perjantai 28. tammikuuta 2022

Tammikuun tarinoita

Eilen illalla pihani oli vielä näin siisti. Kuntokuuri alkoi hyvin, kun keskiviikkona kävin ensin lenkillä noin 3 km ja illalla puoli kahdeksan aikoihin lähdin lumitöihin. Huhkin puhtaaksi koko pihan, aikaa meni 1 tunti 20 min (yritän tätä kirjanpitoa pitää, lunta noin 5 cm). Yön aikana piha oli taas lumen peitossa ja torstai aamuna kolasin sen uudelleen, noin tunti (lunta noin 3 cm, tuiskukohdissa 4-5 cm, lumi oli myös kosteampaa eli painoi enemmän). Hartioita särki yöllä ja oikean käden ranne oli vähän kipeä. Minulla palaa vielä jouluvaloja varastokontissa. Pitänee kohta sammutella.
Tässä tilanne tänä aamuna ja jäljet lumeen on jättänyt naapurin kissa ja rakas poikani, joka saapui muoria auttamaan. Kun miehellä on ikää vähän päälle 40 vuotta niin tuon vertaisen lumen siirtelee helpon näköisesti penkoille eikä aikaa mene kauan. Minä tykkään pitää pihan talvella siistinä ja itse kolaamalla sen saa sileäksi. Jos satanutta lunta ei kolaa heti pois niin autolla ajaessa se painuu, tulee polanteita ja möykkyjä. Ja onhan tasaisella lumipohjalla mukavampi kävellä tai hurautella potkurilla pitkä liuku. Kun talossa on asunut 41 vuotta, talo tuntee jo asujansa ja toivottaa tulijan kotiin. Tulitpa läheltä tai kaukaa, aina sydämessä läikähtää ilo kotitielle kääntyessä. "Olin kuvitellut jotain suurempaa kuin se, minkä pystyin elämälle antamaan. Jotain suurempaa kuin se, minkä elämä minulle antoi. Torjuttu ajatus, että jotain tärkeää jäi tekemättä, että jokin uneksittu, joka oli käden ulottuvilla, hälveni kuin aamu-usva. Niin kuin lehdet metsässä, niin on ihmisen suku. Jotain suurta olin kaavaillut? Eikö lyhyt elämä ole kyllin suurta? Kai sentään jotain jäisi jäljelle kaikesta siitä rojusta, jota olin elämäni ajan koonnut? Kuka sanoikaan, että pitkän elämän vaarana on se, että unohtaa, miksi oli elänyt?" (Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta)

Sattumalta löysin koneeltani vanhan kuvan. Poika kokeilee enonsa jääkiekkovarusteita. Isäkin kuvassa ja arvannette kuka kolmas.

Lisää pärstäkuviani lenkeiltä dokumentiksi. Ei pitäisi herkkuja syödä mutta jos nyt tämän kerran. Tuo englantilainen hedelmäkakku on niin hyvää ja pakkasessa oli torttujakin. Lenkillä kulutetut kalorit tulivat siten takaisin, huoh. Ja loppuun runoa.

    Sunnuntaina, kun punainen pakkastaivas
vihdoin on tarpeeksi korkealla, lapset
muistuttavat postikortteja, kaikki on
heleää, kirkasta, lasinkaltaista,
kun painajainen irrottautuu sinusta,
ja hengität syvään taitut siihen mikä
on, ainoaan elämääsi, puserrat sen itseäsi
vasten, kaksin käsin
    kassin, lapsen, ihmisen joka nyt lähtee
tai tulee, vaikka lähteekin, tulee
kuvatuksi silmän verkkokalvoon, korvaan.
Otat sen, otokset, leikkaamattomana.
Ja kohtauksista kasvaa juoni, kaunis kaari.
Yli taivaankannen kuin suihkukoneen häntä.
                                  - Arja Tiainen: Sunnuntaina (Vallan Casanovat 
                                     1979)

11 kommenttia:

  1. Elämä ja sen ilon hetket soljuvat eteenpäin ja jäävät muistoiksi, vaan ei unholaan. Lasten kanssa elmä oli hektisempä. Aina tapahtui jotain. Nykyään on ajoittain hiljaista kuin huopatossutehtaassa ;) Kyllä minä siitäkin nautin, mutta joskus olisi kiva saada edes hetkeksi takaisin ne ajat, kun lapset oli pieniä.
    Ajatteles, miten paljon olisi kertynyt kaloreita ylimääräisesti, jos et olisi käynyt lenkillä, joten kakku ei haittaa mitään :)

