lauantai 5. maaliskuuta 2022

Vko 9 krapu

 Ei Ahti ollut ikäloppu. Herra Alzheimer sai kavalan niskaotteen. Mies nuhistui, kangistui, painui kumaraan. Kävelykin oli köpöttelyä. Hetkittäin kaveri tunnisti minut. Silmiin syttyi vanha pilke. 

Hänen kanssaan olimme kokeneet talven hiihtoretket ja kesäöisen jokivarren sykähdyttävän kauneuden. Mainitsin muutaman tutun paikan: Kiimakangas, Kusettimensaari, Korvatunturi, Kiilopää. Joka kerta Ahdin silmiin syttyi muistamisen aito ilo. 

Mietin elämää. Me kaikki vanhenemme omalla tavallamme niin kuin puut. Yksi osuu huonoon kasvupaikkaan ja tukehtuu jo nuorena. Toinen kasvaa täyteen mittaansa, vanhenee, kelottuu kauniisti harmaaksi valtahongaksi. Suurimpiin ja vahvimpiin iskee usein salama. 

Lääkäri täsmensi vielä hoito-ohjeita hoitajalle. Ahdin pää alkoi nyökähdellä. Nousin, hyvästelin. Ahti ei enää vastannut.

*Viikon 9 krapusanat: täsmentää, aidosti, kangistaa. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Linkitys SusuPetalin  blogiin, josta löytyy lisää krapuja.

4 kommenttia:

  1. Alzheimer on vihoviimeinen seuralainen. Ihminen, jonka on tuntenut, katoaa näkymättömiin, muuttuu toiseksi.
    Surullista.
    Hetkittäiset muistin pilkahdukset tuntuvat hyviltä.

    VastaaPoista
  2. Ainoita asioita mitä pelkään on muistisairaudet, kyllä on hyvä olla suunnitelma niiden varalta. Hieno kraapaisu!

    VastaaPoista
  3. On surullista ja raskasta seurata rakkaan läheisensä lipumista omaan maailmaansa. Osasit jälleen sijoittaa annetut sanat tarinaasi saaden siitä hyvin koskettavan.


    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...