riisit ja maidon ja eikun uuniin muhimaan. Sillä aikaa, kun puuro valmistui keitin sopan pakastemarjoista. Siinäpä päivän ateria ja illalla syödään loppu kylmänä ennen nukkumaanmenoa, heh.
Uunissa paistui vielä hirvenlihaa, joka pantiin paistopussiin aivan jäisenä suoraan pakasteesta, suolaa, pippuria ja sipulia lohkoina pussiin. Noin neljän tunnin kuluttua liha oli valmista.

 

Kollaasi viimeisimmistä syyskuvista lenkin varrelta ja vähän pihapiiristäkin

Ja jollei loppuun löydy nyt runoa niin sitten musaa. Kerkko Koskinen Kollektiivi: Laura Palmer. Mukavaa torstai-illan jatkoa!

Karhun mörrikkä riistakamerakuvassa

Tämä aikuinen karhu tallentui toukokuussa riistakameraamme. Nalle oli nälkäinen ja sille kelpasi kauranjyvät ja hirvenpään jäänteet. Kuva on mustavalkoinen, koska se oli käynyt paikalla yöllä. Karhuja siis liikuskelee lähiseudulla mutta en ole niitä koskaan osannut pelätä enkä ole luonnossa metsän kuninkaaseen törmännyt. Videon päivämäärät eivät pidä paikkaansa, asetuksissa jotakin vikaa.

Yleensä karhu väistää ihmistä jo kaukaa, koska sillä on erinomainen haju- ja kuuloaisti. Karhun liikkeistä jää kertomaan vain käpälänjälki, rikottu muurahaispesä tai uloste. Aina silloin tällöin joku pääsee näkemään karhun, mutta useimmiten otus pyörähtää ympäri ja painelee metsikön suojiin heti ihmisen havaittuaan.

Todennäköisesti tapaamiset lisääntyvät karhukannan kasvaessa ja levittäytyessä. Ihmisarkuudestaan huolimatta karhut nimittäin käyttävät paljon polkuja ja metsäautoteitä.

Tämäkin nalle varmaan jo etsiskelee massu täynnä marjoja talvipesäpaikkaa jostakin louhikosta tai kuusien alta.
***************************************************************

Mukavaa alkanutta viikkoa toivottaa tämä hapannaama angry birds-kopio. Löysin sen kirpparilta ja nostin istumaan uunin kulmalle. Se on siinä muistuttamassa, jos sattuu talonväellä  olemaan känkkäränkkä-päivä. Silloin voi osoittaa sitä ja sanoa naurussa suin "hei, katopa, kun olet nyt ihan samannäköinen kuin tuo meidän ÄNGRY!"

valo on aina                                               
suurempi kuin
pimeys
silloinkin kun
ei siltä näytä

tuntuu hyvältä
kun marraskuun
illan pimeydessä
loistaa valoa
vastarannan ikkunoista
ja tietää sen että
pimeys on vain
kehyksenä, taustana

 jotta nämä valopilkut
erottuisivat

kuitenkin odotan
loppumattoman valon
sarastusta
                 Rauni Käyhkö

ANNA HYVÄN KIERTÄÄ -HAASTE

Syksyn piristykseksi osallistuin knean blogissa Anna hyvän kiertää -haasteeseen. Oma blogini täyttää pian vuoden ja ensin ajattelin pitää tavanomaiset arpajaiset mutta kokeillaan nyt tätä.

Eli säännöt tässä haasteessa ovat seuraavat:

- Kolme ensimmäistä tähän postaukseen kommentoivaa saa jouluun mennessä minulta pienen paketin, joka sisältää joko jotakin omin käsin neulottua/ommeltua tai lähiseudun käsityönharrastajien tuotteita (huom! ei välttämättä samoja mitä kuvassani).

- Jokaisen mukaan lähtijän on jatkettava tätä haastetta omassa blogissaan. Haastekuvana voi käyttää omatekemäänsä kuvaa.

Toivon, että edes joku lähtee tähän mukaan. Laittakaa osoitetiedot blogissani näkyvään osoitteeseen: nina40fi@gmail.com

 

Hyvänmielen herkkupussiin pannaan
ilon aiheet
harmin, huolen säkkiin taasen
alakulon vaiheet.

Kumpainenkin kassi antaa syytä
itkuun nauruun, joskus jopa
sieltä saat sä
aiheen lemmenlauluun.

Kiedotaan vain käsivarsi kaverimme
kaulaan, hapan ilme jätetään jo
kotimökin naulaan.
                                    

Hyvän mielen toivotuksin: Beate