    VastaaPoista
  2. Teillä on siellä todella paljon lunta. Kyllä ne lumityöt kuntoilusta käyvät. Ja jos vielä jaksat käydä lenkilläkin sen lisäksi, ihan hyvällä omallatunnolla voi muutaman kaakkupalan syödä. Meilläkin täällä länsirannikolla on maa valkoinen, mutta lunta ei ole kovin paljoa. Sen sijaan liukasta on, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia ja kauniisti siistitty piha.

    VastaaPoista
  4. Ei ruoskalle töitä täälläkään, voi voi!! Ei vaan, hienoa, upeata ja mahtavaa!! Kuntoiltu oikein urakalla, pisteet!!Aouuuu!!

    Olen joskus joutunut rankan vedätyksen kohteeksi Kuusamossa - pistivät viinipullopalkalla kolaamaan ok-talon pihaa sen verran että bussi mahtuu. Oli helmikuuta eli lunta oli tullut koko talven, ja keli oli kohtuullisen raskas, lumi oli (olikohan se termi) palttaantunutta? Kuitenkin, kola kerrallan, tuli hiki. Asialla oli Zero Nine -hard rock -yhtye jota fanitin huolella, seurasin keikoilla (3v), ja toimin autokuskina ja kuten siis mainittu, lumenluojana. Ne kaksi Maguar Feher Bor -vinkkua oli ansaitut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että roudarina olet ollut ja joutunut kolaushommiin. Ei sano mulle mitään Zero Nine -yhtye. Nuorempaa ikäluokkaa olette. Opin uuden sanan lumesta. Nuoska lumi tamppautuu. Pakkaslumi on tietenkin kevyempää kolata ja jaksan nostaa sen penkoille liu'uttamalla, ettei käsivoimia tarvitse niin paljon. Hiki kyllä valuu joka lumihomman jälkeen. Nykyiset lumityöntimet ovat käteviä. Madalsin jo etukäteen penkkojen reunoja, tein portaita, kun myräkkä jo saapui tänne. Lunta satanee koko yön yli ja vielä huomenna.

      Poista
  5. Teillä onkin tilava piha ja tasainen, mahtuu lumet hyvin olemaan. Nykytaloissa on sellainen postimerkin kokoinen piha, jossa saa miettiä mihin lumet.
    Ennen Pohjois-Karjalassa asuessa sai kyllä tehdä lumitöitä urakalla ihan, lähes metri joka talvi sitä oli. Kyllä se nytkin mietityttää miten selviää, kun on tavoite maallepäin muuttaa.
    Tämä on jo neljäs talvi ollut joutavana täällä kellottaa :)))
    Ihan oikeasti, on hyvä asua tutussa talossa, kun sen tuntee. Suurimpia virheitä oli muuttaa jonkun paremman perässä ite tekemästä talosta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi!
    Tuo Bo Carpelanin teksti on mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on pihat pieniä kaava-alueilla. Mutta kun ikää tulee lisää voisi olla yksi vaihtoehto sinulle, jos päädyt muuttamaan. En minäkään selviäisi yksin, kun lumet rysähtävät katolta autokatoksen eteen. Naapureita saan myös apua. Mieskaveri tekee kaiken itse omassa mökissään (se mun etäkoti).

      Poista
  6. Tuttua hommaa minullekin lumityöt. Talvikuntoilua parhaimmillaan. Kauniiksi kolattu sinun pihasi onkin.
    Samoja konsteja myös minä käytän. Madallan lumivalleja, että lisää sopisi helpommalla. Kotiin on aina ihmeellisen hyvä tulla.
    Tuliko pojasta jääkiekkoilija?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei tullut jääkiekkoilijaa. Samalla työpaikalla on kulkenut töissä jo 20 vuotta, minne isänsä menehtyi. Kädentaidot periytyivät isältään. Tuo varastorakennus on tehty merikontista, vuorattu ulkoa ja sisältä. Kolme huonetta ja tietenin ikkunat laitettu. Yhdessä huoneessa pidetään peruslämpö päällä, kun siellä on koneitaö, joita ei voi kylmässä säilyttää.

      Poista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...